Omavaraisuus alkaa oivalluksesta: minä voin tehdä itse! Ja sen jälkeen jatkona tulee kysymys: mitä kaikkea voinkaan tehdä itse?

Mieti, millaisia raaka-aineita ja ruokia syöt. Mitä niistä pystyisit kasvattamaan itse?

Mieti, mistä hankit mullan, siemenet, lannoitteet ja viljelypaikan rakenteiden tarveaineet.

Kompostointi on oiva keino tuottaa itse multaa ja samalla hankkiutua eroon bio- ja puutarhajätteistä. Puutarhajätekompostin perustaminen on yllättävän yksinkertaista: tarvitset vain lautakehikon sekä sopivassa suhteessa lehtiä ja oksia. Bokashikompostointi onnistuu myös sisätiloissa – lue täältä, mistä on kyse.

Luomulannoitetta voi tehdä itse esimerkiksi oman pihan kasveista – tai pissasta! Poimi 20 vinkkiä luonnonmukaiseen lannoittamiseen.

Tee lämpöpenkki eli kompostoiva kohopenkki pihan suojaisaan osaan lämpöä vaativille kasveille, kuten kurkulle tai kurpitsalle. Kaiva kuoppa: 20–30 senttiä syvä ja 120–180 senttiä leveä ja vähintään yhtä pitkä. Kerää pohjalle risu- tai hakepatja. Lisää ruohotuppaita nurinniskoin tai muuta eloperäistä ainesta. Tee 50 sentin paksuinen lämmittävä kerros, johon on sekoitettu lantaa tai kanankakkarakeita, kalkkia sekä lehtiä tai olkia. Kastele, jos ainekset ovat kuivia. Lisää päälle eristeeksi 20–40 sentin kerros puolivalmista kompostia tai pussimultaa. Tee lopuksi kasvualusta 20 sentin multakerroksella.

Odota lämpöpenkin lämpenemistä ja istuta sitten kasvit. Penkki alkaa yleensä lämmetä muutamassa päivässä. Jos näin ei käy, kastele penkkiä lämpimällä vedellä.

Ravitse viljelypalstasi maata typensitojakasveilla ja harrasta vuoroviljelyä eli kasvin vuorotusta. Saat vähitellen suurempia satoja ja vähemmän kasvitauteja. Lue lisää vuoroviljelystä.

Jaa kasvimaasi neljään osaan, varaa yksi palkokasveille. Muille lohkoille kannattaa kylvää ja istuttaa kasveja sen mukaan, miten typpipitoista maata ne vaativat. Viljele samanlaisia ravinteita tarvitsevat kasvit vuosittain eri lohkoissa. Jos viljelykierto ei onnistu järjestelmällisesti, vaihtele silti kasvien paikkoja vuosittain.

Selvitä kotipaikkasi palstaviljelymahdollisuus tai perusta taloyhtiösi pihaan viljelyporukka taloyhtiön luvalla.

Ota selvää kaupunkiviljelymahdollisuuksista, kuten säkki- ja laariviljelmäalueista. Järjestettyjä kaupunkiviljelmiä on ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Jätä jäljelle muutama pieni kasvulehti, varo vaurioittamasta kasvupistettä. Irrota juuripaakku ja upota se multaan. Syö lehtiä sitä mukaa, kuin ne kasvavat. Ruukkusalaatin jämiä voi myös istuttaa alkukesästä ulos. Ne kasvavat oikein hyvin.

Kasvata lisää maustesatoa kaupan ruukkuyrteistä. Upota ne kasvatusruukkuineen suoraan hiekkapitoiseen multaan kukkaruukkuun ja vaali valossa. Vältä vetoisaa ikkunalautaa, koska maustekasvit tarvitsevat lämpöä menestyäkseen.

Seinäviljelykseen sopivat muun muassa kuukausimansikka ja erilaiset mausteet, kuten ajuruoho ja ruohosipuli. Kokeile myös salaatteja ja retiisiä. Syötävistä kukista seinäpuutarhassa menestyy vaatimaton keto-orvokki sekä maahumala, jonka lehdillä ja kukilla voit kokeilla korvata timjamia ja minttua.

Marjoja ja hedelmiä voi poimia luvan kanssa myös julkisilta paikoilta, puistoista ja metsistä. Kaupunkisadon käsittelyssä kannattaa käyttää kaupunkilaisjärkeä: pese marjat ja kuori hedelmät. Kaupunkisatokasveja ja sadon kypsymistä voi jäljittää netissä tutkimalla satokarttapalvelua ainakin Helsingissä sekä kyselemällä esimerkiksi sosiaalisen median kaupunginosaryhmissä.

Ota selvää jokamiehenoikeuksista. Sienten ja marjojen lisäksi saat poimia rauhoittamattomia, ei-puuvartisia kasveja. Muista kohtuus. Jos kasvia on vähän, jätä kaikki kasvamaan ja etsi parempaa esiintymää muualta. Poimi sieltäkin niin, että kasveja jää jäljelle reilusti.

Luonnossa kasvavat syötävät kasvit eli villivihannekset ovat kasvunsa alussa rapeita ja puutumattomia. Parhaimmillaan monet lajit ovat touko–kesäkuussa. Lue lisää villiyrteistä ja -vihanneksista täältä.

Opettele aluksi tuntemaan muutama villivihannes varmasti. On hyvä muistaa, että kasvien joukossa on myrkyllisiä lajeja. Villivihannesten keruuseen pätee sama sääntö kuin sienestäjille: älä poimi sellaista, mitä et tunne. Ja ainahan voi opetella vähitellen lisää. Löytämisen iloa riittää, sillä Suomen luonnossa on kymmeniä syötäväksi kelpaavia kasveja.

Ota villivihannesretkelle mukaan kori tai muu ilmava keruuastia, paperipussit kullekin kerättävälle lajille, sakset sekä suojaavat käsineet, jos keräät nokkosta.

Aluksi villivihanneksilla voi höystää esimerkiksi tavanomaisia salaattiaineksia, jotta into ei lopahda alun karvaaseen makukokemukseen. Asiaa auttaa hyvä salaatinkastike. Kun suosii kohtuutta, villivihanneksista saa oikeasti vihreän ja ravitsevan maun suuhunsa.

Itse viljellyistä kasviksista, hedelmistä ja marjoista on iloa ympäri vuoden, kun sadon säilöö. Hilloamisessa, hapattamisessa ja muussa säilömisessä on hetkellisesti työtä, mutta se varmasti palkitsee. Kurkkaa vinkit hillon, mehun ja nektarin valmistamiseen, kasvisten pakastamiseen ja hapattamiseen. Myös yrttejä voi säilöä monin tavoin.

Perustamalla harrastekanalan pääset kananmunien suhteen omavaraiseksi. Omaksi kanaksi sopii mainiosti niin eläköitynyt tuotantokana kuin rotu- tai maatiaiskanakin. Kurkista pieneen kotikanalaan täältä.

Kananpidosta pitää ilmoittaa muun muassa kunnan maaseutuasiamiehelle ja Eviraan eli elintarviketurvallisuusvirastoon eläinten pitopaikkarekisteriin mahdollisesti leviävien tautien varalta. Kohteliasta on ilmoittaa myös naapureille kanoista ja varsinkin kiekuvista kukoista.

Mehiläispesän voi sijoittaa omaan pihaankin. Vastoin luuloa mehiläiset eivät ole aggressiivisia. Ennen pesän laittoa kannattaa kuitenkin kouluttautua, hakea tietoa ja saada suostumus naapureilta. Kursseja järjestävät muun muassa paikalliset mehiläisyhdistykset sekä työnväen- ja kansalaisopistot.

Lähteet: Luontoportti, ympäristöhallinto, Kaupunkiviljely.fi, Evira, Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Muokattu 18.3.2022 klo 13.50: Juttu on julkaistu alun perin 22.2.2016. Lisätty tietoa, kuvia ja linkkejä muihin artikkeleihin.