Viherpiha

Millaista olisi olla omavarainen – edes osin? 22 vinkkiä innostavat oman ruoan kasvattamiseen, keräämiseen ja säilömiseen!

Millaista olisi olla omavarainen – edes osin? 22 vinkkiä innostavat oman ruoan kasvattamiseen, keräämiseen ja säilömiseen!
Omavaraisuus voi kuulostaa juhlalliselta, mutta kyse on oikeastaan aika maanläheisistä asioista, kuten oman ruoan kasvattamisesta ja keräämisestä. Täydellisen omavaraisuuden lisäksi voi tavoitella myös osittaista omavaraisuutta. Millaiset teot sinulle sopisivat?
Julkaistu: 18.3.2022

1. Alussa on oivallus

Omavaraisuus alkaa oivalluksesta: minä voin tehdä itse! Ja sen jälkeen jatkona tulee kysymys: mitä kaikkea voinkaan tehdä itse?

2. Mitä syön?

Mieti, millaisia raaka-aineita ja ruokia syöt. Mitä niistä pystyisit kasvattamaan itse?

Kokeilisitko kasvattaa perinteisen perunan ja porkkanan lisäksi muitakin juureksia, kuten palsternakkaa?

Lue myös: Maria jätti palkkatyönsä ja opetteli omavaraiseksi – muutos vapautti aikaa perheelle

Omavaraisuudesta haaveilevan pitää Marian mukaan olla utelias ottamaan asioista selvää ja uskoa siihen, että osaa. "Kannattaa aloittaa siitä, mistä on kiinnostunut: hankkia pari kanaa tai kasvattaa basilikaa ikkunalaudalla. Jatkoa seuraa automaattisesti, lupaan sen."

3. Miten viljelen?

Mieti, mistä hankit mullan, siemenet, lannoitteet ja viljelypaikan rakenteiden tarveaineet.

4. Kompostista multaa ja maanparannusainetta

Kompostointi on oiva keino tuottaa itse multaa ja samalla hankkiutua eroon bio- ja puutarhajätteistä. Puutarhajätekompostin perustaminen on yllättävän yksinkertaista: tarvitset vain lautakehikon sekä sopivassa suhteessa lehtiä ja oksia. Bokashikompostointi onnistuu myös sisätiloissa – lue täältä, mistä on kyse.

5. Lannoitteita oman pihan antimista

Luomulannoitetta voi tehdä itse esimerkiksi oman pihan kasveista – tai pissasta! Poimi 20 vinkkiä luonnonmukaiseen lannoittamiseen.

Jos nokkoset rehottavat pihassasi, voit valjastaa ne hyötykäyttöön. Helppo nokkoskäyte toimii lannoitteen tavoin, hieman laimeampi nokkosvesi taas karkottaa tuholaisia.
Tulisijassa syntyvä puutuhka kannattaa ottaa talteen. Se nimittäin kalkitsee maata ja ravitsee kasveja.

6. Jouduta viljelykautta

Tee lämpöpenkki eli kompostoiva kohopenkki pihan suojaisaan osaan lämpöä vaativille kasveille, kuten kurkulle tai kurpitsalle. Kaiva kuoppa: 20–30 senttiä syvä ja 120–180 senttiä leveä ja vähintään yhtä pitkä. Kerää pohjalle risu- tai hakepatja. Lisää ruohotuppaita nurinniskoin tai muuta eloperäistä ainesta. Tee 50 sentin paksuinen lämmittävä kerros, johon on sekoitettu lantaa tai kanankakkarakeita, kalkkia sekä lehtiä tai olkia. Kastele, jos ainekset ovat kuivia. Lisää päälle eristeeksi 20–40 sentin kerros puolivalmista kompostia tai pussimultaa. Tee lopuksi kasvualusta 20 sentin multakerroksella.

Odota lämpöpenkin lämpenemistä ja istuta sitten kasvit. Penkki alkaa yleensä lämmetä muutamassa päivässä. Jos näin ei käy, kastele penkkiä lämpimällä vedellä.

Lämpöpenkissä satoa voi saada aiemmin kuin perinteisellä kasvimaalla.

7. Hoida maa kuntoon

Ravitse viljelypalstasi maata typensitojakasveilla ja harrasta vuoroviljelyä eli kasvin vuorotusta. Saat vähitellen suurempia satoja ja vähemmän kasvitauteja. Lue lisää vuoroviljelystä.

8. Tee viljelysuunnitelma

Jaa kasvimaasi neljään osaan, varaa yksi palkokasveille. Muille lohkoille kannattaa kylvää ja istuttaa kasveja sen mukaan, miten typpipitoista maata ne vaativat. Viljele samanlaisia ravinteita tarvitsevat kasvit vuosittain eri lohkoissa. Jos viljelykierto ei onnistu järjestelmällisesti, vaihtele silti kasvien paikkoja vuosittain.

9. Etsi viljelymaata

Selvitä kotipaikkasi palstaviljelymahdollisuus tai perusta taloyhtiösi pihaan viljelyporukka taloyhtiön luvalla.

10. Testaa kaupungissakin

Ota selvää kaupunkiviljelymahdollisuuksista, kuten säkki- ja laariviljelmäalueista. Järjestettyjä kaupunkiviljelmiä on ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

11. Kokeile pienviljelyä

  • ikkunalaudalla
  • parvekkeella
  • sekaviljelmänä kukkapenkissä
  • ruukussa
  • amppelissa
  • viljelysäkissä tai laarissa omalla pihalla
  • seinäviljelmässä, jonka voi tehdä vaikkapa kuormalavasta.
Parvekkeellekin voi perustaa oman pienen hyötypuutarhan. Kurkkaa esimerkiksi Annabellen pikkuparatiisiin, jossa kasvaa muun muassa suuri määrä erilaisia yrttejä, chiliä ja tomaattia.

12. Hyödynnä ruukkusalaatin jämät

Jätä jäljelle muutama pieni kasvulehti, varo vaurioittamasta kasvupistettä. Irrota juuripaakku ja upota se multaan. Syö lehtiä sitä mukaa, kuin ne kasvavat. Ruukkusalaatin jämiä voi myös istuttaa alkukesästä ulos. Ne kasvavat oikein hyvin.

13. Satoa ruukkuyrteistä

Kasvata lisää maustesatoa kaupan ruukkuyrteistä. Upota ne kasvatusruukkuineen suoraan hiekkapitoiseen multaan kukkaruukkuun ja vaali valossa. Vältä vetoisaa ikkunalautaa, koska maustekasvit tarvitsevat lämpöä menestyäkseen.

Kaikkeen kasvatukseen ei tarvitse pihaa. Esimerkiksi herneenversoja on helppo ja nopea kasvattaa vaikkapa ikkunalaudalla. Kokeile niiden lisäksi myös muiden versojen kasvatusta.
Itäneitä ruokasipuleita ei kannata nakata biojäteastiaan, sillä niistä saa helposti kasvatettua maukkaita versoja. Lue sipulien versotuksesta.

14. Nosta kasveja seinälle

Seinäviljelykseen sopivat muun muassa kuukausimansikka ja erilaiset mausteet, kuten ajuruoho ja ruohosipuli. Kokeile myös salaatteja ja retiisiä. Syötävistä kukista seinäpuutarhassa menestyy vaatimaton keto-orvokki sekä maahumala, jonka lehdillä ja kukilla voit kokeilla korvata timjamia ja minttua.

15. Kerää kaupunkisatoa

Marjoja ja hedelmiä voi poimia luvan kanssa myös julkisilta paikoilta, puistoista ja metsistä. Kaupunkisadon käsittelyssä kannattaa käyttää kaupunkilaisjärkeä: pese marjat ja kuori hedelmät. Kaupunkisatokasveja ja sadon kypsymistä voi jäljittää netissä tutkimalla satokarttapalvelua ainakin Helsingissä sekä kyselemällä esimerkiksi sosiaalisen median kaupunginosaryhmissä.

Lue myös: Vihannekset, siitakesienet ja pähkinät omasta puutarhasta permakulttuurin opein – ja kuunliljatkin syötäväksi! Marja ja Erkki pyrkivät tuottamaan mahdollisimman paljon ravinnostaan itse

Erkki Pöytäniemi ja Marja Nuora viljelevät puutarhaansa permakulttuurisesti luonnonvaroja säästäen, ilman kemiallisia lannoitteita, torjunta-aineita, muoveja tai bensakoneita.

16. Nauti jokamiehenoikeuksista

Ota selvää jokamiehenoikeuksista. Sienten ja marjojen lisäksi saat poimia rauhoittamattomia, ei-puuvartisia kasveja. Muista kohtuus. Jos kasvia on vähän, jätä kaikki kasvamaan ja etsi parempaa esiintymää muualta. Poimi sieltäkin niin, että kasveja jää jäljelle reilusti.

17. Keräile villivihanneksia

Luonnossa kasvavat syötävät kasvit eli villivihannekset ovat kasvunsa alussa rapeita ja puutumattomia. Parhaimmillaan monet lajit ovat touko–kesäkuussa. Lue lisää villiyrteistä ja -vihanneksista täältä.

Opettele aluksi tuntemaan muutama villivihannes varmasti. On hyvä muistaa, että kasvien joukossa on myrkyllisiä lajeja. Villivihannesten keruuseen pätee sama sääntö kuin sienestäjille: älä poimi sellaista, mitä et tunne. Ja ainahan voi opetella vähitellen lisää. Löytämisen iloa riittää, sillä Suomen luonnossa on kymmeniä syötäväksi kelpaavia kasveja.

Helposti tunnistettavia ja miedonmakuisia villivihanneksia ovat vaikkapa ketunleipä (kuvassa), isomaksaruoho, aho- ja niittysuolaheinä sekä kolmivärisen keto-orvokin kukat.

18. Varustaudu keräysretkelle

Ota villivihannesretkelle mukaan kori tai muu ilmava keruuastia, paperipussit kullekin kerättävälle lajille, sakset sekä suojaavat käsineet, jos keräät nokkosta.

19. Aloita villivihanneskokeilut maltilla

Aluksi villivihanneksilla voi höystää esimerkiksi tavanomaisia salaattiaineksia, jotta into ei lopahda alun karvaaseen makukokemukseen. Asiaa auttaa hyvä salaatinkastike. Kun suosii kohtuutta, villivihanneksista saa oikeasti vihreän ja ravitsevan maun suuhunsa.

20. Sato talteen säilömällä

Itse viljellyistä kasviksista, hedelmistä ja marjoista on iloa ympäri vuoden, kun sadon säilöö. Hilloamisessa, hapattamisessa ja muussa säilömisessä on hetkellisesti työtä, mutta se varmasti palkitsee. Kurkkaa vinkit hillon, mehun ja nektarin valmistamiseen, kasvisten pakastamiseen ja hapattamiseen. Myös yrttejä voi säilöä monin tavoin.

Vanha kunnon maakellari on mitä mainioin paikka esimerkiksi juomien ja juuresten säilyttämiseen ekologisesti. Lue asiantuntijan vinkit maakellarista haaveilevalle.

21. Perusta kanala

Perustamalla harrastekanalan pääset kananmunien suhteen omavaraiseksi. Omaksi kanaksi sopii mainiosti niin eläköitynyt tuotantokana kuin rotu- tai maatiaiskanakin. Kurkista pieneen kotikanalaan täältä.

Kananpidosta pitää ilmoittaa muun muassa kunnan maaseutuasiamiehelle ja Eviraan eli elintarviketurvallisuusvirastoon eläinten pitopaikkarekisteriin mahdollisesti leviävien tautien varalta. Kohteliasta on ilmoittaa myös naapureille kanoista ja varsinkin kiekuvista kukoista.

Kesäkanat tarvitsevat suojaa, hyvän kylpypaikan ja munintapesän. Lue tämä, jos haaveilet omasta kesäkanalasta.

22. Ala mehiläistarhuriksi

Mehiläispesän voi sijoittaa omaan pihaankin. Vastoin luuloa mehiläiset eivät ole aggressiivisia. Ennen pesän laittoa kannattaa kuitenkin kouluttautua, hakea tietoa ja saada suostumus naapureilta. Kursseja järjestävät muun muassa paikalliset mehiläisyhdistykset sekä työnväen- ja kansalaisopistot.

Nora Mäntysaari tarhaa uhanalaisia pohjolan tummia mehiläisiä. Lue juttu Noran mehiläistarhasta!

Lähteet: Luontoportti, ympäristöhallinto, Kaupunkiviljely.fi, Evira, Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Muokattu 18.3.2022 klo 13.50: Juttu on julkaistu alun perin 22.2.2016. Lisätty tietoa, kuvia ja linkkejä muihin artikkeleihin.

Kommentoi »