Viherpiha

Näin ryhdyt omavaraiseksi – 22 ideaa

Näin ryhdyt omavaraiseksi – 22 ideaa

Kaipaatko rapean tuoreita vihanneksia ja yrttejä kotipihalta? Tai kenties villivihanneksia lähiluonnosta? Omavaraisuudesta saa aitoa löytämisen riemua.
Teksti Anne Kärkkäinen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

1. Alussa on oivallus

Omavaraisuus alkaa oivalluksesta: minä voin tehdä itse! Ja sen jälkeen jatkona tulee kysymys: mitä kaikkea voinkaan tehdä itse?

2. Mitä syön?


  • Juureksia: perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta?

  • Salaattia: lehtisalaattia, ituja?

  • Mausteita: persiljaa, tilliä, korianteria, basilikaa?

  • Teetä: minttua, mustaherukkaa, anisiisoa?

  • Marjoja: herukoita, mansikkaa, tyrniä, mustikkaa, vadelmaa, puolukkaa?

  • Hedelmiä: omenoita, päärynöitä, luumuja?

  • Munia? Kalaa? Lihaa?

3. Miten viljelen?

Mieti, mistä hankit mullan, siemenet, lannoitteet, viljelypaikan rakenteiden tarveaineet ja kasvinsuojeluaineet.

4. Hyödynnä ruukkusalaatin jämät

Jätä jäljelle muutama pieni kasvulehti, varo vaurioittamasta kasvupistettä. Irrota juuripaakku ja upota se multaan. Syö lehtiä sitä mukaa, kuin ne kasvavat. Ruukkusalaatin jämiä voi myös istuttaa alkukesästä ulos. Ne kasvavat oikein hyvin.

5. Satoa ruukkuyrteistä

Kasvata lisää maustesatoa kaupan ruukkuyrteistä. Upota ne kasvatusruukkuineen suoraan hiekkapitoiseen multaan kukkaruukkuun ja vaali valossa. Vältä vetoisaa ikkunalautaa, koska maustekasvit tarvitsevat lämpöä menestyäkseen.

6. Keräile villivihanneksia

Luonnossa kasvavat syötävät kasvit eli villivihannekset ovat kasvunsa alussa rapeita ja puutumattomia. Parhaimmillaan monet lajit ovat touko–kesäkuussa.

7. Nauti jokamiehenoikeuksista

Ota selvää jokamiehenoikeuksista. Saat poimia rauhoittamattomia, ei-puuvartisia kasveja. Muista kohtuus. Jos kasvia on vähän, jätä kaikki kasvamaan ja etsi parempaa esiintymää muualta. Poimi sieltäkin niin, että kasveja jää jäljelle reilusti.

8. Opettele tunnistamaan

Opettele tuntemaan muutama villivihannes varmasti. On hyvä muistaa, että kasvien joukossa on myrkyllisiä lajeja. Villivihannesten keruuseen pätee sama sääntö kuin sienestäjille: älä poimi sellaista, mitä et tunne. Ja ainahan voi opetella vähitellen lisää. Löytämisen iloa riittää, sillä Suomen luonnossa on kymmeniä syötäväksi kelpaavia kasveja.

Helposti tunnistettavia ja miedonmakuisia villivihanneksia ovat vaikkapa ketunleipä, isomaksaruoho, aho- ja niittysuolaheinä sekä kolmivärisen keto-orvokin kukat ja kurtturuusun terälehdet.

9. Mistä löydän?

Ketunleipä eli käenkaali kasvaa varjoisissa kuusikoissa, lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Isomaksaruohoa löydät kuivilta paikoilta, kuten merenrantakallioiden koloista, kiviaidoista ja hiekkaisilta paikoilta. Aho- ja niittysuolaheinät ovat kuivien niittyjen, kalliopaikkojen ja hietikoiden kasveja. Myös keto-orvokki suosii kuivaa: kallioketoja, rantoja ja rinneniittyjä. Voi sitä kasvaa rikkaruohona kukkapenkissäkin. Hyvin piikikästä kurtturuusua on runsaasti istutuksissa. Se on levinnyt monin paikoin luontoon, merenrantojen haittakasviksi.

10. Varustaudu retkelle

Ota villivihannesretkelle mukaan kori tai muu ilmava keruuastia, paperipussit kullekin kerättävälle lajille, sakset sekä suojaavat käsineet, jos keräät nokkosta.

11. Aloita maltilla

Kokeile villivihannesten käyttöä maltillisesti. Niillä voi höystää esimerkiksi tavanomaisia salaattiaineksia, jotta into ei lopahda alun karvaaseen makukokemukseen. Asiaa auttaa hyvä salaatinkastike. Kun suosii kohtuutta, villivihanneksista saa oikeasti vihreän ja ravitsevan maun suuhunsa.

12. Jouduta viljelykautta

Tee lämpöpenkki eli kompostoiva kohopenkki pihan suojaisaan osaan lämpöä vaativille kasveille, kuten kurkulle tai kurpitsalle. Kaiva kuoppa: 20–30 senttiä syvä ja 120–180 senttiä leveä ja vähintään yhtä pitkä. Kerää pohjalle risu- tai hakepatja. Lisää ruohotuppaita nurinniskoin tai muuta eloperäistä ainesta. Tee 50 sentin paksuinen lämmittävä kerros, johon on sekoitettu lantaa tai kanankakkarakeita, kalkkia sekä lehtiä tai olkia. Kastele, jos ainekset ovat kuivia. Lisää päälle eristeeksi 20–40 sentin kerros puolivalmista kompostia tai pussimultaa. Tee lopuksi kasvualusta 20 sentin multakerroksella.

Odota lämpöpenkin lämpenemistä ja istuta sitten kasvit. Penkki alkaa yleensä lämmetä muutamassa päivässä. Jos näin ei käy, kastele penkkiä lämpimällä vedellä.

13. Hoida maa kuntoon

Ravitse viljelypalstasi maata typensitojakasveilla ja harrasta vuoroviljelyä eli kasvin vuorotusta. Saat vähitellen suurempia satoja ja vähemmän kasvitauteja.

14. Tee viljelysuunnitelma

Jaa kasvimaasi neljään osaan, varaa yksi palkokasveille. Muille lohkoille kannattaa kylvää ja istuttaa kasveja sen mukaan, miten typpipitoista maata ne vaativat. Viljele samanlaisia ravinteita tarvitsevat kasvit vuosittain eri lohkoissa. Jos viljelykierto ei onnistu järjestelmällisesti, vaihtele silti kasvien paikkoja vuosittain.

15. Kompostin avulla saat multaa ja maanparannusainetta.

16. Etsi viljelymaata

Selvitä kotipaikkasi palstaviljelymahdollisuus tai perusta taloyhtiösi pihaan viljelyporukka taloyhtiön luvalla.

17. Testaa kaupungissakin

Ota selvää kaupunkiviljelymahdollisuuksista, kuten säkki- ja laariviljelmäalueista. Järjestettyjä kaupunkiviljelmiä on ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

18. Kokeile pienviljelyä


  • ikkunalaudalla

  • parvekkeella

  • sekaviljelmänä kukkapenkissä

  • ruukussa

  • amppelissa

  • viljelysäkissä tai laarissa omalla pihalla

  • seinäviljelmässä, jonka voi tehdä vaikkapa kuormalavasta.

19. Nosta kasveja seinälle

Seinäviljelykseen sopivat muun muassa kuukausimansikka ja erilaiset mausteet, kuten ajuruoho ja ruohosipuli. Kokeile myös salaatteja ja retiisiä. Syötävistä kukista seinäpuutarhassa menestyy vaatimaton keto-orvokki sekä maahumala, jonka lehdillä ja kukilla voit kokeilla korvata timjamia ja minttua.

20. Kerää kaupunkisatoa

Marjoja ja hedelmiä voi poimia luvan kanssa myös julkisilta paikoilta, puistoista ja metsistä. Kaupunkisadon käsittelyssä kannattaa käyttää kaupunkilaisjärkeä: pese marjat ja kuori hedelmät. Kaupunkisatokasveja ja sadon kypsymistä voi jäljittää netissä muun muassa Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Tampereelta ja Turusta. Satokartan voit myös perustaa omalle paikkakunnallesi.

21. Perusta kanala

Perustamalla harrastekanalan pääset kananmunien suhteen omavaraiseksi. Omaksi kanaksi sopii mainiosti niin eläköitynyt tuotantokana kuin rotu- tai maatiaiskanakin.

Kananpidosta pitää ilmoittaa muun muassa kunnan maaseutuasiamiehelle ja Eviraan eli elintarviketurvallisuusvirastoon eläinten pitopaikkarekisteriin mahdollisesti leviävien tautien varalta. Kohteliasta on ilmoittaa myös naapureille kanoista ja varsinkin kiekuvista kukoista.

22. Ala mehiläistarhuriksi

Mehiläispesän voi sijoittaa omaan pihaankin. Vastoin luuloa mehiläiset eivät ole aggressiivisia. Ennen pesän laittoa kannattaa kuitenkin kouluttautua, hakea tietoa ja saada suostumus naapureilta. Kursseja järjestävät muun muassa paikalliset mehiläisyhdistykset sekä työnväen- ja kansalaisopistot.

Lähteet ja lisätiedot:

Luontoportti.com: tietoa kerättävistä luonnonkasveista

Jokamiehenoikeudet

Kaupunkiviljely.fi

Eviran muistilista kesäkanojen pitäjille

Tietoa mehiläisten hoidosta ja koulutuksista

Lue lisää

Näin teet hyönteishotellin

Vuoroviljely kasvimaalla

Houkuttele pölyttäjiä näillä kasveilla

Julkaistu: 22.2.2016
Katso myös nämä