"Luonnon monimuotoisuus, elävä maa ja yhteys luontoon ovat minulle tärkeimpiä asioita puutarhassani. Haluamme puolisoni Erkki Pöytäniemen kanssa elää tuhoamatta maapallon elinmahdollisuuksia. Siksi viljelemme puutarhaamme permakulttuurisesti eli kestävään elämäntapaan ja ekologisuuteen pyrkien.

Emme käytä lainkaan kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita emmekä muoveja tai bensakäyttöisiä työkoneita. Nurmikäytävät siistimme työnnettävällä ruohonleikkurilla ja puiden aluset akkukäyttöisellä siimaleikkurilla, jonka tarvitseman sähkön tuottavat talomme omat aurinkopaneelit.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa puutarha tarjoaisi mahdollisimman suuren osan ravinnostamme. Jo nyt pystymme tuottamaan kaikki kesäisin käyttämämme vihannekset.

Lähelle taloa olemme istuttaneet keittiöpuutarhan, jossa kasvaa muun muassa salaatteja, mangoldia, yrttejä, lehtikaalia ja kesäkurpitsaa. Pellon laidassa on kohopenkeissä juureksia ja perunoita.

Keskellä pihaa on uusi, kolmionmallisista laseista koostuva, kupolin muotoinen geodeettinen kasvihuone, jossa kasvatamme muun muassa munakoisoa, tomaattia, chiliä ja viinirypäleitä.

Talon takana metsässä Erkki viljelee siitakesieniä yli tuhannessa pölkyssä. Satoa tulee yli oman tarpeen.

Maan elävyyttä tuemme välttämällä sen muokkausta. Ennen kylvöjä haraamme maan pinnan kevyesti, mutta emme käännä sitä syvältä, jotta maaperän sienirihmastot, madot ja muut pieneliöt säästyvät. Lisäämme viljelyksille kompostia ja hyvin palanutta hevosen tai lampaan luomulantaa.

Puutarhassamme kaikelle ja kaikille on sijansa. Ahkerasti siementävä palsternakka saa useimmiten kasvaa siellä, mihin se leviää, ja nokkosen ilmaantumisesta puutarhaan olimme vain iloisia. Se kertoo, että maa on muuttunut ravinteikkaammaksi.

Tuholaisiakaan en torju. Ennemminkin vain seurailen, mitä tapahtuu: nakertavatko nokkosperhosen toukat nokkossadon vai ehtivätkö linnut napsia toukat ensin suuhunsa. Joskus kyllä siirrän toukkia toiseen paikkaan.

Juuresmaan aitasimme peurojen vuoksi.

Istutukset olemme perustaneet kohopenkkeihin, jolloin maan muokkaamiselta on vältytty myös penkkien perustamisvaiheessa. Levitämme maan pinnalle kerroksen pahvia, joka tukahduttaa nurmen ja rikkakasvit, ja kasaamme siihen päälle keon maata ja kompostia. Puutarhamme on jäykkää savea, joten kohopenkit auttavat juuresten viljelyssä.

Istutan samaan penkkiin aina vähintään kolmea kumppanuuskasvia: esimerkiksi avomaankurkkua, papuja ja auringonkukkaa tai porkkanaa, sipulia ja kehä- tai samettikukkaa. Näin viljelyksistä tulee monimuotoisia ja kasvit voivat tukea toisiaan.

Yhtenä vuonna yritimme viljellä perunaa ja avomaankurkkua samassa penkissä. Ajatuksena oli, että alkukesästä perunat antaisivat avomaankurkuille suojaa ja perunoiden korjuun jälkeen kurkut saisivat tilaa jatkaa kasvuaan. Se ei aivan toiminut, ja kurkkusato jäi pieneksi. Seuraavalla kerralla pitää koettaa istuttaa taimet harvempaan.

Ostimme Iso-Orvokkiniityksi nimetyn tilamme Karjalohjalta seitsemän vuotta sitten. Silloin paikalla oli vain nurmipeltoa ja metsää. Ensimmäiset vuodet rakensimme taloamme ja tarkkailimme puutarhan olosuhteita. Istutuksia olemme tehneet vähitellen, ja edelleen puutarha on rakennusvaiheessa.

Minä olen koulutukseltani agrologi ja hortonomi ja Erkki agronomi, mutta silti puutarhaprojektimme on meille molemmille kokeilemista ja harjoittelua. Ennen tätä kotia asuimme kerrostalossa Espoossa.

Tulevaisuudessa haluamme istuttaa mahdollisimman paljon monivuotisia kasveja. Ne tuottavat satoa ilman, että puutarhan eloon tarvitsee puuttua niin paljon.

Jo nyt olemme istuttaneet pihan laitamille paljon erilaisia marjapensaita ja hedelmäpuita: kiivejä tuottavia kiinan- ja japaninlaikkuköynnöksiä, marjatuomipihlajaa, luumua, päärynää, omenaa, herukoita, aroniaa ja suojaisalle paikalle jopa persikkaa ja aprikoosia. Haluamme kokeilla, mikä menestyy missäkin.

Olemme valinneet pihaan myös puita, joita voidaan hyödyntää ravintokasveina. Esimerkiksi lehmuksen ja jalavan nuoria lehtiä voi käyttää salaattina alkukesällä, ja lehmuksen kukista tulee aivan ihanaa teetä.

Erkki harrastaa pähkinöitä ja on istuttanut sekä luonnonvaraisia että jalostettuja pähkinäpensaita (Corylus). Pihallamme kasvaa sarvi- ja turkinpähkinäpensasta ja yli kymmentä erilaista euroopanpähkinäpensaan lajiketta, muun muassa ’Garibaldia’ ja ’Nottinghamia’. Meillä on myös toistakymmentä eri jalopähkinäpuuta (Juglans), muun muassa saksan-, amerikan- ja herttajalopähkinää.

Olisi hienoa, jos pystyisimme tuottamaan omat pähkinämme, mutta etenkin jalopähkinöiden kohdalla satoa voi joutua odottamaan parikymmentä vuotta. Luonnonvaraisesta euroopanpähkinäpensaasta olemme jo saaneet syötävää, mutta pähkinät ovat pienempiä kuin jalostetuissa lajikkeissa.

Monet koristekasvitkin, kuten kuunliljat, sopivat hyötykäyttöön. Niistä voi syödä nuoret versot parsan tapaan. Ne ovat tyypillisesti kevätsyötäviä ja tuovat satoa myös alkukesään, jolloin muut vihannekset eivät vielä ole satovaiheessa.”