Kaikki asumisesta, sisustamisesta, ruoasta ja puutarhasta

Vannoutuneet kerrostaloihmiset Hannele ja Janne Lindgren saivat 15 vuotta sitten päähänpiston: oma mökki olisi kiva. Eikä aikaakaan, kun he jo seisoivat pienen mökin pihalla sankan kuusimetsän keskellä. Oli kosteaa ja pimeää, eikä tontilla ollut pieni lampi juuri näkynyt mökin ovelta. Siltä seisomalta alkoi urakka, joka jatkuu yhä. – Koko ensimmäisen kesän olimme ulkona, ja Jannen moottorisaha lauloi. Kaadoimme pihasta parisataa suurta kuusta. Kesän lopulla pimennossa olleeseen pihaan pääsi viimein valoa, Hannele muistelee. Kun Hannele ja Janne olivat saaneet raivattua tontille vähän tilaa, paikalle rullasi kaivinkone. Sen pitkä kauha ruoppasi lammen syvemmäksi, ja pohjasta saadulla savella muotoiltiin metsäisen maapohjan päälle uutta pihaa. Sitten Lindgrenit tilasivat tontille suuren kuormallisen multaa. – Ensin kylvimme koko pihan täyteen nurmikkoa. Ajattelimme, että nurmi olisi ihana. Mutta eihän se kiva ollut, sillä tontti näytti pikemminkin golfkentältä kuin mökkipihalta. Lisäksi nurmikkoa piti leikata ja hoitaa koko ajan Saunan terassilta näkee koko pihan. Mökin ja puutarhan parhaat ideat syntyvät löylyjen, vilvoittelun ja uinnin aikana. Mökkipihan onnistunein alue on Hannelen mielestä saunan vieressä oleva havualue sekä ympäristöön istutetut kurtturuusut, vuorenkilvet ja liljat. Lindgrenit rakensivat terassin ja maalasivat mökin. Janne ja Hannele tekevät suuren osan ruuista kesällä ulkona. Kattilaan sujahtavat hyötytarhan potut, ja koko kesän salaatit poimitaan omasta maasta. Kesäparatiisi kuusikon tilalle Lindgrenit muokkasivat tonttiaan pala kerrallaan. Työ alkoi aina niin, että Janne kävi ensin kaatamassa suuren puunrungon tai kaksi pois työskentelyalueelta. Toisena mökkikesänä Hannele sai mieheltään hääpäivälahjaksi spraypurkin. – Timanttisormus olisi toki ollut hieman hankala metsätöissä. Nyt sain viipottaa spraymaalin kanssa pitkin metsää merkitsemässä puita. Janne seurasi myöhemmin perässä ja kaatoi ne puut, jotka olin merkinnyt. Koska nurmikenttä oli todettu työlääksi, eikä se oikein kasvanutkaan metsän keskellä, Hannele päätti pienentää sitä. Tilalle hän kylvi ja istutti kukkivia perennoja: unikoita, särkynyttä sydäntä ja pioneja. – Kukat nousivat kauniisti, mutta piha oli pian täynnä jäniksiä kukkiani aterioimassa. Ne saapuivat tänne kuin Ruotsin-laivan buffetpöytään. Varmaan ajattelivat, että tällainen meille on nyt katettu! Maapohja aiheutti lisää päänvaivaa. Savi sekoittui multaan ja painui juurakkoiseen maapohjaan. Pihamaa oli kova, epätasainen ja hapan. Vähitellen Hannele oppi, että puutarhaa pitää laittaa liikoja taistelematta, maaperän ja paikan ehdoilla ja että pensaita ja puita oli helpompi suojata metsän eläinten hampailta kuin herkkiä kukkia. Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyivät ne kasvit, kukat, pensaat ja puut, jotka sopivat ja viihtyvät pihamaalla. – Nyt olemme muokanneet tonttia metsäpihan suuntaan. Enää en istuta kasveja, jotka tarvitsevat paljon hoitoa, sillä mökki ei ole pelkkä työmaa. Vaikka olemme täällä toukokuusta elokuulle, välillä on aikoja, ettemme vain viitsi tai ennätä hoitamaan pihaa. Kukkapenkit eivät ole suorassa, sillä Hannelen sanoin luonnossakin kaikki on vinkuraa ja venkuraa. Puureunukset suojelevat kukkapenkkiä, muuten nurmikko leviäisi penkkiin tai kukkien multa sekoittuisi saviseen maahan. Saunapolun vierellä ruusupuskien kupeessa viihtyvä ja auringon paahdettakin sietävä mehitähti on yksi Hannelen suosikkikasveista. Mehitähden hän on saanut aikanaan lahjaksi ystävältään. Hannelen uusin innostus on hyötypuutarha. Yrtit, salaatit, sipulit ja perunat pariskunta on istuttanut laatikoihin ja ruukkuihin. Laatikoista ne eivät leviä ympäristöön, ja viljelysten hoitokin on helppoa. Daalian rumasta mukulasta nousee Hannelen sanoin jumalaisen komea kukinto. Kukinnan jälkeen hän kaivaa kasvin ylös juurineen ja säilyttää sen talven autotallin nurkassa. Kohopenkit kukille ja metsäisille puille Lindgrenit tuovat edelleen joka kesä pihalle lisää multaa painuneiden kohtien täytteeksi ja kalkitsevat maapohjaa ahkerasti. Kasvit ja nurmi saavat kaikki tarvitsemansa ravinteet. Nurmikko on vähentynyt kolmanneksella, ja pihaan Hannele ja Janne ovat perustaneet kohopenkkejä kukkasille ja metsäisille puille. – Kun perustamme uuden kohopenkin, on aina ensin kaivettava paljon juurakkoista maata pois. Ison kuopan pohjustamme suodatinkankaalla ja täytämme tuoreella mullalla. Sitten siellä jo jokunen kasvi saattaa kasvaakin. Hannele ja Janne myöntävät, etteivät osanneet perustaa pihaa oikein. – Meillä ei ollut mitään kokemusta eikä suunnitelmaakaan. Laitoimme vain tuulemaan sen enempiä pohtimatta. Vasta oikein perustettujen kohopenkkien ja paremmin valittujen kasvien myötä Lindgrenien mökkipuutarhasta on tullut kesäparatiisi. Nurmikkokin on parantunut vuosien kalkitsemisen myötä. – Olemme vihdoin tyytyväisiä pihaan. Niin paljon kuin olisin unikoita rakastanut, olen oppinut, mitä meidän mökkipihallemme sopii. Ja se on viidentoista vuoden harjoittelun tulos! Aikaa nauttia kesäparatiisista Hannele ei ollut ennen lainkaan puutarhaihminen. Hän tykkäsi asua kaupungissa, eikä kerrostalossa tarvinnut miettiä kasveja tai istutusasioita. Mökin myötä Hannele hurahti pihan laittoon, eivätkä haasteetkaan lannistaneet häntä. Samalla opettajana työskentelevästä kerrostaloasujasta tuli kuin kertaheitolla lähes maalainen, joka nauttii täysin rinnoin fyysisestä ja multaisesta puutarhatyöstä. Nyt kun tontille rakennetut aitta ja sauna sekä päämökin laajennus ovat valmiit, on pariskunnalla entistä enemmän aikaa touhuta pihamaalla. – Olen innostunut yrttiviljelmistä. Kasvatan yrtit laatikoissa, muuten ne leviäisivät maahan saven keskelle. Enää Hannele ei ole se, joka kyselee ystäviltä neuvoja pihan laittoon – nyt häneltä kysytään. – Nykyisin on aikaa myös puutarhassa oleilemiseen ja siitä nauttimiseen. Ihaninta on, kun istutussaaveista nousee alkukesällä taimia ja kukkanuput heräävät. Kaikki on yhtä suurta yllätystä, sillä keväisin ripottelen kaikki saavit täyteen sekalaisia siemeniä, itseoppinut puutarhuri kuvailee. Hannelen mielestä kukilla pitäisi olla kyljissä kahvat, jotta niitä olisi helpompi siirtää. Karpaattienkello on vaihtanut paikkaa monta kertaa, sillä Hannele on kokeillut missä mikin kukka parhaiten viihtyy. Mökkipiha oli ennen yhtä sakeaa metsää kuin grillipaikan takana nouseva metsä. Joskus iltaisin pari ottaa veneen ja lähtee pienelle soutelulle. Samalla he siivoavat lammen kasvillisuutta.

1

2

3

4

5

6