Villiyrttien ja villivihannesten keräily on mitä mukavin harrastus, johon voi ottaa myös lapset mukaan. Metsäretkestä voi tehdä aarrejahdin, jonka lopputuloksena kotona voi pyöräyttää vaikka nokkosletut.
Jos keräät villiyrttejä tai villivihanneksia ensimmäistä kertaa, kerää vain itsellesi tutuimpia ja helpoimmin tunnistettavia lajeja. Esimerkiksi voikukan lehdet ja nokkonen lienevät kaikille tuttuja.
Milloin villiyrttejä ja villivihanneksia kerätään?
Villiyrttejä kannattaa alkaa tarkkailla heti lumien sulettua. Lehdet ja varret on hyvä kerätä ennen kukintaa. Kukat ovat parhaimmillaan kukinnan alussa, ja ne kannattaa kerätä nuorina ja nuppuisina.
Satokautta jatkuu aina kesäkuun loppuun saakka ja pidempäänkin, jos esimerkiksi niität pihaltasi nokkospehkon kesäkuussa, nuoria latvaversoja puhkeaa vielä heinäkuussakin.
Kuiva poutasää on ihanteellisin keräykseen. Kerää villiyrttejä ja villivihanneksia kuivalla säällä, mielellään aamulla tai aamupäivällä, kasteen kuivumisen jälkeen.
Mistä villiyrttejä ja villivihanneksia voi kerätä?
Löydät villiyrttejä ja villivihanneksia lähimetsästä, niityltä ja vaikkapa kotipihalta ja puutarhasta. Muista noudattaa jokamiehenoikeuksia, eli jätä toisen kodin ja pihapiirin läheisyydessä kasvavat kasvit rauhaan.
Kerää vain villiyrttejä ja villivihanneksia vain puhtailta paikoilta. Lähimpään maantiehen on hyvä olla matkaa 50–100 metriä. Älä myöskään kerää lantalan, teollisuuslaitoksen tai naveta läheisyydestä, huussin reunustalta tai golfkentän ympäristöstä. On hyvä myös varmistaa, ettei keräysalueella ole käytetty keinolannoitteita tai torjunta-aineita.
Miten villiyrttejä ja villivihanneksia kannattaa kerätä?
Kerää villiyrttejä ja villivihanneksia maltillisesti omiin tarpeisin niin, että paikalle jää kasveja kasvamaan. Älä poimi kasveja juurineen ja vältä kasvavien puiden vahingoittamista.
Varaa mukaan kori tai pusseja, sakset ja hanskat sekä säänmukainen varustus. Voit lajitella kasvit jo metsässä omiin pikkupusseihinsa.
Miten villiyrttejä ja villivihanneksia käytetään?
Huuhtele luonnosta kerätyt yrtit ja vihannekset ennen niiden syöntiä tai säilöntää. Osa villivihanneksista kiehautetaan kevyesti ennen ruuanlaittoa.
Villivihanneksista voi tehdä monenlaista ruokaa, ja aiheesta on viime vuosina julkaistu ruokakirjoja. Kasveja voi käyttää niin kylmissä kuin lämpimissäkin ruuissa.
Villit yrtit ja vihannekset voi myös pakastaa, kuivattaa, umpioida tai säilöä öljyyn tai etikkaan.
Villiyrtit ja villivihannekset luonnosta
Nokkonen – terveellinen ja aromikas
Tunnista: Lehdet vastakkaiset, hammaslaitaiset, poltinkarvalliset. Kasvaa pihoilla, lehdoissa ja rannoilla.
Käytä: Alkukesän pienet ja pehmeävartiset nokkoset voi käyttää ruoaksi kokonaisina. Herkullisinta on kärkiosa eli latva noin 5–7 sentin pituudelta sekä irralliset heleänvihreät latvuslehdet. Ennen käyttöä huuhdo nokkoset kylmällä vedellä ja ryöppää eli kiehauta noin viitisen minuuttia.
Kuusenkerkät – yrttien kaltainen mauste
Tunnista: Vaaleat, nuoret ja pehmeät vuosikasvaimet oksanhaarojen päissä. Kuusia kasvaa monenlaisilla paikoissa.
Käytä: Kerkkien keräämiseen täytyy aina olla maanomistajan lupa. Kerkät sopivat sellaisenaan salaattiin, muhennoksiin ja keittoihin. Niistä voi myös tehdä juomaa ja siirappia.
Vuohenputki – villivihannesten aatelinen
Tunnista: Älä kerää vuohenputkea, jos et tunnista sitä varmasti. Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin putkikasveihin, joiden joukossa on myös myrkyllisiä lajeja. Vuohenputken tunnistaa lehtiruodin kourusta sekä selleriä tai porkkanaa muistuttavasta tuoksusta.
Käytä: Nuoren, kiiltävän ja vielä hieman supussa olevan lehden maku on mieto ja hieman sellerimäinen. Kasvia voi käyttää sellaisenaan salaattina tai nopeasti ryöpättynä pinaatin tapaan.
Voikukka – helposti löytyvä ja herkullinen
Tunnista: Lehdet vaihtelevasti liuskaisia ja hammaslaitaisia. Kukat keltaiset. Kasvaa niityillä, pelloilla, pihoilla ja pellonreunoilla.
Käytä: Nuoret, sileälaitaiset ja melko pienikokoiset lehdet ovat maukkaimpia. Myös nuppuja ja kukintoja voi syödä. Käytä salaateissa, munakkaissa, paistoksissa ja keitoissa.
Ketunleipä, käenkaali – ruoan raikastaja
Tunnista: Lehdet ja kukat nousevat suoraan maavarresta. Lehdet alta usein punasävyiset. Valkeat kukat, joissa lehtisuonet erottuvat violetinpunaisina. Kasvaa varjoisissa kuusikoissa ja lehtomaisissa metsissä.
Käytä: Happamanraikas maku sopii moniin ruokiin, muun muassa salaatteihin. Oksaalihapon vuoksi kannattaa käyttää vain niukasti.
Osmankäämi – parsan veroinen lisäke
Tunnista: Varsi on haaraton ja kalju. Vaalean sinivihreät lehdet ovat vuorottain kierteisesti ja enimmäkseen varren alaosassa.
Käytä: Repäise nuori, mielellään vasta noussut osmankäämi ojasta ja kuori päällimmäiset lehdet pois. Kiehauta valkoisia osia lisäkkeeksi parsan tapaan tai grillaa niitä nuotiolla.
Isomaksaruoho – salaatteihin ja vokkeihin
Tunnista: Paksut ja mehevät lehdet, vihertävänvalkoinen tai vaaleankellertävä kukka. Korkeus 15–50 cm. Kasvaa kallioilla, rinteissä ja merenrannoilla.
Käytä: Käytä kokonaisina lehtinä, jopa varsineen, salaateissa tai nopeasti kypsennettynä vokeissa ja vihanneslisäkkeissä. Lehdet säilyvät myös jääkaapissa muutaman päivän.
Puutarhan villivihannekset ja syötävät lajit
Piharatamo – mehevistä lehdistä saa jopa mehua
Tunnista: Ruusukkeen muodostava 10–30 senttiä korkea kasvi. Pienet, kellanruskeat kukat tähkässä. Viihtyy rannoilla, pihoilla, pientareilla ja poluilla.
Käytä: Purista lehdistä mehua, käytä niitä muhennoksissa ja keitoissa, tee kääryleitä tai silppua nuoret lehdet tuoreena salaattiin. Käytä kuivattuna viherjauheeksi.
Pihatähtimö – maistuvaa lautaselle ja teekuppiin
Tunnista: Tähtimäiset kukat, karvaiset verholehdet ja varsi. Muodostaa mattomaisia kasvustoja. Viihtyy kosteilla paikoilla, merenrannoilla, pihoilla ja pelloilla. Kutsutaan myös vesiheinäksi.
Käytä: Käytä versoja tuoreina tai kuivattuina salaateissa, kastikkeissa ja keitoissa. Kuivata teeaineeksi tai viherjauheeksi. Höyrytä kevyesti ja syö pinaatin tapaan voin kera.
Maitohorsma – tuttu ja monikäyttöinen
Tunnista: Jopa puolitoistametrinen vankkavartinen laji. Purppuranpunaiset kukat sijaitsevat vastakkain tertussa. Viihtyy valoisissa kasvupaikoissa kangasmetsissä, lehdoissa, kivikoissa, hakkuuaukeilla, rannoilla, pientareilla ja puutarhoissa.
Käytä: Nuoret versot maistuvat parsan tapaan. Lehdet sopivat salaatteihin, keittoihin, munakkaisiin ja muhennoksiin. Lehtiä ja kukkia voit käyttää sellaisenaan syötäväksi koristeeksi tai teehen.
Niittysuolaheinä – hapokkaat lehdet ja versot
Tunnista: Ruusukkeen muodostava tatarkasvi. Lehdet maistuvat happamalle, sillä ne sisältävät oksaalihappoa. Kukat hyvin pienet ja punaiset. Kasvaa lehdoissa, pihoilla, niityillä ja pientareilla.
Käytä: Keväällä lehdet ja versot sopivat sellaisenaan salaatteihin, voileivälle, yrttivoihin, jogurttiin sekä keittoihin ja muhennoksiin. Oksaalihapon takia tuoreita lehtiä ei kannata syödä mielin määrin.
Poimulehti – pihapiiristä tuttu
Tunnista: Jopa puolimetriseksi kasvava laji, jonka alalajia viljellään koristekasvina. Luonnossa esiintyy useita alalajeja, joita kaikkia voi käyttää ruonlaitossa. Kukat ovat hyvin pienet, ja niistä puuttuu teriö. Viihtyy niityillä, pihoilla ja pientareilla.
Käytä: Tuoreet nuoret lehdet sopivat silputtuina salaattiin. Vanhempia lehtiä voit kuivattaa viherjauheeksi tai käyttää keitoissa, muhennoksissa ja kastikkeissa. Lehtiä voi myös lisätä mehuihin.
Ketohanhikki – maukasta aina juuristosta kukkiin
Tunnista: Ruusukkeen muodostava laji. Viihtyy kovalla maalla esimerkiksi pihoilla ja poluilla. Alun perin meren rannoilta.
Käytä: Keltaiset juuret syödään raakoina, paahdettuina tai keitettyinä. Kerää ne syksyllä, kuivata, jauha ja lisää esimerkiksi leivonnaisiin ja puuroihin. Lehtiä voit käyttää salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Kukat sopivat syötäviksi koristeiksi.
Pihan villiyrtit sopivat myös haudukkeisiin
Vadelma – paljon muutakin kuin pelkät marjat
Tunnista: Versot marjovat kaksivuotisina, jonka jälkeen ne kuolevat. Villinä muodostaa laajoja kasvustoja ja viihtyy teiden ja ojien varsilla sekä puutarhan ja peltojen laidoilla.
Käytä: Poimi lehdet nuorina, suppuisina. Käytä haudukkeissa tuoreina, hiostettuina tai kuivattuina yksin tai muiden yrttien kanssa. Kuivaa ilman lämpöä. Voit käyttää nuoria lehtiä salaateissa.
Ahomansikka – hyödynnä myös lehdet ja kukat
Tunnista: 5–20 senttiä korkea kasvi, joka leviää jopa kaksi metriä pitkien rönsyjen avulla. Kukkii kesä–heinäkuussa. Marja on punainen pohjushedelmä. Viihtyy kuivilla kedoilla, pientareilla, hakkuuaukeilla ja lehtometsissä.
Käytä: Poimi lehdet ja kukat nuorina. Käytä tuoreina tai kuivattuina haudukkeissa sellaisenaan tai yrttisekoituksissa. Käytä kukkia koristeina salaateissa ja jälkiruoissa.
Pihasaunio – aromia suolaiseen ja makeaan
Tunnista: 5–30 senttiä korkea kasvi, joka viihtyy kuivilla paikoilla, kuten pihoilla, poluilla ja tienvarsilla. Varsi on latvasta runsaasti haarova. Pienet, kellanvihreät kukat.
Käytä: Kukkamykeröt maistuvat haudukkeissa, salaateissa ja koristeina tuoreena tai kuivattuna. Kuivaa varjossa.
Mesiangervo – tunnista tutusta tuoksusta
Tunnista: 0,5–1,2 metriä korkea, viihtyy kosteilla niityillä, ojissa ja rannoilla. Voimakkaasti tuoksuvat kukat kesä–elokuussa.
Käytä: Kerää lehtiä nuorina ja kukintoja, kun ne ovat vasta aukeamassa. Muutama kukinto riittää, sillä hauduke maistuu yhtä voimakkaalta kuin kukat tuoksuvat. Kuivata tai käytä tuoreena.
Rantaminttu – perinteisen mintun luonnonvarainen pikkuserkku
Tunnista: Runsasrönsyinen, 10–30 senttiä korkea, karvainen, joskus punertavavarsinen. Viihtyy rannoilla, ojissa, puutarhassa ja pelloilla. Vastakkain kasvavat lehdet tuoksuvat mintulle. Liilat kellomaiset kukat.
Käytä: Kerää kukkavarsi kukintoineen. Kuivaa tai käytä tuoreena. Säilytä tiiviissä purkissa, muuten aromit haihtuvat. Käytä myös hillojen, omenasoseiden ja liharuokien maustamiseen.
Siankärsämö – aromikasta makua ja tuoksua
Tunnista: 20–70 senttiä korkea, voimakkaasti ryydinmakuinen ja -tuoksuinen. Viihtyy kuivilla kasvupaikoilla, kuten niityillä, pientareilla, nurmikoilla ja joutomailla.
Käytä: Kerää kokonaisia nuoria, juuri auenneita kukintoja. Kuivaa tai käytä tuoreina haudukkeissa. Mausta lehtisilpulla ruoat, salaatit ja yrttivoi.
