Heititkö tulisijassa syntyneet tuhkat menemään? Mieti vielä, sillä puutuhka on kelpo maanparannusaine, jota on käytetty vuosituhansia.

Tuhka sopii sekä nurmikolle että hyöty- ja koristekasveille – lukuun ottamatta happamasta maasta pitäviä lajeja, kuten esimerkiksi pensasmustikkaa ja alppiruusuja. Perunamaalle tuhka kannattaa levittää jo edellisenä vuonna, jottei mukuloista tule rupisia.

Levitä tuhkaa vuosittain neliötä kohden vain muutama kourallinen tai enintään 300–400 grammaa. Jos maan pH-lukua pitää nostaa tuntuvasti, varminta on käyttää tuhkan lisäksi tai asemasta kalkkia. Suuret määrät voivat kerryttää maahan raskasmetalleja ja nostaa pH-luvun liian korkeaksi.

Nopeuta tuhkan kalkitus- ja lannoitusvaikutusta sekoittamalla se muokkaus- tai pintakerrokseen. Perustamisvaiheessa tuhka on hyvä kääntää koko kasvualustaan ja tarvittaessa myös sen alla olevaan pohjamaahan. Vältä levittämästä samaan aikaan ammoniumtyppeä sisältäviä lannoitteita, kuten kompostimultaa, verijauhetta, lantaa ja lantatuotteita. Niistä haihtuu korkeassa pH:ssa ammoniakkia.

Koska tuhka sisältää runsaasti fosforia, älä päästä sitä valumaan ojaan tai vesistöön sade- ja sulamisvesien mukana. Rinteessä ja rantatonteilla tuhka on parasta sekoittaa sulan maan aikaan pintamaahan. Tasamaalla voit sirotella tuhkan ohueksi kerrokseksi lumen päälle. Tuhkan pölisemistä voit vähentää sekoittamalla sen joukkoon tilkan vettä.

Puutuhka sisältää paljon karbonaatteja ja oksideja, joten se nostaa maan pH-lukua kalkin tavoin. Useimmille kasveille sopiva pH on 6–6,5. Lukema on ihanteellinen myös ravinteiden liukoisuudelle ja maan pieneliöstön toiminnalle.

Pää- ja sivuravinteista puutuhka sisältää kalsiumia, kaliumia, fosforia, magnesiumia ja rikkiä, mutta ei typpeä. Hivenravinteista tuhkassa on muun muassa rautaa, sinkkiä, molybdeeniä ja booria. Kalium, magnesium ja boori ovat nopeasti liukenevassa muodossa, sen sijaan fosfori liukenee vähitellen kasveille sopivaan muotoon.

Laadukasta tuhkaa vaikkapa kasvimaalle saa polttamalla hapekkaissa oloissa kuivaa lehtipuuta. Mitä vähemmän puun joukossa on oksia ja kuorta, sitä vähemmän se sisältää raskasmetalleja.

Puutuhka sisältää vaihtelevia määriä raskasmetalleja, kuten kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Tuhkan kalkitseva vaikutus vähentää kuitenkin niiden haittoja. Kun pH-luku on lähellä neutraalia eli seitsemää, raskasmetallit sitoutuvat maahan eivätkä kasvit pysty ottamaan niitä.

Asiantuntijana Tapio Salo, johtava tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke). Lisäksi lähteenä Hyötykasviyhdistys.