Hunaja, Ruusunen, Kaneli ja Elli pulputtavat onnellisina ja kaivautuvat kylpemään auringon lämmittämään pehkuun. Kun muut kanarouvat nauttivat pihaelämästä, valkosulkainen Lumikki ulkoiluttaa tärkeän näköisenä verkolla suojatussa kanatarhassa viittä pienesti piipittävää, hennon vaaleankeltaista tipua.
– Lumikki on meidän kanoista ehdottomasti paras hautoja. Se on hautonut nämäkin pikkuiset siitosmunista, Taija Kunelius kehuu ja silmäilee hellästi tipuparvea.
Hän on huomannut, että omista kanakasvateista tulee kaikkein rakkaimpia. Ruskeasulkainen Unelma on koko perheen lemmikki – ja kanojen kuningatar. Kesy mutta tormakka matami pitää kanat kurissa kukkoakin paremmin. Se rohkenee myös ensimmäisenä nokkimaan Essi- ja Sara-tyttöjen heittelemiä leivänkannikoita. Ruokailun jälkeen se pyyhkii nokkansa huolellisesti nurmikkoon.
– Kanoissa on yllättänyt eniten se, kuinka erilaisia persoonallisuuksia ne oikeasti ovat. Niiden keskinäisiä touhuja on niin lumoavaa tarkkailla, että vietän kanojen luona usein kahvituntinikin, kun teen etätöitä kotona.
Taija on pitänyt pientä kotikanalaa Rajamäen Kiljavalla parin vuoden ajan. Tällä hetkellä parveen kuuluu kukko ja seitsemän kanaa. Ne tekevät päivässä noin neljä munaa. Taijan kanat ovat Orpington- ja Brahma-rotuisia. Orpington on brittiläinen maatiaisrotu, joka tunnetaan ahkerana munijana. Sen edustajat ovat Taijan mielestä myös paljon hössöttävämpiä kuin Brahma-rotuinen Lumikki, jonka käytöstä hän kuvailee rauhallisen kuninkaalliseksi. Brahmojen jalkoja koristavat höyhenet vain lisäävät hienostunutta vaikutelmaa.
– Kanalaharrastukseni alkoi siitä, kun sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kukon. Tuttavillamme oli niitä muutama ylimääräisenä. Aloin heti etsiä herralle sopivia rouvia. Rakensimme kanalan ja ulkotarhan vanhan piharakennuksen päätyyn.
30-neliöisen ulkotarhan seinät ja katto ovat jämäkkää verkkoa ja aaltopeltiä, sillä kanahaukka päivystää lähistöllä säännöllisesti. Se voi napata mukaansa täysikokoisenkin kanan. Siksi kanat saavat ulkoilla pihalla vain valvotusti.
Tarhan lattia on tiiviiksi tampattua mullosta, jonka Taija pitää siistinä haravalla. Hänelle on tullut hienoisena järkytyksenä, kuinka paljon kanat oikeastaan sotkevat. Kanalan sisälle kertyy nopeasti uskomaton määrä pölyä, vaikka sen siivoaisi joka päivä. Kun kanat kulkevat vapaina, kakkaa on joka puolella pihaa.
– Toisaalta ruusuni ovat kukoistaneet kanojen tulosta lähtien. Kierrätän kanalan siivousjätteet puskien juurelle.
Haaveissa oma kanala?
Kanat viihtyvät parhaiten parvessa, joten niitä ei tulisi pitää yksinään. Kukko lisää kanojen turvallisuuden tunnetta, mutta se ei ole välttämätön, jos ei halua munista syntyvän lisää kanoja.
Parven koosta riippuen kanojen asumukseksi käy esimerkiksi lämpöeristetty vanha leikkimökki tai piharakennus sekä sen yhteyteen rakennettu suojaisa ulkotarha. Kanalan sisustuksessa tärkeintä ovat pesät munintaa varten sekä orret, joille kanat lennähtävät nukkumaan yöksi.
Veden lisäksi kanoilla tulee aina olla tarjolla täysrehua, pienikokoista soraa ja ruokintakalkkia. Lähes kaikkiruokaisille kanoille kelpaavat syötäväksi myös ruoantähteet. Taijan kanojen herkkua ovat esimerkiksi pakastemarjat ja spagetti. Kesällä ne nyppivät ulkona nokkiinsa ruohoa ja matoja.
– Kanalan siisteys on tärkeää, sillä se ehkäisee myös tauteja. Kanat ovat kuitenkin aika herkkiä eläimiä, ja kun ne sairastuvat, niitä on usein hankala hoitaa. Minulle on kanojen pitämisessä ollut vaikeinta luopua sairaista yksilöistä. Tätä moni muukaan ei ehkä tule kanoja hankkiessaan miettineeksi, Taija muistuttaa.
