Lemmikki

Täällä on rentouttavalta lomalta palattu arkeen. Me oltiin perheen kesken viikko Bulgariassa, ja palattiin tiistaina yöllä Suomeen. Arki alkoi heti keskiviikko-aamuna, heti töihin ja lapset kouluun ja päiväkotiin. Reissu teki kyllä tehtävänsä. Hotelli ja ruoka oli ihan ok,

Minulle tuli yhtäkkiä pakottava tarve kirjoittaa tänne jotain tajunnanvirran tapaista hevosista, koska tulin juuri iltatallilta. Tänne kuuluu kaikin puolin kyllä hyvää, mutta haasteellista. Tallityttöni mursi jalkansa vappuriennoissa, (ei onneksi esimerkiksi meidän hevosen tallomana)

Aina ei vaan mene putkeen. Olemme viimeisen vuoden aikana joutuneet luopumaan jo niin monesta rakkaasta eläimestä, että itku alkaa olla talossa arkipäivää. Tottakai tämän asian tietää etukäteen kun eläimiä ottaa, mutta se ei tee menetyksistä sen helpompia. Joka kerta harmittaa ja

Ranskanluppakorvakani on mahtava kanirotu. Ne ovat Isokokoisia, rauhallisia ja sosiaalisia völlyköitä joiden ainoa huono puoli on melko lyhyt elinikä, ne elävät vain n. 5-vuotiaaksi.  Kotieläinpihan suositut pupujättiläiset irina ja Fanta ovat nyt siirtyneet molemmat taivaalliselle

Meidän koirat ovat maalaiskoiria. Ne asuttavat taloa tallia ja pihapiiriä, eli ne eivät pelkästään ole meidän perheen koiria, vaan koko tilan koiria. Ne poistuvat tilalta oikeastaan vain eläinlääkäriin mennessään. Kun me olemme poissa kotoa, koirat jäävät silti kotiin, sillä

Mä olen jo kerran aloittanut tämän postauksen, mutta sitten sen julkaisu kuitenkin ahdisti niin että jätin postaamatta. Nyt on kuitenkin aika kertoa, että meillä on ollut tässä viime aikoina aika isoja perhemuutoksia. Isompi ja surullisempi juttu on se, että meidän sijaislapsi on

Välillä tulee eteen asioita, joista on todella vaikea kirjoittaa. Kuten ehkä blogini ahkerimmat lukijat ovat huomanneet, ei minusta ole kuulunut täällä mitään vähään aikaan. Syy on se, että 13 vuotias dalmatiankoiramme Dedo on kuollut. Koko perhe on surrut asiaa pienessä

Meillä on kaksi leikattua tyttökissaa. Taloon syntynyt 6-vuotias harmaa Kita ja villikissasta kotikissaksi kesyyntynyt 5-vuotias pitkäkarvainen, kilpikonnavärityksinen Muru. Kuten olen täällä aiemminkin moneen otteeseen todennut, en ole erityisemmin ollut kissaihminen, mutta vähitellen