Lapseni liimasi hummuksella piirustukset tapettiseinään – muutaman kerran olen ajatellut, että lapset ja eläimet ovat kodin tuho
Lapsista ja eläimistä jää kotiin jälkiä. Kun aikaa kuluu riittävästi, niille tulee uusi merkitys, kirjoittaa Anu Karttunen.
Kävin kerran kodissa, jossa koira oli syönyt seinään ihmisenmentävän reiän. Silloin ajattelin, että oho, aikamoista. Sitten sain kolme lasta ja tuumasin, että sattuuhan sitä.
Lapset ja eläimet jättävät kotiin jälkiä. Usein kotijutuissa mainitaan, että jäljet lautalattiassa ovat tulleet koiran kynsistä ja ne ovat asukkaalle vain merkki eletystä elämästä. Meillä samanlaiset jäljet ovat tulleet skuuttauksesta ja skeittauksesta, mutta sitä en kehtaisi kertoa, sillä eihän nyt sisällä saa sellaista harrastaa.
”Raapimalautaa on kokeiltu, mutta vain kalliit korit ja nojatuolit kiinnostavat.”
Meillä ei ole koiraa. On vain kissa, joka tassuttelee lautalattioilla pehmein käpälin mutta vetää kyntensä esiin joka kerta ohittaessaan ison korin tai tietyn nojatuolin. Raapimalautaa on kokeiltu, mutta vain kalliit korit ja nojatuolit kiinnostavat.
Lasten kanssa olemme välttyneet onneksi isoilta tuhoilta. Isoin remontti jouduttiin tekemään sen jälkeen, kun sinitarra oli päässyt loppumaan, ja neuvokas tyttäreni päätti kiinnittää päiväkodista tuomansa teokset hummuksella olohuoneen seiniin. Tahna ehti tehdä paperitapettiin mojovat rasvatahrat ennen kuin hoksasin, mitä hän oli käyttänyt liimana. Olikin aika ottaa tapetit pois ja siirtyä maalattuihin pintoihin.
Bottle flip -villitys oli talolle raskasta aikaa. Muistatteko sen, kun lapset heittelivät vesipulloja ja koettivat saada ne laskeutumaan pystyyn? Meillä on seiniä ja listoja yhä lommolla pullojen heittelyn takia.
Slime eli käsissä pyöriteltävä lima taas on tahrannut pysyvästi monia lakanoita. Miksi sen kanssa piti leikkiä sängyssä? Sen jälkeen, kun olin muutaman kerran kotitekoisen limatehtaan jäljiltä siivonnut keittiön, lastenhuoneen ja kylppärin lattiasta kattoon, meille astui ikuinen slimekielto.
Sohvaan ja seiniin on piirretty upeita omakuvia ja nimmareita ja sen jälkeen kiistetty teko jyrkästi. En sano, kuka oli asialla, mutta kuopus on hyvin luova lapsi.
Nyt lapset ovat niin isoja, ettei kukaan enää piirtele seiniin, harvoin edes paperille. Kun he aikanaan muuttavat pois, jäävät naarmut ja kolhut muistoiksi lapsuusvuosista. Mikä ei silloin ehkä hymyilyttänyt, läikäyttääkin nyt sydämessä.
Anu Karttunen on Unelmien Talo&Kodin ja Kotivinkin toimituspäällikkö.
