Tanja on neulonut jämälangoista yli sata anestesiapeittoa eläinpotilaille: ”Peittoni auttavat eläimiä toipumaan”

Tanja, miten idea anestesiapeittojen neulomisesta sai alkunsa?

Pari vuotta sitten aloin neuloa neliskanttisia paloja aina oikeilla silmukoilla. Olin alkujaan päättänyt neuloa villasukat, mutta niihin keskittyminen oli ollut masennukseni ja ahdistuneisuuteni vuoksi liian vaikeaa.

Kun paloja oli jonkin verran kasassa, kysyin Facebookin neulontaryhmässä, mitä niistä voisi tehdä. Tiesin jo, että haluaisin neuloa jotain eläimille. Kun joku ehdotti, että paloja voisi yhdistellä anestesiapeitteiksi, innostuin.

Minulla on kolme kissaa, joita on hoidettu paikallisella eläinklinikalla. Kun klinikalta kerrottiin, että peitteille olisi tarvetta, kävin hommiin.

Tanjan peitteet valmistuvat palasista, joita Tanja neuloo yhteen. ”Hiljattain minulla oli 300 palaa valmiina, ja sitten aloin yhdistellä niitä peitteiksi.”

Anestesiapeitteet valmistuvat jämälangoista, joita Tanja saa lahjoituksina muilta neulojilta. ”Tämä sai alkunsa, kun kirjoitin neulontaryhmään projektistani. Ihmiset ympäri Suomea alkoivat lähettää minulle jämälankojaan tsemppiviestien kanssa.”

Millaiseen käyttöön peitot siis menevät?

Anestesiapeitteillä lämmitetään eläimiä, joita rauhoitetaan tai nukutetaan toimenpiteiden vuoksi. Tavallisesti eläinten ruumiinlämpö laskee rauhoituksen tai anestesian takia, ja tämä hidastaa niiden toipumista. Peiteltynä eläimet pysyvät lämpiminä, mikä tukee toipumista.

Kun kysyin klinikalta kokotoiveita, minulle kerrottiin, että pienimmät potilaat ovat 40-grammaisia kotihiiriä ja suurimmat 1500-kiloisia siitossonneja. Sain siis koon suhteen aika vapaat kädet. Edellisessä erässäni pienin peitto oli 35 × 35 senttimetriä. Nyt teen peittoa, josta tulee 80 × 100 senttiä.

Neulominen on Tanjalle tapa lievittää ahdistusta. Siksi siitä ei saa tulla paineita. ”Välillä olen miettinyt, että olisi kiva kokeilla myös kirjoneuletta, mutta tiedän jo valmiiksi, että se olisi liian vaativaa. Siksi neulon aina oikeaa. Välillä kyllä leikittelen väreillä ja teen esimerkiksi peitteisiin raitakuvioita.”

Tanjan nuorin kissa TeeTee on päässyt testaamaan valmista peittoa. Klinikalla niillä on lämmitetty hanheakin. ”Klinikalla peitteet otsonoidaan aina käytön jälkeen, jolloin niitä voidaan käyttää monta kertaa. Peitteitä voidaan myös tarvittaessa antaa kotiutuville eläimille mukaan”, Tanja kertoo.

Tanja käyttää akryyli- ja villasekoitelankoja rinnakkain, jotta peite olisi kestävä ja lämmin.

Mitä pitää huomioida, jos idea innostaa?

Jos neuloo jotain lahjoitukseksi, täytyy aina ensin varmistaa, että töille on aidosti tarvetta. Vastaanottajalla voi myös olla toiveita esimerkiksi materiaalista tai mallista, ja näitä tulee noudattaa. Muuten voi käydä niin, että käsitöistä ei ole vastaanottajalle iloa.

Itse teen peitot jämälangoista, joten niiden koko ja ulkonäkö riippuvat siitä, millaisia lankoja minulla sattuu olemaan. Suosin villasekoitelankoja, jotka ovat kestäviä ja lämmittävät hyvin, vaikka eläimellä kävisi pieni vahinkokin.