Ihan kuin meidän koira! Emilia huovuttaa hätkähdyttävän ilmeikkäitä eläimiä – jokainen on muisto lemmikistä, jota on rakastettu
Emilia Eskola huovuttaa käsin uskomattoman hienoja koiria, kissoja ja hevosia minikoossa. Usein uuden työn tekeminen alkaa siitä, että Emilia saa kirjekuoressa nipun eläimen karvaa, kuvia ja kuvauksen persoonallisuudesta.
Kotkalainen Emilia Eskola tarvitsee työssään hammasteknikkona tarkkuutta ja saumatonta silmän ja käden yhteistyötä. Myös vapaa-ajalla näistä taidoista on iloa, kun Emilia tekee huovuttamalla minikokoisia realistisen näköisiä koiria ja muita eläimiä. Usein uuden työn tekeminen alkaa siitä, että Emilia saa kirjekuoressa nipun jollekin rakkaan eläimen karvaa.
Emilia, kuinka innostuit huovuttamaan eläinhahmoja?
Näin ensimmäistä kertaa huopaeläimiä teini-ikäisenä vieraillessani lapsuudenperheeni kanssa Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukissa. Olin ihastunut sveitsinpaimenkoiriin, ja siellä oli esillä ihana huovutettu berninpaimenkoira.
En ollut kovin paljon tehnyt käsitöitä aiemmin, mutta ostin kirjan huopakoirista ja innostuin. Villa on mielestäni puhdas ja miellyttävä materiaali. Ensimmäiset kokeilut olivat kuitenkin tuskallisia. Siinä kului useampi kymmenen huovutusneulaa, ennen kuin aloin saada villaa muotoutumaan tahtoni mukaan.
Nykyään huovuttaminen on minulle mukavaa ajanvietettä. Ensimmäinen huopakoirani, karjalankarhukoira, valmistui vuonna 2008. Aluksi huovutin eläimiä vain sukulaisille ja tuttaville. Nykyään tikutan tilaustöitä päivätöiden ja lapsiperhe-elämän rinnalla rauhallisessa rytmissä.
Miten työsi syntyvät?
Ennen kuin aloitan huopaeläimen tekemisen, saan tilaajalta valokuvia. Lisäksi haluan kuulla, millainen koira tai muu lemmikki on ollut luonteeltaan. Työ tilataan monesti lemmikin muistolle sen kuoleman jälkeen.
Joku saattaa lähettää pienen tupsun koiransa karvoja, joilla elävöitän huopakoiran turkkia. Näin työstä tulee saajalle vielä henkilökohtaisempi.
Aloitan aina kaavojen eli ääriviivojen piirtämisellä, jolloin saan eläimelle oikeat mittasuhteet. Huopaeläimeni ovat pieniä, vain 3–20 senttiä korkeita. Muotoilen niille rautalangasta rungon, joka pitää asennon jykevänä.
Yritän saada töihini aina jokaisen eläimen persoonallisia piirteitä, luontevaa liikettä tai eleitä. Moni tilaaja saattaa pyytää, että voisiko vaikka koiran toisen korvan jättää vähän lurpalleen, kuten se oli lemmikillä oikeastikin.
”Yritän saada töihini aina eläimen persoonallisuutta, luontevaa liikettä tai eleitä.”
Voiko huopaeläimen tehdä pelkästään koirankarvasta?
Ei kokonaan, vaikka useimpien pohjavillallisten koirien karva soveltuu huovutukseen hyvin. Sen sekaan pitää kuitenkin lisätä lampaanvillaa, jotta se huovuttuu kunnolla. Karkea ja lyhyt karva on kaikkein vaikein työstää, mutta sitäkin voi hyvin lisätä huopaeläimen pintaan.
Eläimesi ovat hätkähdyttävän ilmeikkäitä, miten onnistut siinä?
Olen yksityiskohdissa tarkka, ehkä liiankin. Värisävyt erottaa parhaiten luonnonvalossa, harmaassakin on paljon vivahteita. Siksi minulla on kymmeniä luonnonvärejä, joita sekoittelen juuri oikean sävyn löytämiseksi. Rautalankarungon päälle huovutan ensin karstavillaa ja päällimmäiseksi merinovillaa. Käytän työskennellessäni yhtä tai kahta huovutusneulaa, keskikarkeaa ja hienompaa. Kivaa pörröisyyttä turkkiin saa vastakarvaneulalla.
Jos tikuttaisin yhteen menoon, kymmensenttiseen työhön kuluisi ehkä kahdeksan tuntia. Yleensä huovutan iltaisin parin tunnin sykleissä television äärellä tai vaikka automatkalla. Jokainen työ opettaa lisää. Osaan kiinnittää huomiota nykyään myös varjostukseen.
Lopullisen silauksen huopaeläin saa silmistä, jotka maalaan akryylimaalilla. Kirsun eli kuononpään muovaan yleensä ilmassa kuivuvasta askartelumassasta, jonka maalaan oikeaan sävyyn. Kirsuun ja silmiin lisään vielä hieman kiiltoa värittömällä kynsilakalla. Kissojen viiksikarvat teen aidoista luonnonkarvoista. Joskus askartelen vielä nauhoista ja rautalangoista varusteita kuten kaulapantoja.
”Olen yksityiskohdissa tarkka, ehkä liiankin. Sekoittelen värejä juuri oikean sävyn löytämiseksi.”
Onko itselläsi eläimiä?
Olen hyvin eläinrakas. Mielestäni koti ei ole koti ilman koiraa. Koiran rakkaus ja uskollisuus ovat jotakin, mitä ei voi korvata. Meillä on aina ollut koiria niin pienestä kuin muistan. Pidän myös erikoisemmista lemmikeistä. Lapsuudenkodissa meillä oli välillä myös lampaita.
Tällä hetkellä meillä asustaa valkoinenpaimenkoira Impa ja terraarioissaan pippuritorakka ja akaattikotilo. Minusta on hienoa nähdä harrastuksessani, ettei rakkaus lemmikkiin lopu sen kuolemaan, vaan muistoa halutaan vaalia.
Emilian vinkit huovuttamisen opetteluun
- Aloittelijan kannattaa valita tavallinen karkeahko huovutusvilla, jonka työstäminen on nopeaa. Keskikarkea huovutusneula soveltuu useimpiin töihin. Alustana voi toimia vaikka styroksi tai jämäkkä vaahtomuovi.
- Huovutettavan muodon hahmottaminen on helpompaa, kun käytät apuna eri kulmista otettuja valokuvia kohteesta.
- Ole kärsivällinen. Alkuun huovutus voi tuntua hankalalta, mutta pian harrastus vie mukanaan.
