”Koirani Ada ja Indy pelastivat henkeni molemmat omalla tavallaan” – mitä muistat edesmenneestä lemmikistäsi?
Jokainen lemmikki on tärkeä perheenjäsen, jota muistellaan pitkään. Kotivinkin Iso kysymys -kyselyn vastaajat jakavat muistonsa.
”Asterix-kissaherra oli aina vähän huolissaan ja raportoi kaikesta mitä tapahtui tai ei tapahtunut. Hän ilmoitti, jos joku oli käynyt oven takana tai jos sähkölaite oli epäilyttävä ja kertoi ötököistä ja juurakkopalosta. Varsinainen Tarkastaja Nuusku! Onneksi hänen velipoikansa on yhä täällä ilahduttamassa hurmaavalla persoonallaan.” Mari
”Kissamme Remu oli lasten paras unikaveri. Remu osasi valita juuri sen levottomimman ja meni hänen viereensä tai rinnan päälle kehräämään. Sitä tunnetta on itsellänikin eniten ikävä, sillä tasainen hurina rauhoitti paremmin kuin mikään muu. Saimme 17 ihanaa vuotta yhdessä, ja edelleen viiden vuoden jälkeenkin Remu on puheissa tai vähintään ajatuksissa viikoittain. Paras kissa ikinä!” Sini
”Salukit Ada ja Indy pelastivat henkeni kumpikin omalla tavallaan. Ada tuli taloon, kun elin synkkiä aikoja, ja kiskoi minut askel askeleelta valoa kohti. Indy taas herätti minua öisin tökkimällä kasvojani ja pomppaamalla rintakehälleni, kun sain silloin vielä diagnosoimattoman vaikean uniapnean takia öisiä hengityskatkoksia. Rakkaudella muistan molempia! Oli elämäni paras teko ottaa nämä kodinvaihtajana tulleet koirat itselleni.” Henna
”Saksanseisoja Siru oli persoona isolla P:llä. Keräsimme marjoja kilpaa, vaikka Sirun päätyö olikin metsästys.” Minna
”Gerbiilimme Hyppy-Heikki eli Valko oli utelias, älykäs ja urheilullinen. Muistan sen erityisen hyvästä taidosta kiivetä ja hypätä pois terraariosta. Se oli siinä selvästi veljiään Lätsä-Pekkaa ja Reissu-Lassea etevämpi.” Taina
