Maku

Suloinen salaatti

Suloinen salaatti

Salaatinystävällä on nyt onnenpäivät. Tutun keräsalaatin rinnalle on ilmestynyt monia uusia, aromikkaita lajikkeita.
Teksti Taina Salovaara
Kuvat Satu Nyström
Mainos

Kähäräendiivi eli friséesalaatti on ranskalaisten suosikki. Sen uloimmat lehdet ovat vaaleanvihreät ja sisemmät kellertävät. Kitkerä frisée on parhaimmillaan salaattisekoituksissa ja ruokien somisteena.

Babypinaatti on tavallisen pinaatin pienilehtinen muunnos. Pehmeäruotiset lehdet ovat käyttövalmiita ryöppäämättä. Babypinaatti kestää hyvin myös kevyen öljytilkassa kuumentamisen.

Villirucola eli sinappikaali on yksi monikäyttöisimmistä salaattilajikkeista. Pähkinäinen, retiisiin vivahtava maku säilyy myös lämpimissä ruoissa. Rucolaa lisätäänkin perinteisesti pizzan päälle, pastoihin ja keittoihin.

Cosmopolitan on jäävuori- ja romainesalaattien risteytys, joka on makeutensa ja rapeutensa vuoksi suosittu etenkin USA:ssa. Kulhomainen lehti sopii hyvin täytettäväksi tacokuoren tapaan ja on omiaan caesarsalaattiin.

Viinisuolaheinä maistuu nimensä mukaisesti miedosti suolaiselle ja happamalle. Punaruotinen, puikea lehti on koristeellinen lisä salaateissa.

Punainen salanova on salaattimaailman sulotar. Punareunaiset lehdet muodostavat täydellisen kauniin ruusukkeen. Maku on mieto ja makeahko.

Mache eli vuonankaali tunnettiin jo antiikin Roomassa. Vuonankaalin maku on miellyttävän pähkinäinen. Somat, rasioissa myytävät lehtiruusukkeet eivät kestä pitkää säilyttämistä.

Romaine eli sidesalaatti on komealehtinen, rapea salaattilajike, joka sopii myös lämpimiin ruokiin. Kun tyven leikkaa pois, pitkulaiset lehdet taipuvat myös kääröiksi.

Tarhamaltasan lehdet ja versot ovat ilmestyneet salaattisekoituksiin aivan viime aikoina. Kestävä ja uhkean punainen verso maistuu miellyttävästi pinaatilta.

Paksoi eli pinaattikiinankaali on kotoisin Aasiasta. Vahvat lehdet sopivat sellaisenaan silputtavaksi salaatteihin, mutta paksoita voi myös höyryttää tai pikapaistaa vokissa. Maku muistuttaa kiinankaalia.

Mizuna on kotoisin Japanista. Hennoissa, hapsureunaisissa lehdissä on miedosti pippurinen maku. Mizuna sopii aasialaistyylisiin salaatteihin, munakkaan täytteeksi ja valmiiseen keittoon lisättäväksi.

Punasalaatti eli radicchio muodostaa tiukan kerän. Maku on kitkerä, jo muutama revitty lehti antaa sekasalaatin makuun särmää. Italialaiset tekevät radicciosta risottoa.

Tiesitkö?

* Yhdessä ruukkusalaatissa on vain noin 15 kcal.

* Suomalaiset syövät reilut 5 kg salaattia vuodessa.

* Pilko salaatti aina käsin repimällä. Veitsellä leikkaaminen tai saksilla silppuaminen rikkoo lehden solurakenteen ja salaatin mehevyys kärsii.

* Paras ja somin kimara syntyy, kun pöyhit miedon salaatin mausteeksi yhtä tai useampaa kirpeää, rapeaa tai pähkinäistä salaattilajiketta.

* Salaatti on herkkähipiäinen tuoretuote. Säilytä kaikki salaatit +2–+5 °C viileydessä.

* Ruukkusalaatit ja valmiit pussisalaatit eivät kaipaa huuhtelua ennen käyttöä. Muillekin salaateille riittää hellävarainen huuhtaisu ja pyyhkeen sisällä kuivaaminen. Salaattilinko voi olla tarpeen isoille salaattimäärille. Jos lingon pohjalle jättää tilkan vettä, säilyy pesty salaatti jääkaapissa rapeana seuraavaankin päivään.

* Hieman nuukahtaneen salaatin voit panna terhakoitumaan tunniksi jääpaloilla viilennettyyn veteen, jolloin se saa takaisin rapeutensa.

Julkaistu: 26.6.2013
Katso myös nämä