Kukat ovat kelvanneet ruoaksi kuninkaallisille ja keisareille jo antiikin ajoista lähtien. Varsinkin kuningatar Viktorian ajan Englannissa kukat koristivat ruokia, ja niitä käytettiin myös lääkkeenä. Erityisesti yläluokka raikasti suunsa ja makeutti ruokaansa kukilla. Ruusun terälehdet ja orvokit olivat käytössä yleisesti. 

Syötävien kukkien ravintoarvo ei ole korkea, mutta ne tuovat ruokiin ja kattaukseen ripauksen ylellisyyttä ja kauneutta. Mansikkainen fetasalaatti puhkeaa väriloistoon kehäkukan ja ruiskaunokin terälehtien avulla, samoin kesän juhlahetkien kakut ja leivonnaiset. Tavallinen juomavesikin muuttuu juhlavaksi, kun se koristellaan kukilla.

Myös yrttien kukkia voi käyttää piristyksenä ja maun antajana. Kokeile basilikan, mäkimeiramin ja yrtti-iison kukkia. Mintun kukat ja lehdet raikastavat erityisesti viileitä juomia, vettä ja salaatteja.

Aloita kokeilu muutamasta lajista ja laajenna valikoimaasi vähitellen. Näin opit eri lajien ominaisuuksia ja niille sopivia käyttökohteita. Muista kuitenkin, että kukkien käyttöä ei suositella astmaattisille tai allergisille.

Syötäviksi kukiksi kannattaa valita vain luomukasvatettuja taimia. Kukkataimet voi myös kasvattaa itse siemenistä. Taimistojen taimia saatetaan käsitellä lannotteilla ja torjunta-aineilla, joten ne eivät kelpaa syötäviksi. 

Sarviorvokki tarvitsee pitkän esikasvatuksen, joten siemenet kylvetään ruukkuihin helmi-maaliskuussa. Orvokkia voi kylvää myös suoraan kukkapenkkiin syksyllä. Syötävistä kukista pääsee nauttimaan sitten seuraavana vuonna. 

Samettikukista kääpiösamettikukka sopii hyvin syötäväksi. Kääpiösamettikukat kylvetään esikasvatukseen maalis-huhtikuussa. Ne kasvavat aluksi hitaasti, mutta vauhtiin päästyään kääpiösamettikukat kasvavat tuuhean pensasmaiseksi. Kukan luomutaimia on saatavana melko hyvin puutarhamyymälöistä. 

Muut kylvökukkina käytettävät kukat, kuten krassi, ruiskaunokki ja kehäkukka, voi kylvää suoraan avomaalle, mutta lyhyt esikasvatus nopeuttaa kukintaa. 

Myös monet luonnonkukat ovat syötäviä. Esimerkiksi maitohorsmaa, apilaa ja voikukkaa voi kerätä lautaselle, kunhan poimii kukat kaukana tien laidasta. 

Kehäkukka on tuttu kosmetiikkateollisuudesta, ja siitä voi valmistaa itsekin kehäkukkavoidetta. Käytä terälehtiä mausteena ja koristeena tai sekoita leipä- ja kakkutaikinaan. Kehäkukka kukkii reilun kuukauden päästä kylvöstä. Siitä on helppo kerätä syksyllä siemenet talteen. Se myös kylväytyy helposti itsekseen.

Kurkkuyrtin eli rohtopurasyrtin kukat ovat huomiota herättävän siniset. Kun kylvät puutarhaasi kurkkuyrttiä, saat uusia taimia tulevillekin vuosille. Se kylväytyy itsekseen, ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.

Kurkkuyrtin lehdet ja varret sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, minkä takia raskaana olevien ja esimerkiksi maksasairauksista kärsivien ei kannata syödä kasvin vihreitä osia.

Mainio reunus- ja ruukkukasvi, jonka keltaisissa, oransseissa tai punertavissa kukissa on häivähdys sitruksen makua. Kukkii runsaasti ja pitkään, pakkasiin asti. 

Laventelin tuoksuvat kukat keräävät ahkerasti pölyttäjiä. Laventelissa on runsaasti eteerisiä öljyjä, joten se on mainio maustaja sokerille ja maustesekoituksiin. Kuivatuista kukista voi tehdä myös tuoksupusseja liinavaatekaappiin tai käyttää merisuolan kera jalkakylpynä. 

Vihanneskrysanteemista voidaan käyttää terälehtiä ja nuoria, kukkimattomia versoja. Itse kukkapohjan maussa on kitkeryyttä. Japanissa ja Kiinassa vihanneskrysanteemi on suosittu ruokien maustaja.

Lyhyt esikasvatus toukokuussa tai suorakylvö lämmenneeseen maahan. Kukkien terälehdissä pippurinen maku. Siemeniä voi säilöä etikkaan kapristen tavoin. Krassi on hallanarka.

Perinteisten tuoksupelargonien kukat ovat syötäviä ja kauniita koristeita leivosten ja kakkujen päälle. Kukkien ja lehtien maku vivahtaa kullekin lajikkeelle ominaiseen tuoksuun, muun muassa sitruunaan, appelsiiniin, ruusuun ja hasselpähkinään. Myös omenapelargonin ja piparminttupelargonin kukat ja lehdet voi huoletta sujauttaa suuhun. 

Ruiskaunokki sopii kylvettäväksi keittiötarhan kaunistukseksi ja kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Herkistä kukista riivitään terälehdet, kukkapohja kannattaa jättää käyttämättä. 

Periaatteessa kaikkia ruusulajeja voisi syödä, mutta leikkoruusut ja taimistojen taimet on usein käsitelty torjunta-aineilla. Valitse lautaselle esimerkiksi kurttulehtiruusua (Rosa rugosa) ja vanhanajan pensasruusuja. Kurttulehtiruusu on hyväntuoksuinen ja aromikas. Ruusuista voi tehdä myös ruusuvettä. 

Monivuotinen pienikukkainen orvokki, jonka kukat ovat kirpeähköjä. Viihtyy puolivarjossa tai varjossa, runsasravinteisella kasvupaikalla.

Muokattu 28.7.2023 klo 13:00: Lisätty tietoa siitä, että kurkkuyrtin vihreät osat ovat lievästi myrkyllisiä.