Lehtikaalista saa vaihtelua pitkin kesää, sillä sen maku ja rakenne muuttuvat kasvuvaiheen mukaan. Kesällä lehdet kasvavat nopeasti. Ne ovat ohuita, pehmeitä ja maultaan mietoja. Sato sopii sellaisenaan salaattiin ja viherjuomiin. Kun kylvät uuden erän siemeniä, saat mehukkaita lehtiä pitkään. Innokkaimmat kasvattavat lehtikaalin versoja ruukuissa jo kevättalvesta lähtien.
Syksyä kohden yö- ja päivälämpötilojen erot kasvavat ja lehtikaalin maku voimistuu. Se johtuu kaalin sisältämistä rikkipitoisista eteerisistä öljyistä. Kasvin yhteyttämisessä tuottama rypälesokeri alkaa varastoitua tärkkelyksen muodossa. Tällöin lehtikaalin kasvu hidastuu sekä lehdet ja lehtiruodit paksuuntuvat. Jämäkät lehdet ovat omiaan erityisesti kypsennettäviin ruokiin, kuten keittoihin ja muhennoksiin.
Pakkasten alkaminen käynnistää kolmannen kasvuvaiheen, jolloin tärkkelys alkaa muuntua sokeriksi. Se miedontaa – ja monen mielestä myös parantaa – lehtien makua.
Lehtikaali on vanha viljelykasvi, josta on myynnissä useita 1800-luvun lajikkeita. Viehättävimpiin niistä kuuluu ’Nero di Toscana’, joka tunnetaan myös mustakaalina ja palmukaalina. Tummanpuhuva kasvi muistuttaakin syksyllä palmua, kun sen latvassa on jäljellä vain tupsu lehtiä. Nopeakasvuisimmat lajikkeet, kuten ’Starbor F1’, sopivat korjattavaksi jo aikaisessa kasvuvaiheessa. Taita kasvista nuoria lehtiä tai käytä koko taimi yhdellä kertaa.
Lehtikaalin suursuosio koituu myös kotipuutarhurin iloksi: siementen saatavuus ja lajikevalikoima paranevat kaupoissa vuosi vuodelta. Myös jalostajat innostuvat kehittämään uusia lajikkeita.
Näin onnistuu lehtikaalin kasvatus
Kasvupaikka
Vaatimaton maalajin suhteen. Suurin sato ravinteikkaassa, vettä pidättävässä maassa. pH 6–7,5.
Esikasvatus
3–6 viikkoa. Vältä pitkää taimikasvatusta lämpimässä ja hämärässä, sillä kaalin taimet venyvät herkästi. Otollisin paikka on valoisa ja +10–15 -asteinen.
Istutus
Istuta taimet penkkiin karaisun jälkeen toukokuussa tai kesäkuun alkupuolella. Upota taimet hieman entistä syvempään.
Suorakylvö
Siemenet itävät nopeasti jo +5–10-asteisessa maassa. Etelä-ja Keski- Suomessa myös suorakylvetyt taimet ehtivät kasvaa kookkaiksi. Toista kylvö kesä–heinäkuussa, jos haluat nuoria lehtiä tuorekäyttöön.
Kastelu
Kaali hyötyy tasaisesta ja runsaasta kastelusta. Peitä maanpinta katteella.
Lannoitus
Anna taimille lisävoimaa kesä–heinäkuussa ja jopa elokuun puolellakin. Vältä liiallista typpilannoitusta, joka nostaa lehtien nitraattipitoisuutta.
Tukeminen
Tue toispuoleinen taimi tukikepillä. Myös multaaminen tanakoittaa kasvia.
Kasvinsuojelu
Lehtikaali on terve kasvi, mutta sillä voi esiintyä kaikkia kaalien tuhoojia. Kasvupaikan vuosittainen vaihtaminen auttaa torjumaan kaalikärpäsen toukan tuhoja ja möhöjuurta. Istuta taimia eri puolille puutarhaa ja kasvimaata tuholaisten harhauttamiseksi.
Sadonkorjuu
Taita alalehtiä yksi kerrallaan sitä mukaa, kun taimi kasvaa.
Herkullisia lehtikaalilajikkeita
- ’Nero di Toscana’: Sinerävälehtinen ja koristeellinen italialainen lajike. Poimuinen lehti on maultaan maukas ja mieto. Korkeus jopa 90 cm.
- ’Red Russian’: Mehukas ja mieto lehti on sileä reunoja lukuun ottamatta. Väri harmahtava, ruoti violetti. Lajikkeesta käytetään myös nimeä ’Ragged Jack’. Korkeus 40–60 cm.
- ’Baltisk Röd’: Koko kasvi näyttävän tummanvioletti. Korkeus 50–60 cm.
- ’Dwarf Green Curled’: Kähärälehtinen, vihreä ja matala lajike vuodelta 1868. Korkeus 30–40 cm.
- ’Redbor’ F1: Kähärälehtinen, voimakkaan purppuranpunainen. Nopeakasvuinen. Korkeus noin 60 cm.
- ’Starbor’ F1: Nopeakasvuista lajiketta suositellaan myös versoja ruukkukasvatukseen. Korjaa yksitellen pieniä lehtiä tai leikkaa koko taimi noin 30 sentin korkuisena. Kasvutapa tiivis, korkeus noin 40 cm.
- ’Westland Winter’: Erityisen kylmänkestävä lajike, jonka satoa voi kerätä pitkälle talveen. Kähärät, tummanvihreät lehdet. Korkeus noin 50 cm.
- ’Scarlet’: Skottilainen lajike vuodelta 1868. Vihreä, sammalpoimuinen lehti. Ravinnetarpeen suhteen muita lajikkeita vaatimattomampi. Korkeus 30–40 cm.
