Sanna Stellan

Kansakoulu oli elämäni talo, ja olin varma, että viettäisimme loppuelämämme yhdessä

Ei ole väliä mitä viljelet, kunhan viljelet

Mummulan vintti oli lapsuuteni hurjin leikkipaikka – ja yhä vieläkin ullakko muuttuu pimeällä pelottavaksi

Suomen kesässä on oltava tarkkana, ettei ihanuus mene ohi

Minulla ei ole koskaan aikaa viikata pyykkejä, ja kun aikaa olisi, en viikkaa niitä

Karkottakaa minut maasta, mutta tunnustan: olen kahvinjuojakansan petturi

Teen unelmalistoja pitkin vuotta, koska haaveilusta on tullut osa arkeani

Kun töissä iski ruuhka, äiti tuli apuun – ja näytti heti, miksi hän on korvaamaton

Saatan unohtaa avaimet kotiin ja lapsen kauppaan, mutta en koskaan puhelinta

Lemmikit aiheuttavat kaaosta – paitsi kummitätini kissat, jotka soittavat ovikelloa

Toinen avioero tuntui siltä, että olen totaalisen epäonnistunut – ja näytti, miten loputonta ihmisten myötätunto on

Sienimetsässä tunnelma on parhaimmillaan kuin alennusmyynnissä

Suomalaisen rakkain tie on yksityistie, jonka päässä odottaa mökki

Joko kehtaa lähteä kotiin, pohtii suomalainen sukujuhlissa

Jos minulla olisi palvelija, jääkaappini olisi aina puhdas

Miksi ei kehitetä patjaa, joka kuiskii lempeitä sanoja stressaantuneelle heräilijälle?

Ihan pihalla trendeistä ja hyvä niin, Sanna Stellan kirjoittaa: ”Muutimme kansakouluunkin nolosti vasta, kun se trendi meni jo”

Sanna Stellan oivalsi, että nuoruuden rakkaus takaa pitkän elämän: ”Yhtenä päivänä totesin, että oli aika pitää huolta minusta”

Sanna Stellan keksi keinon varmistaa jouluun yhden täydellisen hetken: ”Annan itselleni lahjan joka joulu”

”Äiti käski laittaa pöytäliinan ja jätti nätit astiat kaappiin” – Sanna Stellan oivalsi, että nauttii mieluummin kodin kauneudesta tässä ja nyt

Sanna Stellan alkoi haaveilla jätevesitekniikasta koko elämälle: ”Olisipa elämässä huuhtelunappi”

Sanna Stellan huomasi, miten surkeasti pitää huolta itsestään – ”Jumppa tai ilta kavereiden kanssa on viisautta”