AV, YV, voitko mitata? Tein nettikirpputorilla virheen, ja siksi sain kipakoita viestejä pettyneiltä ihmisiltä
En enää koskaan laita tavaraa tarjolle ilmaiseksi, Sanna Stellan kirjoittaa kolumnissaan. Puolilaho minikasvihuone aiheutti lopulta pettyneiden viestien aallon.
Muutimme vasta uuteen kotiin, ja siinä yhteydessä myin paljon tavaroita netin kirpputoreilla. Näin pääsin eroon itselleni tarpeettomista asioista, ja kaupan päälle sain vielä mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa.
Sitten tein virheen. Panin puolilahon, ulkona talvehtineen minikasvihuoneen tarjolle ilmaiseksi. Ajattelin, että ehkä hökötys kelpaisi vielä jollekin, eikä sitä tarvitsisi viedä kaatopaikalle.
Yllätyksekseni halukkaita ilmaantui nopeasti kymmeniä – enemmän kuin millekään myymälleni tuotteelle. Osa lähetti yksityisviestejä, toiset taas kommentoivat suoraan ilmoitukseen. AV, YV! Voitko mitata? Pystyykö maalaamaan? Voitko varata sen seuraavalle viikolle, niin mietin vielä, sopiiko se parvekkeelle?
”Sain useita tuohtuneita viestejä pettyneiltä ihmisiltä. Ilmainen tavara meni sivu suun!”
Halusin eroon rotjakkeesta mahdollisimman nopeasti, joten annoin sen ensimmäiselle, joka ilmoitti tulevansa noutamaan saman tien. Hän ei kysellyt, mahtuuko minikasvihuone farmariauton perään eikä tarkistanut saranoiden kokoa.
Siitähän riemu repesi, sillä ämpärienjonottajaporukka suuttui. Sain useita hyvin tuohtuneita viestejä pettyneiltä ihmisiltä. Ilmainen tavara meni sivu suun!
Yksi valitti, miten olin antanut kasvihuoneen ystävälleni (en ollut), toinen oli varma, että juuri hän tehnyt varauksen ensimmäisenä (ei ollut). Monen mielestä olin toiminut epäreilusti, kun en luovuttanut kasvihuonetta juuri hänelle. Kipakoita viestejä tuli vielä kaksi päivää myöhemminkin. Mitään tällaista ei tapahtunut yhdenkään maksullisen tavaran kanssa.
En tiedä, mikä psykologia tämän kaiken takana jyllää, mutta jossain primitiivisissä tunteissa liikutaan.
Mieleeni tulee lapsuuden leikki: narun päähän sidottiin lompakko, joka jätettiin houkuttelevasti keskelle tietä. Kun viaton ohikulkija kurottautui nostamaan sen maasta, nypättiin lompakko nenän edestä pois – ja räkänaurut päälle. Siltäkö jonottajista siis tuntui?
”Konkarikirppismyyjät tämän tiesivätkin: pienikin summa pitää renkaidenpotkijat loitolla.”
On toki mukavaa saada edes jotakin ilmaiseksi tässä julmassa maailmassa. Tosin tutkimusten mukaan ihmiset eivät arvosta maksutta saamiaan asioita. Jos tapahtumaan ei ole pääsymaksua, ihmiset ilmoittautuvat mutta tulevat paikalle, jos sattuu huvittamaan. Pienikin hinta pääsylipulle sen sijaan sitouttaa saapumaan.
Toisaalta ilmaisen tavaran perässä saatetaan ajella bensaa säästämättä. Kerran kävin hakemassa ilmaisia kiviä kymmenien kilometrien päästä kolmen autokuormallisen verran. Viimeisellä kierroksella naapuritkin oli kutsuttu moikkaamaan näyttelijää, joka tyhjensi talon reunustaa kivistä.
Kun ajelin kotiin auton pohja maata laahaten, tunteeni seilasivat riemun ja nolouden aallokoissa. Pyöreät kivet onneksi näyttivät kauniilta kiertäessään terassin reunaa. Arvostin niitä ehkä siksikin, että olin nähnyt paljon vaivaa niiden eteen.
Vaatii lujaa luonnetta vastustaa ilmaista avaimenperää, vaikka eihän ihminen kovin montaa sellaista tarvitse. Eikä heijastimia, eikä kangaskasseja. Ilmaiset turhakkeet mitä luultavammin päätyvät laatikkoon odottamaan sitkun-hetkeä, jota tuskin tulee.
Nyt tiedän, etten enää koskaan laita mitään tarjolle ilmaiseksi. Konkarikirppismyyjät tämän tiesivätkin: pienikin summa pitää renkaidenpotkijat loitolla.
Sanna Stellan on näyttelijä, jolla on 16 ilmaiseksi saatua kangaskassia.
