Teen unelmalistoja pitkin vuotta, koska haaveilusta on tullut osa arkeani
Sanna Stellan säilytti listaa unelmistaan vaatekaapissa, kunnes alkoi kirjata haaveitaan ylös pitkin vuotta. ”Nyt olen ottanut päämääräkseni rikkoa omia uskomuksia itsestäni”, hän kirjoittaa Kotivinkin kolumnissa.
Uudenvuodenpäivinä minulla oli tapana tehdä lista alkavan vuoden haaveista ja päämääristä. Toiseen sarakkeeseen kirjoitin unelmani seuraavalle viidelle vuodelle, kolmanteen seuraavalle kymmenelle.
Olin lukenut tästä tavasta jostain kirjasta, ja kaikessa epäjärjellisyydessään se kuulosti minusta järkevältä. Kirjoitin ylös hyvin selkeitä asioita, kuten millaisen työn tai polkupyörän tahtoisin, mutta myös abstrakteja haaveita, kuten toiveen jostakin, joka johdattaisi minut elämässäni juuri oikeaan suuntaan ja jota en itse osaisi kuvitella.
Kiinnitin listat vaatekaapin oven sisäpuolelle. Sieltä saatoin silmäillä niitä joka aamu, mutta muiden katseilta ne pysyivät piilossa.
Listat muistuttivat minua siitä, miltä näyttäisi ja tuntuisi omannäköiseni elämä. En koskaan orjallisesti meditoinut päämäärieni äärellä, annoin niiden vain olla siellä. Samalla kun otin vaatteita kaapista, saattoivat silmäni osua haavelistaani. Huomaamattani virittäydyin niitä kohti.
Listojen läpikäynti kuului myös uudenvuoden vastaanottorituaaleihini. Osan unelmistani muistin, osan olin ehtinyt unohtaa. Aina hämmästelin sitä, miten moni asia oli käynyt toteen.
Kaikki unelmat eivät tietenkään toteudu. Olen ajanut monta kertaa elämässäni kahtasataa päin seinää jahdatessani toiveitani liian kiihkeästi. Elämä on kuitenkin sotkuinen kudelma tapahtumia, joita ei voi hallita. Tapahtuu asioita, jotka haluaisi määritellä hyviksi tai pahoiksi, mutta ne ovat vain tapahtumia, joista muodostuu sekava tapahtumien ketju nimeltä elämä.
Onnellisuutta ei kannata jahdata, se asuu pienissä hetkissä joka ikisessä päivässä. Ne hetket kannattaa huomioida, koska niissä asuu tyytyväisyys. Mikään ei ole pysyvää, ja se saattaa aiheuttaa niin syvää tuskaa, että tuntuu, ettei selviä. Kyllä selviää. Ihmisessä on valtava määrä voimaa, viisautta ja tietoa.
Kun pysähtyy, kuulee polkunsa suunnan. Sekoilu, virheet ja mokailu kaikki kuuluvat pakettiin. Koskaan ei tule valmiiksi. Eli kannattaa vain nauttia ja sekoilla. Unelmia kannattaa viljellä runsaasti, sillä niissä elä toivo.
Parasta on, kun tarkkaan mietitty käsikirjoitus muuttuu. Se voi nimittäin muuttua parempaan.
Teen listoja yhä toisinaan, mutta en enää uskollisesti tammikuun ensimmäisenä päivänä. En siksi, että ajattelisin niiden olevan tyhmiä ja tarpeettomia tai olisin kasvanut ulos unelmoinnista. Haaveilusta on tullut niin selvä osa arkeani, että teen listoja pitkin vuotta.
Puolen viime vuoden ajan olen asettanut päämääräkseni rikkoa vanhoja uskomuksiani – kuten että olen surkea uimari tai että kuuntelen vain kikkelijatsia. Olen haastanut jämähtäneitä tapojani ja opetellut oikeaa hengitystekniikkaa uimahallin altaassa pieni paniikki huuruisten uimalasien peittämissä silmissäni. Jo se, että sain pidettyä silmät auki sekä veden alla että pinnalla, tuntui ensimmäisen uimatunnin jälkeen saavutukselta. Kotiin päästyäni paninkin räminäheviä soimaan. Hyvältä se kuulosti, ainakin pienen hetken.
Parasta on, kun tarkkaan mietitty käsikirjoitus muuttuu. Se voi nimittäin muuttua parempaan. Eeva Kilven sanoin: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.
Sanna Stellan on näyttelijä, joka on haaveisiinsa uppoutuneena polttanut paistinpannun lunastuskuntoon.
