Lemmikit aiheuttavat kaaosta – paitsi kummitätini kissat, jotka soittavat ovikelloa

Onnellinen on hän, jolla on lemmikkieläin. Vielä onnellisempi hän, jolla niitä on monta. Lemmikinomistajalla on joku, joka tarvitsee ja kunnioittaa, katsoo palvoen eikä koskaan tuomitse. Mitäpä sitä muuta kaipaisikaan?

Mutta onnella on hintansa. Pitää sietää erilaisia eläinten mukanaan tuomia eläimellisyyksiä, kuten ruokapaikan sotkua. Naksuja on aina pitkin lattiaa ja vettä roiskuu yli laitojen. Geeliateriasta on jäänyt parkettiin kuiva, kimalteleva vana.

Jos koristetyynyyn nojailee suloinen kisu, tietäjät tietävät, että sohvan käsinojalle aseteltu viltti peittää raadellun sametin. Kissanhiekkaa kulkeutuu aina sinne tänne, ja rapina jalan alla ärsyttää. Kiipeily­teline on poikkeuksetta ruma ja yleensä huterasti kallellaan. Telineeseen kuuluu sievä pesä, josta kissan kuuluisi elegantisti katsella valtakuntaansa, mutta ei se siellä viihdy. Se hakeutuu sinne missä on henkilökuntaa rapsuttamassa, eli sohvalle. Sieltä ne karvat sitten kulkeutuvat joka paikkaan, myös töihin. Kiitos rakkauskirjeestä, kisulini! Enää muutama tunti ja olemme yhdessä jälleen!

Jos ei ymmärrä tällaisen rakkauskirjeen merkitystä, ei varmaankaan ymmärrä henkilöä, joka antaa parven undulaatteja lentää vapaana kodissaan. Myös irrallaan kotona kuljeskeleva kani saattaa olla ällötyksen aihe. Etkö ole kuulut siivoamisesta, huudahtaa lemmikin onnellinen omistaja ällistelijöille.

Eläinten kanssa touhuaminen pitää tutkimusten mukaan kolesterolin ja verenpaineen ruodussa. Erään tutkimuksen mukaan lapset, joilla oli hoidettavanaan akvaariokaloja, hoitivat myös diabetestaan huolellisemmin kuin ne lapset, joilla kaloja ei ollut. Kaloista huolehtiminen opetti siis pitämään huolta myös itsestään.

Ei tarvitse kuin katsoa energistä lasta, joka rauhoittuu ja muuttuu helläksi kissaa silittäessään, niin tajuaa, miten terapeuttinen lemmikki on.

Onni on koira, joka vie ulos kolme kertaa päivässä. Miten ihmeellistä on tutustua tienvarren isoon kiveen aamulla, kun kaste vielä kimaltelee sen pinnassa, keskellä päivää, kun jäkälä loistaa oranssina ja iltahämärissä, kun kivi näyttää mörrimöykyn pesältä.

Onni on myös kissa, joka on aina ihan sattumalta makoilemassa tyttären tyynyllä juuri iltasadun aikaan, vaikka ei tietenkään ole mitenkään kiinnostunut meistä palvelijoistaan.

Onni on sisilisko, joka asustaa takakuistin alla ja vipeltää vierestä, kun istun lempipaikallani rappusilla. Sen touhuja on kiinnostava seurata. Sen muu perhe asuttaa kellaria, mutta tämä kaveri tulee aina moikkaamaan.

Onni on trampoliinin takana asuva vaskitsa. Harvoin kohtaamme, mutta olemme aina yhtä haltioituneita pintansa kuparisesta kiillosta ja liikkeensä sulavuudesta. Suhtaudumme häneen varovaisella kunnioituksella. Väistelemme, annamme tilaa. Silloin ei trampalla riehuta.

Eläimet aiheuttavat kaaosta, jota emme voi kontrolloida. Poikkeuksena ovat kummitätini kissat. Ne soittavat oven viereen maan tasalle asetettua ovikelloa aina halutessaan sisään ja tekevät asiansa vessanpönttöön. Ne saavat punkit ja madotkin varmaan vain silloin, jos niiden mammalle sopii.

Sanna Stellan on näyttelijä, joka ei voi olla lässyttämättä koirille.