Nukuin yön hotellissa – huonosti. Hotellisängyn patja otti pehmeään syleilyynsä eikä päästänyt pois vaikka kuinka yritin rimpuilla. Kääntyilin monta kertaa yössä, koska lonkkani oli painunut liian syvälle patjan uumeniin eikä olkapää saanut kaipaamaansa tukea. Selkäni natisi hikisenä, koska patja vaati niin paljon läheisyyttä. En ole hyvä antautumaan noin kokonaisvaltaiseen otteeseen, ja tunkeileva läheisyys ärsyttää.

Omasta patjastani kotona tykkään enemmän. Se antaa minun olla, pitää rajoistaan kiinni ja pysyy jämäkkänä läpi yön. En saa pitää sitä itsestäänselvyytenä vaan minun tulee huolehtia yhteisestä laatuajasta.

Silloin tällöin patja vaatii kunnon kääntelyt. Meillä toimen­piteeseen osallistuu koko perhe. Puolison kanssa käärimme patjan rullalle, ja ipanat asettelevat kuidut paikoilleen pomppimalla rullan päällä. Lopuksi käännämme patjan ympäri niin, että saamme käyttöömme uuden puolen. Patja on kuin uusi, unet syvät ja hyvät.

Kun mieheni aikuisuuden kynnyksellä oleva tytär yöpyi meillä ensi kertaa, hössötin petivaatteita, etsin kuohkean peiton ja kysyin, haluaako hän paksun vai ohuen tyynyn. Ei mitään väliä, tytär naurahti ja kysyi, missä vaiheessa ikääntymistä tällaiset asiat tulevat tärkeiksi.

Ehkä siinä main, kun alkaa säännöllisesti käyttää hammaslankaa. Tai samaan aikaan, kun pariskunta­illallisilla puhutaan enemmän asuntolainojen koroista kuin kumottujen tuoppien määrästä. Ihan varmasti viimeistään silloin, kun aamulla laskee, montako tuntia on nukkunut ja päättelee siitä, onko tulossa hyvä vai huono päivä. Nuorempana sitä toden totta nukkuu millä tahansa nukenpatjalla, mutta koittaa aika, kun sängystä tulee merkityksellinen: elämäntilanteen, kenties myös elin­tason symboli.

Minäkin satsasin hävyttömän kalliiseen sänkyyn silloin, kun ajattelin elämässä olevan jotain pysyvää. Oli Nasan insinöörien kehittämät materiaalit ja molempien nukkujien tarpeisiin räätälöidyt tiheydet, oli motorisoitu pohja ja älypetari.

En koskaan viihtynyt tämän patjan sylissä. Kun homevaurioinen talo jätti mojovat hajut patjan laboratoriossa kehiteltyihin materiaaleihin, kippasimme koko roskan kaatikselle. Toivon, että rotta­perhe on saanut siitä mukavan kodin itselleen.

Ystäväni patja on palvellut häntä vuosia. Siinä ei ole mitään vikaa. Ystäväni kertoo nukkuvansa yönsä erittäin hyvin, mutta silti mieltä kaihertaa kysymys, voisiko uusi patja olla parempi. Paranisiko vaihtamalla?

Vain siinä tapauksessa, jos patja osaisi rauhoittaa niinä hetkinä, kun piehtaroi lakanoissa puolivalveilla koko yön varmana siitä, että nukkuu pommiin. Arvostaisin myös unet muistavaa memory foam -patjaa: on niin ärsyttävää herätä hyvästä seikkailusta, josta ei muista mitään, vaikka kuinka pitäisi silmiä kiinni ja yrittäisi päästä takaisin samalle kanavalle.

Miksi muuten insinöörit eivät innovoi patjaa, joka tunnistaa, kun nukkuja herää yöllä ja alkaa stressata siitä, että maailma pitäisi saada valmiiksi? Patja keinuttaisi hellästi takaisin uneen ja kuiskisi korvaan lempeitä sanoja. Ei hätiä mitiä, vuoden päästä et edes muista tätäkään stressin aihetta. Hyvin sä vedät.

Sanna Stellan on iltavirkku, joka paitsi nukkuu, myös tekee töitä sängyssä.