Somevaikuttaja kertoi päivityksessään lukeneensa kirjan, joka oli ilmestynyt jo muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kuulemma kaikki muut olivat jo kirjan lukeneet, ja oli noloa, että hän kommentoi ilmiöksi noussutta teosta vasta nyt – hävettävän myöhässä, kun kukaan enää tuskin muistaa koko romaania.

Kuulostaapa työläältä, ajattelin. Olisi raskasta pysytellä aina eturintamassa ja jatkuvasti perillä uusimmista ilmiöistä.

Maailma menee eteenpäin niin kiihkeää vauhtia, että on vaikea ehtiä kaikkeen. Tällainen aiheuttaa ihmisissä stressiä. FOMO, Fear of missing out, eli pelko siitä, että jää jostain kaikkien muiden kokemasta ulko­puoliseksi, on tuttu ja tutkittu ilmiö.

Tunnistan myös ilmiön sukulaisen, kärryiltä putoamisen pelon. Se tarkoittaa ahdistusta siitä, että jämähtää paikoilleen, eikä kapasiteetti yksinkertaisesti riitä kaiken uuden omaksumiseen.

Itse putosin kärryiltä jo siinä kurvissa, kun Frendit-sarja loppui lineaarisesta telkusta. Olen aina ystäväporukasta se, joka ei ole bingettänyt sitä tv-sarjaa, jonka kaikki näkivät heti ilmestymisviikonloppuna. Itse asiassa en ole nähnyt suurinta osaa mistään sarjasta.

En tajua, mistä ihmiset repivät ajan kaiken mahdollisen tietämiseen. Aina on jokin resepti, podcast tai trendikäs viherkasvi, jonka kaikki paitsi minä tietävät.

Kun muutimme kansakouluun maalle koronan jälkeen, humoristiystäväni leukaili, että olemme auttamattomasti trendin nolossa viimeisessä vaunussa. Kaikkihan muuttivat kansakouluun jo koronan aikana!

Samassa perä­vaunussa kanssamme köröttelevät myös takavuosien hitti, mustavalkoraitainen matto, sekä limenvihreä väri.

Sosiaalinen media kiihdyttää tarvetta tietää missä mennään, mutta ei ilmiö mikään uusi asia ole. Muistan saman jo lapsuudesta Pohjois-Satakunnan perukoilta. Siellä juksasimme kaveria kysymällä, onko hän kuullut jo Sköörfdöörfin uusimman levyn. Pienen miettimisen jälkeen kaveri vastasi viiksikarvakaan värähtämättä myöntävästi ja kehui vielä pitäneensä levystä kovasti. Sköörfdöörf oli tietenkin täysin keksitty bändi, mutta pokalla amerikaksi äännettynä se kuulosti joltain, joka kaikkien pitäisi tietää.

Teiniyden perusolemukseen kuuluu joko haluta olla juuri niin kuin kaikki muut tai sitten täysin erilainen. Ystävän teini­tytär on vinkunut kolme vuotta itselleen hevosta, sillä kaikilla muilla on jo. Itse arvelen, että harvalla maailman kaikista muista on oma hevonen, mutta kaipuut ja pelot ovat kyllä samat.

Jos ilmiöistä tulee valita, tartun FOMOa mieluumin JOMOon.

Joy of missing out tarkoittaa poisjäämisen iloa, riemua siitä, ettei vertaa tekemistään muiden puuhiin vaan osaa nauttia siitä täysillä. Se voisi merkitä myös nautintoa siitä, ettei tiedä vaikkapa kuumimmista uutuuksista tuon taivaallista vaan jättäytyy tietoisesti ulkopuolelle. Miten huojentava ajatus!

Yksi lempiviisauksiani on Kungfutsen ajatus yli 2 000 vuoden takaa. ”Ihmisellä on kaksi elämää. Toinen alkaa siitä, kun ymmärrämme että meillä on vain yksi elämä.” Sen yhden elämän aikana on aivan turha miettiä mitä kaikki muut ajattelevat tai tekevät.

Sanna Stellan on näyttelijä, joka syö ravintolassa aina tutun annoksen, mutta luulee silti olevansa rohkea oman tiensä kulkija.