Nyt on löytynyt paras lääke ikääntymistä vastaan: tee asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi nuoreksi.
Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan ne, jotka kokevat olevansa nuorempia kuin syntymätodistus väittää, elävät terveempinä muita pidempään. Heillä on myös pienempi riski masentua tai joutua sairaalaan sairauden takia.
Vastaavasti ne, jotka tuntevat olevansa oikeita ikävuosiaan vanhempia, kärsivät enemmän sairauksista. Tutkimuksen mukaan lääkärien siis kannattaisi kysyä, minkä ikäiseksi potilas itsensä tuntee arvioidessaan tämän terveydentilaa, niin merkityksellistä se on ihmisen hyvinvoinnille.
Eli kannattaa unohtaa ryppyrasvat ja pitää itsensä sisäisesti nuorena. Mutta miten?
Jollekin vastaus saattaisi olla nuori rakastaja, mutta minä tunnen nuorten kanssa itseni usein vanhemmaksi kuin olenkaan. Siksi hengaan mieluummin niiden kanssa, joiden henkinen ikä sopii omaani. Kaikista kakaramaisin olen erään lähes 70-vuotiaan ystäväni seurassa. Hänen kanssaan mikään ei ole enää pyhää, mutta toisaalta kaikki on merkityksellistä ja ihmeellistä.
Parikymppisten kanssa en osaa rentoutua. Alan suoltaa suustani tätimäisiä elämänviisauksia, että lapsiraukat pääsisivät vähän helpommalla elämässä. Se on hyvin kiusallista kaikille osapuolille.
Sisäisen nuoruuden etsinnässä toimii mikä tahansa tekeminen, joka vie mennessään ja saa unohtamaan vastuut ja suorittamisen.
Aikana ennen lapsia harrastin Bikram-joogaa monena päivänä viikossa. Siinä tehdään samat liikkeet aina samassa järjestyksessä kuumassa huoneessa, ja liikkeet ovat kohtalaisen vaativia. Rakastin tuota mieltä ja kroppaa haastavaa joogan muotoa.
Mutta sitten piti laittaa makaronilaatikkoa ja pyykätä, tehdä töitä ja täyttää veroilmoitusta ja astianpesukonetta monta vuotta putkeen, enkä huomannut harrastaa oikein mitään. Kunnes yhtenä päivänä totesin, että olisi aika pitää huolta minusta.
Pakkasin kassiin vanhat joogakamat, jotka olivat ilmeisesti kutistuneet vuosien varrella vaatekaapissa, sillä pursuilin yli trikoon reunoista.
Tunnin alussa jännitti. Mitä jos pyörryn kuumassa salissa enkä jaksakaan?
Mutta heti ensimmäisistä hengitysharjoituksista lähtien kehoni muisti, mitä tehdä. Edellisestä kerrasta juuri tämän tyylin joogassa oli noin 14 vuotta, mutta sieltä se löytyi, rakas harrastus kehon muistista.
Tunsin, kuinka ryhtini koheni. Pääni nousi pystyyn kohti taivasta, ihan niin kuin nuorena, silloin kun tietää kaiken ja on kuolematon.
Tunnin jälkeen oloni oli fantastinen. Sain kiinni ytimestäni, joka tuppaa hukkumaan arjen raatamisen keskelle. Olin oman rakkaan harrastukseni parissa juuri se ihminen, joka olen syvällä sisälläni. Se tyyppi ei vanhene ikinä. Tunne on sukua sille, kun lähtee matkalle toiseen maahan ja yhtäkkiä olo on kevyempi, lantio hiukan keinuvampi, nauru herkemmässä.
Mietin nyt koko ajan, milloin pääsisin samalle joogatunnille uudestaan. Olen kuin vastarakastunut. Tunnen olevani elossa. Jos siis haluat elää pitkään ja hyvin, ja tee jotain, mitä rakastit tehdä nuorena.
Sanna Stellan on kirjoittava näyttelijä, joka tuntee itsensä kymmenisen vuotta nuoremmaksi kuin on.
