Sanotaan, että adhd on supervoima, mutta on se myös rasittava vaiva
Adhd-diagnoosi aikuisena ei tullut Sanna Stellanille yllätyksenä. ”Adhd-terapian ansiosta minulla on vihdoin kalenteri, joka on ajan tasalla”, hän kirjoittaa kolumnissaan.
Sain loppukeväästä 2024 adhd-diagnoosin. Se ei tehnyt minusta ehjää ja kokonaista. Olin saanut vuosien varrella jo niin monta epävirallista diagnoosia, ettei virallinen päätös yllättänyt lainkaan.
Usein sanotaan, että adhd on supervoima. Sitäkin, kyllä, mutta se on myös rasittava vaiva – varsinkin läheisilleni. Juuri siksi hakeuduin testeihin. En halunnut, että kukaan enää koskaan luulisi minun sekoilevan välinpitämättömyyttäni tai kiusallani tai käyttäisi hyväkseen höveliyttäni raha-asioissa. Minulla on aina kaikki tärkeät paperit hukassa, allekirjoitus kaavakkeissa väärällä rivillä, myöhästelen ja lupaudun mukaan liian moneen. Kotityöt ovat usein jonon häntäpäässä, koska elämässä on kaikkea paljon kivempaa.
Siivoan koko kämpän, soitan ystäville, kirjoitan näytelmän, täytän veroilmoituksen. Teen kaiken tämän samanaikaisesti.
Me adhd-ihmiset olemme joko on tai off. Minäkin teen tai en tee. Yleensä teen kunnes kuukahdan ja olen taju kankaalla koko päivän. Syön irtokarkkeja sohvalla kaaoksen keskellä enkä pysty mihinkään. Sitten taas vaihde silmään, suoraan vitoselle. Siivoan koko kämpän, soitan ystäville, kirjoitan näytelmän, täytän veroilmoituksen. Teen kaiken tämän samanaikaisesti.
Myös hyperfokusointi eli uppoutuminen on tuttua. Hienosta piirteestä ei ole hyötyä silloin, kun pitäisi saada lapset kouluun, ja sen sijaan äityykin googlaamaan indigovärin valmistusprosessia ja menettää ajantajunsa.
Usein adhd-ihmiset ovat innostuvaista ja impulsiivista väkeä. Niin minäkin. Innostun asioista niin, että alan huutaa ja meuhkata enkä pysty istumaan alas.
Toivoisin Kela-korvauksia kaikista paistinpannuista, joita olen tuhonnut.
Asiat vievät mennessään. Siinä vaiheessa kun odotan, että kananmunan paistoon pannulle laitettu öljy kuumenee, olen jo ryhtynyt laittamaan valokuvia albumiin. Tapahtuu uppoutuminen, ja paistinpannu palaa karrelle. Toivoisin Kela-korvauksia kaikista paistinpannuista, joita olen tuhonnut.
Monet asiat kiinnostavat. Koronasulun aikana aloitin filosofian opiskelun. Näin itseni keskustelemassa henkeviä säkenöivien ajattelijoiden kanssa. Ihanaa!
Sitten tajusin, että opiskeluihin kuului esseiden kirjoittamista, ja esseisiin pitää merkitä lähteet. Opiskeluni tyssäsivät lähteidenmerkintään.
Kiinnostuneena opin nopeasti ja saan paljon aikaan, mutta en motivoidu millään, jos asia ei innosta. Noloa ja lapsellisen itsekästä, mutta näin aivoni toimivat.
Ajatelkaa, viidenkympin herkässä iässä minulla on vihdoin kalenteri, joka on ajan tasalla.
Diagnoosin jälkeen osallistuin terapiaan, jossa kävimme läpi adhd:n aiheuttamia hankaluuksia. Kompastuskiveni ovat samoja kuin muillakin: aikataulut, järjestys, raha. Terapian avulla opin käyttämään kalenteria! Ajatelkaa, viidenkympin herkässä iässä minulla on vihdoin kalenteri, joka on ajan tasalla.
Olen onnekseni hurahtanut meditaatioon ja joogaan jo nuorena. Ne auttavat sulkemaan päässäni auki olevia satoja tiedostoja. Asioilla oli tapana karata, enkä aina pysynyt kyydissä. Nykyään ajan jo aika hyvin kärryäni itse.
Miksi niin monella on nyt yhtäkkiä adhd? Uskon, että se johtuu siitä, että asiasta puhutaan. Sille on olemassa nimi ja kriteerit.
Jos jotakin diagnoosista sain, se oli lempeyttä nuorta itseäni kohtaan. Kunpa olisin tiennyt tästä aiemmin, niin olisin osannut pyytää apua.
Sanna Stellan on näyttelijä, jolla on aina monta projektia kesken.
