Karkottakaa minut maasta, mutta tunnustan: olen kahvinjuojakansan petturi
Mummu rakasti tarjoamalla kahvia, johon oli upotettu pullapitkosiivu, Kotivinkin kolumnisti Sanna Stellan kirjoittaa ja tunnustaa juoneensa sitä vain mummun mieliksi.
Ottakaa kansalaisuuteni pois ja karkottakaa maasta, mutta nyt tulee tunnustus: En juo ollenkaan kahvia. Tiedän, olen mokomakin kahvinjuojakansan petturi!
En tiedä, miksi en kahvista perusta. Ehkä tarpeeni olla erilainen nuori johti vesilinjalle jo nuorena. En juonut alkoholia, en kahvia enkä oikein limujakaan.
Tee sen sijaan maistuu, mutta sehän onkin hienostunut juoma, ylevä ja sensuelli. Maailman suosituin juoma heti veden jälkeen.
”Maitokahvin tuoksu kyllä kuljettaa minut mummolaan.”
Olen yrittänyt päästä kahvinjuojien kerhoon, mutta ei se karvas juoma vain tempaa mukaansa.
Maitokahvin tuoksu kyllä kuljettaa minut mummulaan. Siellä rakas Raakel-mummu ryysti kahvinsa lautaselta sokeripalan läpi. Mummu rakasti tarjoamalla kahvia, johon oli upotettu pullapitkosiivu. Muistan vieläkin maun. Kitkerä kahvi, rasvainen maito, makea, kostea pulla. Join sitä vain mummun mieliksi.
Costa Ricassa reissatessani matkakaveri pakotti juomaan frappuccinon. Hän vouhkasi pehmeistä mauista ja täydellisestä paahdosta ja ryysti jääkahvia onnesta ynisten. Tilasin pitkän lasillisen kolisevilla jäillä. Odotin euforiaa, jota ei koskaan tullut.
Altistuin kahville myös töissä kahvilassa Skotlannissa. Siellä opin surauttamaan kahvikoneilla erikoiskahvit ja piirtämään vaahdotettuun maitoon sydämen.
Amerikkalaisturistit tilasivat americanon ja kuvittelivat saavansa suodatinkahvia. Americano on kuitenkin vedellä laimennettu espresso. Voi niitä hölmistyneitä ilmeitä, kun annoin tilauksen. Eihän mikään niin pieni ja laimea voinut olla americano!
”Öykkärikahvi jättää jälkensä kaikkeen: termoskannuihin, kuppeihin, hengitykseen.”
Suomessa kahvi on standardi, jota on tarjolla aina. Teen kanssa on toisin: tilanteen tullen teepussit kaivetaan kaapin perukoilta. Sieltä löytyy laatikko, jota yksi Tuija joskus joi, mutta se ei ole ollut täällä töissä enää pitkään aikaan. Hapertuneet, pölyiset pussit repeytyvät matkalla kuppiin. Teestä ymmärtämättömät moukat tuntuvat ajattelevan, että veteen liukeneva väri riittää.
Yleistä on sekin, että teetä tarjoillaan termoskannusta, jossa on pidetty kahvia. Silloin tee maistuu ja haisee haljulta kahvilta. Öykkärikahvi jättää jälkensä kaikkeen: termoskannuihin, kuppeihin, hengitykseen.
Karmein virhe, jonka tietämättömät tekevät, on haudutus väärässä lämpötilassa. Kiehuva vesi kuuluu vain mustalle teelle! Katson kahviloissa kauhulla, jos tee poltetaan kahvikoneen kuumalla vedellä. Suutin hönkii tulikuumaa höyryä hentoisten teelehtien päälle, ja tuloksena on kitkeränmakuinen juoma. Ei näin! Teelaatujen aromit pitää viekoitella esiin juuri oikeanlämpöisellä vedellä. Silloin syntyy elämys. Teenjuonti ei ole koskaan pakonomaista addiktion tyydyttämistä.
”Ystäväni muistuttaa tiukan paikan tullen vanhasta itämaisesta viisaudesta: Myrskyn silmässä juo kuppi teetä.”
Kun käydään kahvilla, käydään muka päämäärättömästi, ilman taka-ajatuksia juomassa kuppi kuumaa. Kun sanotaan, että käydäänkö kahvilla, vie se pois turhan tärkeilyn ja tavoitteellisuuden niin työtapaamisista, treffeistä kuin ajanvietosta kaverin kanssa. Kahvittelu on sellaista ei kenenkään -aikaa. Välttämätön hyvä, jolle lohkaistaan aika iltapäivästä.
Teetä juovien ystäviemme kanssa meillä on omat termimme. Yksi kutsuu itsensä kasivitoselle. Silloin kiehautan veden 85-asteiseksi ja juomme ison pannullisen täydellisesti haudutettua teetä. Toinen ystäväni muistuttaa tiukan paikan tullen vanhasta itämaisesta viisaudesta: Myrskyn silmässä juo kuppi teetä.
Näyttelijä Sanna Stellan on entisessä elämässä ollut teelaivan kapteeni.
