Minulla ei ole koskaan aikaa viikata pyykkejä, ja kun aikaa olisi, en viikkaa niitä

Yksi kotiaskare on meillä enemmän retuperällä kuin mikään muu: puhtaiden pyykkien viikkaus kaappeihin. Kodinhoitohuonetta meillä ei ole, joten pyykkien sijoituskeskuksena toimii työhuoneen sohva. Niitä onkin siinä taas melkoinen kasa. Taloudenhoitajallani on ilmeisesti ollut kiirettä perintöhopeita kiillotellessa, koska pino ei tunnu pienentyvän ollenkaan.

Kuten moni muukin homma, pyykkirumba ei tekemällä vähene – varsinkin kun lapsia on neljä ja pyykkiä sen mukaisesti. Kaikkeen ei yksinkertaisesti riitä aikaa eikä kiinnostusta. Minulla ei ole koskaan aikaa viikata pyykkejä, ja kun aikaa olisi, en viikkaa niitä. Keksin monta muuta hommaa, jotka ovat paljon houkuttelevampia: makoilu ja yleinen haahuilu, lukeminen, ystävät, pyöräily, uiminen, outojen asioiden tutkiminen netissä.

Rasittavaksi pyykkien palauttelun tekee se, että juuri kun olen vienyt vaatteet kaappeihin, ovat ne saman tien käytössä ja takaisin pyykkikorissa, jolloin koko ruljanssi alkaa alusta. Ei ole mielekästä se.

Somen kuvassa buddhalainen munkki hymyilee lempeästi ja kehottaa nauttimaan jokaisesta kotiaskareesta niin kuin se olisi merkityksellisin asia ikinä. Huomaan miettiväni, että olikohan tuolla ukkelilla pieniä lapsia. Kyllä minäkin jaksaisin taitella yhtä pellavakaapua hymyssä suin. Tekisin siitä vaikka joutsenen.

Kolmen urheilevan teinin äiti on luovuttanut täysin. Hänen perheensä säilyttää puhtaita pyykkejä saunassa. Jokainen hakee lauteilta vaatteensa, eikä kukaan ota asiasta paineita – vähiten perheen äiti.

Arvostan! Koska jos aikoo pärjätä viiden urheilevan ihmisen pyykkimäärän kanssa kaikkien muiden vaatimusten keskellä, pitää palkata henkilökuntaa. Heidän kotonaan sauna lämpiää vain jouluisin, ja silloin vaatteet rykäistään hetkeksi kaappeihin.

Toisen ystävän rintamamiestalon yläkerrasta löytyy aula, josta pääsee kolmeen makuuhuoneeseen. Tai pääsee, jos kiertää ensin pyykkikasojen Mount Everestin, joka on ollut aulassa vuodesta 2007. Samana vuonna syntyi perheen esikoinen.

Tuttavapiiriini kuuluu niitäkin, jotka osaavat laittaa pyykit heti paikoilleen. Heillä on siihen pätevä rutiini, ja homma sujuu käden käänteessä. Mutta tunnen suurta myötätuntoa kaikkia meitä kohtaan, joilta homma ei luonnistu.

Onneksi elän ajassa ja paikassa, jossa arvoni naisena ei määrity sen mukaan, saanko vaatteet nätisti pinoihin. Kiitos kaikille teille tienraivaajille, joiden ansiosta saan naisena olla muutakin kuin kotitalouden monitoimikone!

Toisinaan intoudumme lasten kanssa pyykkien kimppuun. Se tapahtuu viimeistään silloin, kun kukaan ei enää löydä sukille pareja.

Teoreettinen fyysikko Stephen Hawking tutki kadonneiden sukkien ilmiötä ja tuli siihen tulokseen, että sukat häviävät spontaanisti ilmeneviin mustiin aukkoihin. Pidän leikkimielisesti keksittyä teoriaa täysin mahdollisena. Ainakin se selittäisi, miksi korimme on täynnä yksinäisiä sukkia – kuin sukkien Tinder. Siellä ne odottavat parejaan. Eronneet, karanneet, hylätyt, lesket. En malta heittää niitä poiskaan, koska jotenkin luotan, että kaikille vielä löytyy puoliso.

Sanna Stellan on kirjoittava näyttelijä, joka häpeää perheensä eriparisukkia.