Mistä tätä roinaa oikein sikiää? Jos et ole käyttänyt tavaraa kahteen vuoteen, niin eteenpäin vain
Kymmeniä kertoja muuttanut Sanna Stellan kuljettaa mukanaan viittä tavaraa, jotka tekevät mitkä tahansa kolkasta kodin. Muu saakin mennä – mitä lähempänä muuttopäivä on, sitä helpompaa on laittaa asioita kirpparille, hän kirjoittaa.
Terveiset muuttolaatikoiden keskeltä! Täällä on hirveää. Niin hirveää, että muutto on listattu eron ja läheisen kuoleman kanssa yhdeksi elämän stressaavimmista tilanteista. Mistä tätä roinaa oikein sikiää?
Tavaroiden läpikäynti ennen muuttoa on sekä uuvuttavaa että terapeuttista. On huumaavaa uppoutua niihin liittyviin muistoihin. Iso tarjoiluvati meni rikki, kun ystävä tiskasi yhteisen illallisen jälkeen. Kas, siinähän on Linnanmäen ranneke ja tuossa korjausta vaativa kuusenkoriste siltä vuodelta, kun jättimäinen joulukuusi kaatuili koko ajan. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt kaikkia näitä outoja asioita?
Ja mitä pitäisi tehdä lasten piirustuksille, askarteluille ja äitienpäiväkorteille? Ne ovat arvokkaampia kuin mikään muu, mutta neljän lapsen taloudessa niitä on paljon.
Ja mitä pitäisi tehdä lasten piirustuksille, askarteluille ja äitienpäiväkorteille? Ne ovat arvokkaampia kuin mikään muu, mutta neljän lapsen taloudessa niitä on paljon. En pysty säilyttämään kaikkea, joten sanoin niille hyvästit. Käsityötunnilla nikkaroidut naulakot ja robotit pidän. Ei niin suurista mestariteoksista voi luopua.
Jossain vaiheessa tavaramäärä ei vain tunnu vähenevän, ja paniikki alkaa hiipiä. Aina löytyy kaappi tai laatikko, jota en ole vielä käynyt läpi. Tahti tiivistyy, tavarasta luopuminen helpottuu.
Pitkään samassa paikassa asuneiden kannattaisi tehdä muuttosiivous säännöllisin väliajoin, sillä asiat menettävät merkityksensä vuosien aikana. Samoin käy muutossa: mitä lähempänä muuttopäivä on, sitä helpompaa on laittaa asioita kirpparille. Jos et ole käyttänyt jotain asiaa kahteen vuoteen, niin eteenpäin vain. Et kadu.
Kysyin lapsilta heidän parhaita muistojaan vanhasta kodista. Kaikille rakkainta olivat yhteiset syömingit läheisten ihmisten kanssa keittiön pöydän äärellä. Siitä päättelen, ettei kai niillä seinillä loppujen lopuksi niin paljon väliä ole.
Paljon muuta ei lapsilta kannatakaan kysyä. Kun ehdotin omilleni pehmolelujen läpikäyntiä niin, että uuteen kotiin vietäisiin vain kaikista tärkeimmät, alkoi intensiivinen, koko päivän kestävä pehmoeläinleikki, jonka seurauksena uuteen kotiin muuttivat tietysti ihan kaikki pehmolelut.
Olisin halunnut yhden aikuisiän kodin, kivijalan elämälleni, mutta näin ei vain käynyt. Sen sijaan olen muuttanut kymmeniä kertoja.
Muuttopäivä on outo siirtymähetki. Elämä siirtyy toiseen osoitteeseen laatikoissa ja jätesäkeissä. Jäljelle jää yllättävä määrä pölyä sekä listan väliin litistynyt lasketteluretken hissikortti.
Kun nekin on siivottu, on aika painaa ovi kiinni viimeistä kertaa. Hyvästi, emme tapaa enää.
Uusi osoite on vielä vieras paikka, mutta minulle tietyt tavarat tekevät mistä tahansa kolkasta kodin. Pari kirpputorilta ostettua lamppua, rottinkinen tarjoiluvaunu, kaksi laatikkoa. Toinen on koristeltu simpukoin, toisessa on krouvisti veistettyjä muotoja. Säilytän niissä lahjanaruja ja harvoin käyttämiäni koruja. Molemmat hankin aikanaan Lontoosta pienestä kaupasta, jossa olin töissä. Nämä laatikot muistuttavat rakkaista ihmisistä tuolta ajalta, ja ehkä myös nuoruuden kuolemattomuudesta ja vapaudesta.
Olisin halunnut yhden aikuisiän kodin, kivijalan elämälleni, mutta näin ei vain käynyt. Sen sijaan olen muuttanut kymmeniä kertoja. Aina on tullut tuulenpuuska, joka on tempaissut mukaansa ja kuljettanut uuteen paikkaan. Syitä ovat olleet lisääntyminen, erot, home, seikkailu.
Viimeinen niistä vieköön minua mennessään vielä moniin uusiin osoitteisiin.
Sanna Stellan on näyttelijä, joka muuttaa mieluummin kuin siivoaa.
Kommentit