Christoffer Strandberg

Remontteja on kahta sorttia, ja toinen niistä aiheuttaa huokailua

Rakastan mäntyä metsässä ja pihalla, mutta talossamme en voi sietää sitä

Ruokasali luonnon keskellä vai puinen kiitorata? Jättiterassi on talomme hienous ja hankaluus

Siivousvimmani ei ole kuoleman- vaan elämänsiivous – ja tapani ottaa arki ja tila haltuun

Suomen suurimmalla linnulla on surullinen viestinsä ihmisen tuhovoimasta ja tyhmyydestä

Ilman autoa en olisi koskaan muuttanut takaisin kotiseudulleni

Kaunis koti ei automaattisesti tarkoita sisäistä rauhaa

Näin 41 timanttituijaa selvisi jo toisesta talvesta

Perinteiden tär­keys ja arvo mitataan silloin, kun niistä uskaltaa poiketa

Mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken hyvän ympärilläni?

Jos lapsuudenmaisemasi on täysin ennallaan, voit olla varma, että kotikuntasi on kuolemassa

Valma oli elämäni koira – en käsittänyt, miten voisin päättää ystäväni elämästä ja kuolemasta

Puutarhamme alppiruusun ansiosta ymmärsin pitää itsestäni parempaa huolta

Pihani kaunistukset tarvitsivat seuraa, joka pilasi upean kokonaisuuden

Luonnolla olisi rauhoittava vaikutus, jos se pysyisi poissa pihaltani

Omakotitalossa asumisen autuus ja kirous on se, ettei se ole koskaan valmis

Ihmiskunta keksi oloasun, jotta emme katselisi iltauutisia alasti

”Money money money” lauloi jo Abba ja luultavasti viittasi omakotitaloasumiseen

”Harrastan pihavihaa” – oma puutarha on paikka, jossa Christoffer Strandberg purkaa myös ärtymyksen tunteita

Kun tulostin uhkasi vallata työhuoneen, Christoffer Strandberg ymmärsi olevansa keräilijän sukua: ”Varastossa on hylly tavaroille, joita saattaa vielä joskus tarvita”

Christoffer Strandberg: ”Saan lohtua oman pihan intohimoisesta, ehkä hullustakin hoitamisesta” – kohta edessä ovat tuija-aidan nimijuhlat