Tasaisin välein mediassa kuhistaan epätodennäköisistä pareista. Heidän suhdettaan paheksutaan, tai sen aitoutta epäillään. Klassinen esimerkki on tietysti nuori, kaunis nainen ja puolet lyhyempi, rikas mies. Nykyään tv-sarjoissa ja elokuvissa nähdään myös pareja vastakkaisessa asetelmassa – puuma ja toyboy.

Syitä olla yhdessä on yhtä monta kuin parejakin, eikä normista poikkeaminen kerro mitään rakkauden lujuudesta. Eikä sitä ikinä tiedä, elävätkö naapurin Matti ja Maija Meikäläinen järjestetyssä avioliitossa. Vai onko Matti vain Maijan rahojen perään? Ehkä Maija jopa tietää tämän, muttei välitä, koska Matti on niin hyvä laittamaan ruokaa ja naurattamaan.

Näitä epätodennäköisiä pariskuntia on alkanut näkyä pihallanikin. Ja myönnän, olen ollut ennakkoluuloinen ja tuomitseva, vaikka itse olen toiminut amorina.

Kun rusakot ja toistuvat runsaslumiset talvet rampauttivat yläpihan ison istutuslaatikon asukkaat lohduttomaan kuntoon, sain oivan syyn tyhjentää lompakkoni puutarhakaupoissa. Kotiin tullessani auto oli täynnä kasvimaailman supermalleja: oli eksoottista katajaa, ihastuttava pallotuija sekä astetta uhkeampi kääpiövuori­mänty. Uusi kuningatar oli kuitenkin pitkäsäärinen, korkearunkoinen syys­hortensia, jonka juurelle istutin valkoisena kukkivaa talviota, vähän kuin alushameeksi.

Mikä jengi pihaani nyt kaunistaa, ajattelin. Tajusin kuitenkin pian, että he tarvitsevat seuraa, joka pilaisi upean kokonaisuuden.

Täällä Siuntiossa on enemmän peuroja ja rusakoita kuin ihmisiä, joten nuoret taimet oli pakko ympäröidä aidalla. Se sattuu esteetikon sieluun, eihän kyseisen istutus­laatikon kanssa kuulu olla aitaa. Se on väärin mutta välttämätöntä, jos taimeni ovat minulle kalliit.

Siispä hirvitys saapui: PVC:llä pinnoitettu aitaverkko metallitolppiin kiinnitettynä. Aluksi ainoa lohtu oli aidan vihreä väri, joka saa sen sulautumaan melko hyvin taustaansa. Aitaa pystyttäessä tuntui siltä kuin naittaisin rakkaita kasvejani kylmälle ja kovalle pakkomielteiselle kontrollifriikille.

Olin kuitenkin väärässä, sillä heidän liittonsa on ollut onnellinen. Katajat ja tuijat ovat saaneet juurtua rauhassa, ja syyshortensia lupailee suorastaan röyhkeää kukintoa. Aita ei tunteitaan näytä, mutta toisaalta hän olisi täysin merkityksetön ilman kasveja, joita suojelee. Ilman rumaa aitaa koko pihan vehreää kauneutta ei olisi.

Myös talomme on saanut ulkonäöllisesti täysin sopimattoman parin: ilmalämpöpumpun. Ensimmäinen ajatukseni oli, että talon kyljessä siipeilevä pumppu näyttää tyrältä. Hieman helpotti, kun se sai ylleen valkoiseksi maalatun tyylikkään puukotelon. Sydämellisen siunaukseni talon ja pumpun liitolle annoin siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei yläkerta tuntunutkaan enää saunalta. Se ei siis ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan vaati muutaman hellän puhalluksen.

Epätodennäköiset parit tarvitsevat toimiakseen molemminpuolista kunnioitusta ja tasa-arvoa siinä missä muutkin. Tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että molemmat tekisivät yhtä paljon samaa asiaa. Parhaimmillaan he osallistuvat yhteiseen liittoon omilla vahvuuksillaan, olkoon se sitten suojelu, kauneus tai viileän ilman puhaltaminen. Minä en tuomitse ketään, enää.

Christoffer Strandberg ei enää tuomitse pihansa poikkeavia pariskuntia.