Viherpiha

Tarkan markan tarhuri Seija: "Nuukailu on hoksottimia vaativa elämänasenne!"

Tarkan markan tarhuri Seija: "Nuukailu on hoksottimia vaativa elämänasenne!"

Laihialaisen Seija Tuomisen puutarha on rakennettu nuukailemalla, mutta vaivaa ja mielikuvitusta pihistelemättä.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Johanna Myllymäki
Mainos

Ensi näkemältä ei hevillä uskoisi, että laihialaisen Seija Tuomisen puutarhan kantavana ajatuksena on nuukuus, jonka harjoittamisesta kotipaikkakunta on maankuulu. Tuomisen puutarhan reheviä näkymiä ryhdistävät perinteikkäiden, valkokylkisten koivujen lisäksi muotoonleikatut havu- ja lehtipuut. Kotitalon sisäänkäyntiä somistavat arvokkaalta näyttävät, puumaisiksi varttuneet verenpisarat.

Seija Tuomisen ja Esa Hourulan pihamaa on 17 vuodessa muuttunut nurmikentästä kukkarunsaudeksi. Nukkapähkämö, liljat, ritarinkannukset ja isoukonkello ovat kiitollisia kasvatteja. Sisäänkäynnin pahkatyöt ovat Esan aikaansaannoksia. Seija käyttää kattiloita peippipottien suojaruukkuina, ettei pöytien pinta menisi pilalle kasteluvedestä. Amppelista laskeutuu kirjavalehtinen maahumala ja lobelia.

– En ole vuosiin ostanut kesäkukkia, sillä talvetan verenpisarat ja pelargonit autotallissa. Säästäväisenä ihmisenä istutan kukkaruukkuihini mieluummin siemenestä kasvatettuja kesäkukkia tai kotipihan perennoja, esimerkiksi komeamaksaruohoa. Aika hyvin olen tämän nuukuuden oppinut, vaikken laihialaisia syntyjäni olekaan, Seija myhäilee.

Seijalle nuukuus on sekä aitoa säästeliäisyyttä että hauskaa pihistelyleikkiä, jossa vilkkaasta mielikuvituksesta on paljon apua. Hänestä on lystiä keksiä jujuja, joilla omien puutarhaunelmien toteuttaminen onnistuu vähälläkin rahalla. Nuukailu on hoksottimia vaativa elämänasenne, jota Seija ei ota liian tosissaan. Perennoilla täytettyjen ruukkujen keskipisteeksi Seija saattaa istuttaa vaikkapa vaaksan tai kahden mittaisen männyn poikasen, joka nousee terhakkaana tupsuna hauskasti esiin muiden kasvien joukosta.

Palloksi leikattu mänty on talvehtinut ruukussaan ulkona jo monta talvea. Maksaruoho ei ole yhtä kestävä, joten Seija istuttaa sen joka kevät uudelleen ruukun reunoille.

Puutarha on taidokkaasti koristeltu ilmaisista tai puoli-ilmaisista aineksista muotoilluilla teoksilla, kuten risulintuparvella sekä pajunvitsa- ja sammalpalloilla. Joitakin ruukkuja somistavat omin käsin tehdyt pajutyöt. Askartelua Seija harrastaa talvisin, kun puutarha lepää lumen alla. Romutavarasta tehdyt pienet asetelmat ovat saaneet ulkoilmassa pintaansa hienostuneen patinan. Myös luonnonkivet ovat Seijalle rakkaita puutarhakoristeita.

– Kaikki puutarhani kivet on löydetty itse jostakin tai tuotu tuliaisiksi. Valkoiset kivet ovat peräisin minun ja mieheni Esan hillareissuilta Lapista, ja tuon yhden kiven eräs pieni poika toi minulle tuliaisiksi pohjoisesta poroaidan päältä, Seija muistelee hymyillen.

Etenkin syksyllä, kun kasvit ovat jo lakastuneet, kivet nousevat Seijan mielestä keskiöön. Syyssateiden kostuttaman kiven väri kirkastuu, ja pinnan uurteet tulevat esiin. Etupihan kivet onkin tarkoituksella aseteltu niin, että ne näkyvät myös keittiön ikkunasta puutarhaan päin katsellessa.

Verannalle noustaan Esan lehtikuusipölleistä tekemiä rappusia pitkin. Maata peittää suo-orvokki. Lusikkamaksaruoho, sammalleimu ja kivikkosuopayrtti leviävät uudessa kivikkopenkissä. Seija on valmistanut taustan pukit ja taikarumpumaisen kookkaan työn risuista. 

Suurimmat säästöt Seija on laskenut saaneensa nuukailemalla kasviostoksissa, joita hän tekee vain visusti harkiten. Lisää kasveja voi hankkia monella muullakin keinolla, mutta silloin pitää nähdä vähän vaivaa. Se ei puuhakasta Seijaa ole koskaan haitannut.

Tuomisten alun perin nurmikkoinen, tasainen 3 000 neliön pihamaa on 17 vuoden aikana täyttynyt puista, pensaista ja perennoista.

Monet puutarhan peruskasvit ovat jakopaloja, joita Seija on lohkonut liian suuriksi levinneistä perennakasvustoista. Hän suosii helppohoitoisia lajeja, jotka kasvavat reippaasti. Kasviharvinaisuuksia hän ei ole edes haikaillut hankkivansa, sillä niiden kestävyys ja hoidontarve epäilyttävät. Ja ovathan ne monesti aika hintaviakin.

Keväällä kukkivat perennat Seija jakaa syksyllä ja loppukesällä kukkivat keväällä, jotta kukinta ei kärsi. Osa jakotaimista päätyy tuttavien puutarhoihin vaihdokkaina.

Taimiostoksilla Seija kiertelee mieluummin paikallisten harrastajien taimitoreilla kuin kaupallisilla taimitarhoilla.

– Kotitarhureilta löytyy monesti sellaisiakin kasveja, jotka eivät ole juuri nyt muodissa. Harrastajien kesken kasveja voi myös vaihdella päittäin.

Esa valmisti oleskelu-alueen jykevän istuinryhmän lehtikuusesta, kun tuuli heitteli muoviset kalusteet mukkelis makkelis. Etualan keltajapaninangervo talvehtii hyvin ruukussaan. Seijan tekemissä risuamppeleissa kasvavat siemenistä kasvatetut hopeavillakot.

Onnistuneen pistokaslisäyksen salat Seija on opetellut kantapään kautta. Hän leikkaa pensaita maata myöten varhain keväällä, kun silmutkaan eivät vielä pullistele. Leikkuusta yli jääneet oksat Seija pätkii sopivan mittaisiksi tikuiksi ja tökkää ne hiekkapitoisella mullalla täytettyihin ruukkuihin.

– Pistokaslisäyksellä saa puutarhan rakentamisessa isoa säästöä, sillä se onnistuu aika hyvin. Aina niin ei kuitenkaan käy, vaan pistokas vain jöklöttää purkissaan eikä lähde kasvuun. Sitten täytyy yrittää uudestaan.

Monta vuotta toivelistalla olleen koiranheiden pistokkaan Seija sai lopulta tuttavaltaan Jurvasta. Varmuuden vuoksi hän päätti juurruttaa pistokkaan kahdella eri tavalla, niinpä toinen pistokas kasvattaa juuria ruukussa ja toinen vesilasissa.

Puuvartisten punapaju-, keiju-, ruusu- ja keltajapaninangervojen sekä marjakuusien ja kanukoiden lisäksi Seija kasvattaa myös perennojensa määrää pistokaslisäyksen avulla. Esimerkiksi kurjenpolvien pistokkaat onnistuvat yleensä hyvin. 

Seija napsii verenpisaroista keväisin lisää pistokkaita. Ruukuissa kasvaa myös apilamaista onnenkäenkaalia. Seinustan pallomaiseksi muotoiltu tuija on Seijan ensimmäisiä leikkauskokeiluja.

Osan puutarhansa kasveista Seija on kasvattanut siemenestä. Kaupasta ostettunakin siemenet ovat hänestä melko edullisia, sillä muutaman euron pussillisesta saa kasvatettua taimia potin jos toisenkin.

Puutarhan kuivissa kivikkopaikoissa leviää siemenestä kasvatettu ruusunpunakukkainen kivikkosuopayrtti. Lapinnauhusta Seija osti taimistolta yhden kappaleen ja keräsi sen siemenet kukinnan jälkeen talteen. Emotaimen siemenistä kylvetyt nauhukset muodostavat nyt komean keltaisten soihtujen ryhmän puutarhan paraatipaikalla.

Taimien ja pistokkaiden kasvualustana Seija suosii kaupan hiekkapitoista kylvömultaa, mutta muuten hän tekee kunkin kasvin toiveiden mukaisiksi räätälöidyt sekoitukset oman puutarhan kompostissa muhineesta kompostimullasta ja tuttavalta ilmaiseksi haetusta hiekasta.

Pensaiden ja puiden juurelle Seija ja Esa levittävät oksista ja risuista tehtyä haketta. Seijan mielestä murskaava haketin on jo aikoja sitten maksanut itsensä takaisin.

Kasveja saa suorastaan ilmaiseksi, kun kerää siemenet itse vaikkapa ystävän puutarhasta. Seijassa heräsi halu kasvattaa tulipunakukkaista palavaarakkautta ja hennon vaaleanpunaista, hyvältä tuoksuvaa suopayrttiä omassa puutarhassaan. Perinneperennat kantavat kalliita muistoja, sillä samoja lajeja kasvoi aikoinaan Seijan äidin ja mummon pihoissa. Kummitädin luona vieraillessaan Seija keräsi talteen tunnistamiensa isoäidinkasvien siemeniä ja kylvi ne oman puutarhan multaan.

Puolukkaretkellä Seija kiinnitti huomiota jännittävän näköisen heinäkasvin tuppaisiin ja noukki sen siemeniä mukaansa nenäliinaan. Jouhivihviläksi (Juncus filiformis) tunnistetun kasvin siemenkylvö onnistui hyvin.

Samalla tavalla lisättyjä luonnonkasveja Seijan puutarhassa ovat esimerkiksi kivikossa viihtyvät vaaleanpunakukkaiset kissankäpälät, varpumaiset ja ainavihannat sianpuolukat sekä herkkäpiirteiset vanamot.

Pihakeinua kehystävät perennaistutukset. Seija neuvoo katkomaan isoukonkellohattujen kukkavarret ennen siementen kypsymistä, sillä kasvi on kova leviämään. Puutarhan pellosta rajaavan patinoituneen aidan edessä rehottaa kestävyydestään tunnettuja palavaarakkautta, väriminttua, valtikkanauhusta ja vuorenkilpeä.

Joskus siemenkylvöissä sattuu yllätyksiä tai pettymyksiä. Seija kertoo nyt jo nauraen tarinaa sinivaleunikoiden kasvatusyrityksistään. Hän luuli saaneensa käsiinsä neljä pussillista himoitsemiaan sinivaleunikon siemeniä. Kylvökset saivat asianmukaisen kylmäkäsittelyn, ja Seija kohteli taimipotteja muutenkin kaikkien lukemiensa oppien mukaan. Ruukuissa alkoikin näkyä elämää, mutta vääränlaista. Sinivaleunikoiden sijaan Seija oli vaalinut idänunikkojen siemeniä.

Alppiruusut ja atsaleat Seija ostaa suosiolla puutarhamyymälästä, vaikka se kukkaroa kirpaiseekin, sillä niitä hän ei osaa kasvattaa itse. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua lähiaikoina.

– On minulla niitäkin jo taimikasvatuskokeilussa, Seija hymyilee.

Seija on muotoillut lehtikuusia sekä pallon- että pylvään muotoisiksi. Penkkiä kiertävä harmaa-ajuruohoreunus on lisätty siemenestä kasvatetun taimen pistokkaista. Palloiksi leikatut pienet metsäkuuset rajaavat istutusaluetta. Niiden alla leviävän suo-orvokin Seija löysi puutarhasta kasvamassa kiven kolossa. Taustalla häämöttävässä kasvi-huoneessa Seija viljelee omat tomaatit, kurkut ja paprikat.

Seijan vinkit pensaiden ja havujen muotoiluun

  • Käytän arvokkaiden ja usein talvettamista vaativien puksipuiden korvikkeina kestäviä havuja. Esimerkiksi vierekkäin istutetuista pienistä kuusen taimista saa soman reunuksen, kun pitää ne matalina leikkaamalla.
  • Komean kartiomaiset kuuset vaativat säännöllistä leikkaamista. Omat pihakuuseni leikkaan maaliskuussa ensimmäisten kevätilmojen aikaan. Havuja pitää leikata varovasti niin, että jäljelle jää aina vähän viimevuotista kasvua.
  • Muotoilin varrelliset tuijani tavallisista tuijan taimista, jotka maksoivat vain muutaman euron. Leikkasin taimien varresta melkein kaiken pois ja jätin latvaan tupsut. Tuijat ovat kasvaneet puutarhassani jo viisi kesää. Leikkaan ylimääräisen kasvun pois joka vuosi.
  • Harjoittelen leikkaamista edullisilla taimilla. Tilasin 20 parin vaaksan mittaista lehtikuusen taimea leikkauskokeilujani varten.
  • Suosittelen kokeilemaan koristeellisten runkopuiden muotoilua, sillä puutarhamyymälöissä ne maksavat maltaita. Itse olen muotoillut esimerkiksi valkokukkaisesta pihasyreenistä soman pikkupuun poistamalla ylimääräiset vesat.

Lue lisää:

24 vinkkiä kasvien lisäykseen

Katilan sukutilalla Seinäjoella kukkii koko kesän

Villiintyneen puutarhan uusi elämä Fiskarsissa

Julkaistu: 14.7.2017
Katso myös nämä