Lehtikuusi on kestävä ja uljas pihapuu, joka menestyy valoisalla pihalla – näin onnistut kasvatuksessa
Lehtikuusi loistaa keväällä ruohonvihreinä ja syksyllä kullankeltaisina. Talvella näemme niiden kiinnostavan rakenteen. Korkeaksi kasvava puu menestyy Lappia myöten.
Lehtikuusi tuo vaihtelua ja eksotiikkaa niin etelän kuin pohjoisenkin puutarhoihin. Lehtikuusi on Suomen korkeimpia puita, joten sitä suositellaan suuriin pihoihin. Tavallisimmat lehtikuusilajimme eli euroopan- ja siperianlehtikuuset voivat kasvaa 20–30-metrisiksi ja 15 metriä leveäksi.
Lehtikuusi ei ole kuusi eikä lehtipuu. Se on neulasensa tiputtava havupuu, joka kuuluu mäntykasvien heimoon, samaan kuin tuttu metsäkuusemme. Sukuun kuuluu 12–14 lajia, ja monia niistä viljellään Suomessa koristekasvina.
Siperianlehtikuusi, Larix sibirica
- pitkät, vaakasuorat oksat
- latvus nuorena kartiomainen
- tiputtaa syksyllä neulasmaiset lehtensä
- lehdet vuosikasvaimissa yksittäin, lyhythaaroissa kimppuina
- purppuranpunainen emikukinto toukokuussa
- kartiomainen käpy 2–4,5 cm x 2–3 cm
- tuore, kalkkipitoinen, ravinteikas maa
- ei siedä märkyyttä
- korkeus 10–30 m
- kasvuvyöhyke VII (VIII).
Siperianlehtikuusi sopii suurelle pihalle
Siperianlehtikuusi on menestynyt hyvin jopa Lapissa. Paitsi arvokas metsäpuu, se on karismaattinen koristepuu, joka tuo vaihtelua ja eksotiikkaa niin etelän kuin pohjoisenkin puutarhoihin.
Siperianlehtikuusi kestää pakkasta. Se menestyy koko Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta. Suomen Lapissa se on paikoitellen osoittautunut jopa kestävämmäksi ja elinvoimaisemmaksi kuin kuusi ja mänty. Hyvällä kasvupaikalla siperianlehtikuusi voi elää 300-vuotiaaksi.
Lehtikuusen kasvatus ja hoito – istuta puu ravinteikkaaseen maahan
Lehtikuusen kasvatus siemenestä
Lehtikuusen siemenet kylvetään ulos joko syksyllä tai keväällä. Jos kylvö jää kevääseen, siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, jotta niiden itäminen varmistuu.
Siemenet voi kylvää huhtikuussa ruukkuihin ja pitää niitä ulkona suojatussa paikassa. Ilman suojausta linnut tai hiiret voivat aiheuttaa tuhoja kylvöksille.
Kylmäkäsittelyn voi tehdä myös jääkaapissa. Silloin siemenet sekoitetaan kostean turpeen ja hiekan seokseen, joka suljetaan pieneen muovipussiin. Pussia pidetään jääkaapissa (ei pakastelokerossa) 1–2 kuukautta.
Kun pussissa alkaa näkyä pieniä ituja, se on merkki alkavasta itämisestä. Silloin on aika kylvää siemenet ruukkuun tai ulos puutarhaan. Pikkutaimet koulitaan pari–kolme kertaa, ennen kuin ne ovat valmiita istutettaviksi lopullisille kasvupaikoilleen.
Lehtikuusen kasvupaikka ja lannoitus
Lehtikuuset tarvitsevat valoisan paikan. Ne viihtyvät parhaiten tuoreessa, läpäisevässä ja ravinteikkaassa maassa. Siperianlehtikuusi on kalkinsuosija eikä viihdy turvepitoisessa maassa.
Neulasten annetaan jäädä maahan katteeksi. Taimelle annetaan keväällä yleislannoitetta, elokuussa syyslannoitetta.
Lehtikuusen leikkaus
Jos haluat matalan puun, istuta jokin pienikokoinen laji. Suureksi kasvavaa puuta joudut leikkaamaan rajusti vuosittain. Nykyään löytyy matalakasvuisia lehtikuusilajikkeita, jotka menestyvät ainakin Etelä-Suomessa.
Varsinkin alkuvuosina monet puulajit saattavat kasvattaa pitkiä vuosiversoja, jotka tekevät puusta harvan näköisen. Ajan mittaan, kun puu kasvaa pituutta ja runko saa kunnolla paksuutta, ulkomuoto kuitenkin korjaantuu ja puusta tulee sopusuhtainen.
Jos haluat pitää suureksi kasvavan havupuun pienenä, aloita leikkaus jo istutusvuonna. Typistä vuosiversoja vuosittain juhannuksen tienoilla. Kun puu on saavuttanut halutun korkeuden, ala typistää myös latvaversoa joka vuosi.
Jos et ole leikannut puita aiemmin, tee se keväällä ennen neulasten puhkeamista ja toisen kerran jo juhannuksen jälkeen. Jokavuotinen versojen lyhentäminen tuuheuttaa vähitellen puun ulkomuotoa.
Jos lehtikuusta kasvatetaan leikattuna pensasaitana, oikea leikkuuaika on alkukesällä.
Lehtikuusen tuholaiset
Lehtikuusen yleisimpiä tuholaisia ovat havukirvat ja pistiäistoukat. Havukirvat ovat valkoisen nukkamaisen nöyhtän peittämiä hyönteisiä, joiden imentävioituksen seurauksena neulaset kellastuvat ja taipuvat mutkalle. Lisäksi kirvat sotkevat lehtikuusen oksia mustalla eritteellään. Varhaiskevätruiskutus torjunta-aineella ennen silmujen puhkeamista vähentää oksilla talvehtivia kantoja. Torjuminen kasvukaudella on hankalaa johtuen havukirvoja suojaavasta villapeitteestä.
Lehtikuusipistiäisen toukat puolestaan syövät neulasia. Tuho alkaa latvaosista, joka pahimmassa tapauksessa kuivuu herkuttelun seurauksena. Pistiäisiin tepsivät yleistorjunta-aineet. Myös kasvitaudit, kuten harmaahome, saattavat häiritä nuorten lehtikuusten kasvua.
