Sirkka ja Hannu Lahtinen muuttivat Miettilään vuonna 1988 ison tontin takia, sillä kookkaiden berninpaimenkoirien kasvatustyö vaati paljon tilaa. Kun kenneltoiminta loppui, Sirkka keskittyi yhtä suurella intohimolla rakentamaan puutarhaa 1800-luvulta peräisin olevan hirsitalon ympärille. Ruskoliljat ja päivänliljat kukkivat lämpiminä väriläiskinä kesäkuun lopulla perennojen, pensaiden ja puiden keskellä.
Hoidettavaa alaa on jo puolen hehtaarin verran, mutta Sirkka suunnittelee yhä laajentavansa kukkatarhojaan. Hän hoitaa puutarhaa suurella sydämellä niin kauan kuin jaksaa. Alkukeväästä reipasliikkeinen nainen on aina puutarhaintoa täynnä kuin ilmapallo.
– Olen onnellinen, jos saan aikanani kuolla multaiset saappaat jalassa, kamala lätsä päässä. Puutarhatyöt potuttavat vain silloin, kun suunnitelmat menevät poskelleen. Silloin manaan, että hitto mie lyön hanskat naulaan ja muutan osakkeeseen.
Ensimmäisinä vuosina Sirkka suunnitteli muokkaavansa kaatuneista tuomista ja villiintyneestä nurmikosta koostuvan tontin helppohoitoiseksi niityksi. Runsaasti vanhaa lehtijätettä sisältävä maaperä osoittautui kuitenkin siihen aivan liian reheväksi. Seuraavaksi Sirkka löysi Pentti Alangon puutarhakirjat. Ne olivat veret seisauttava lukukokemus.
– Ymmärsin, että tämä luonnonmukaisuus on ihan minun juttuni. Kirjoista opin, että kun on oja, sitä ei suinkaan peitetä, vaan hankitaan kosteudessa viihtyviä ojakasveja. Hietikolle istutetaan kuivan paikan kasveja, Sirkka selittää silmät säihkyen.
Luonnonmukaisessa puutarhassa monet työt voi jättää tekemättä. Syksyllä lehtiä ei haravoida, ja perennat jäävät talveksi pystyyn. Keväisin Sirkka poistaa niistä vain pahimmat röntät ja saattaa samalla ripsauttaa mullan pinnalle hiukan kompostia.
Sirkka parantaa kasvualustaa tarvittaessa myös omien uunien puutuhkalla, läheisen ratsutallin asukkien tuotoksilla tai hiekalla – kunkin kasvin tarpeiden mukaan. Arimmat kasveista ovat saaneet paikan laihasta maasta ja kiven vierestä, jotta vesi ei jää lillumaan niiden lähettyville. Sopivaan paikkaan istutettu kasvi ei kaipaa sen enempää paapomista.
Pentti Alangon oppien mukaan Sirkka alkoi etsiä vanhaan ympäristöön sopivia perinnekasveja, jotka viihtyisivät ravinteikkaassa maassa. Ajatuksena oli istuttaa perennapenkit täyteen mahdollisimman helppohoitoisia, näyttävän kokoisia perennoja.
Lehtoängelmän, sähäkän sävyisten unikoiden, sini- ja keltavaleunikoiden, loistokkaiden liljojen ja päivänliljojen sekä heleiden kellokukkien joukossa kasvaa myös koristeellisia luonnonlajeja.
Tavallisten poimulehtien, päivänkakkaroiden ja ruusuruohojen lisäksi Sirkka on kerännyt myös erikoismuotoja, kuten valkokukkaista horsmaa. Upeimmat yksittäiset kukat puhkeavat hienolta hajuvedeltä tuoksuvaan valkoiseen jalopioniin ja lähes neonpunaiseen munkinpioniin.
Mahdollisimman monimuotoisen lajivalikoiman tarkoituksena on taata myös pölyttäjien, lintujen, siilien ja sammakoiden hyvinvointi. Sirkka uskoo, että runsaan lintukannan ansiosta kotiloita ei ole kertynyt kiusaksi asti. Siivekkäät napsivat nilviäiset nokkiinsa, ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa ongelmia.
Valtaosan kasveista Sirkka on kylvänyt omin käsin. Usein hän lähtee ulos jo aamuviiden aikaan ja ryhtyy lempipuuhaansa – purkittamaan hennon vihreitä pikku taimia ja kuuntelemaan leppälintujen kirkasta livertelyä. Sirkka kasvattaa myös kesäkukat siemenestä, sillä niitä tarvitaan paljon.
Puutarha avautuu vieraille joka kesä, ja Sirkasta siellä pitää silloin olla myös runsaasti ihasteltavaa. Museotien tapahtuman aikaan elokuussa Lahtisilla kävi viiden tunnin aikana noin 400 vierasta.
– Jos ei ole Rockefeller, on täysin mahdotonta ostaa kasveja vain taimina näin isolle alueelle.
Kaikki kukat ansaitsevat Sirkan mielestä kukkia – myös lupiinit, vaikka hän tietää monen inhoavan ahkerasti levittäytyvää lajia. Sirkka pitää kasvuston kurissa leikkaamalla kuihtuneet kukinnot ajoissa pois. Sama konsti tepsii solkenaan siementaimia kylväviin ukonkelloihin. Akileijojen siemenkylvöksiin Sirkka suhtautuu sallivammin. Hänestä on jännittävä seurata omien risteymien kehittymistä. Vain mehiläiset ja muut pörriäiset tietävät, minkä yksilöiden aineksia Sirkan akileijasekoituksiin on käytetty.
Haaste: vanha ympäristö
Sirkka Lahtisen mielestä museotien nostalgisissa maisemissa sijaitsevan vanhan talon ympärille ei sovi minkä tahansa tyylinen puutarha. Maalaispuutarhoissa on perinteisesti ollut kukkapenkkien lisäksi myös nurmikenttiä ja isoja pihapuita, jotka toivat tuuli- ja näkösuojaa tontin laitamilla.
Yksinkertaiset rakenteet tehtiin yksinkertaisista materiaaleista. Esimerkiksi betonilaatat tuntuivat Sirkasta liian moderneilta, joten hän on suosinut luonnonkiviä. Ne ovat huomaamattoman ja luontevan näköisiä ja sopivat yhteen historiallisten hirsirakennusten kanssa. Kivien pinnalle tai väleihin kertyvä sammal on Sirkasta niin hienoa, että hän vaalii sitä suurella hellyydellä.
- Tutki vanhan puutarhan historiaa ennen kuin alat muokata sitä uusiksi. Vanhoilla paikkakuntalaisilla saattaa olla arvokasta tietoa, miltä puutarha on aikoinaan näyttänyt. Hyvässä lykyssä löydät jäänteitä istutuksista ja pystyt pelastamaan kasviaarteita.
- Käytä vanhan rakennuksen puutarhassa perinnelajikkeita tai maatiaiskasveja. Niitä löytyy satoja. Myös monet luonnonlajit sopivat hyvin puutarhakasveiksi, ja aikoinaan niitä onkin istutettu tarkoituksella puutarhan puolelle.
- Älä unohda käytännöllisyyttä vanhan vaalimisessa. Vaikka esimerkiksi autopaikka ei kuulukaan perinnepuutarhaan, se on tarpeellinen osa arkea.
Nämä helppohoitoiset luonnonkasvit sopivat perennatarhan peruskasveiksi
Päivänkakkara
Leucanthemum vulgaris
Valovaatimus: aurinko–puolivarjo
Korkeus: 20–60 cm
Kukinta-aika: kesä–elokuu
Ruskolilja
Lilium bulbiferum
Valovaatimus: aurinko–puolivarjo
Korkeus: 40–100 cm
Kukinta-aika: heinä–elokuu
Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris
Valovaatimus: puolivarjo
Korkeus: 30–80 cm
Kukinta-aika: kesä–heinäkuu
Lehtoängelmä
Thalictrum aquilegiifolium
Valovaatimus: puolivarjo
Korkeus: 50–150 cm
Kukinta-aika: heinäkuu
Juttua muokattu 29.6.2021 klo 17: poistettu perennatarhan peruslajeista vieraslajeiksi luokitellut koristelupiini ja jättipoimulehti.
