Tuomen aikainen, ylenpalttisen runsas kukinta herkistää mielen pitkän talven jälkeen. Lämpiminä toukokuun iltoina sen tuoksu on pakahduttava. Täyteen kukkaan puhkeava puu on kaunis kuin morsian.

Suomen luonnolle tuomi on todellinen lahja. Kukinta alkaa etelästä, missä se saa tienvarret ja aurinkoiset rinteet loistamaan. Kukkarintama kulkee läpi maan jokivarsia ja metsänreunoja seuraillen. Kaikkein pohjoisimmassa Lapissa tuomen kukinnasta päästään nauttimaan heinäkuussa.

Loppukesällä tuomi saa kiiltävän mustat, salaperäiset marjat koristeekseen. Syksy pukee puun ruska-asuun, jossa keltaisen, oranssin, punaisen ja liilan sävyt kisailevat. Talvella mustanpuhuva, norja runko ja sirosti nuokkuvat oksat piirtyvät veistoksellisena lumiseen maisemaan.

Puutarhoihin tuomea istutetaan vähän. Syynä saattavat olla tuomenkehrääjäkoin toukat, jotka joinakin vuosina syövät puun lehdettömäksi. Kasvi ei tästä kärsi, vaan kasvattaa pian uudet lehdet. Koristepuuksi istutetaankin lähinnä purppuratuomea, joka on kestävä tuomenkehrääjäkoin tuhoja vastaan.

Aikaisin vihertyvä tuomi on mitä parhain kasvi pehmentämään metsänreunoja sekä puutarhan ja luonnontilaisen alueen rajavyöhykkeitä. Se kukkii runsaimmin avoimilla pihoilla, tienpientareilla ja peltosaarekkeissa.

Tuomesta muodostuu pieni puu tai monirunkoinen, puumainen pensas. Mitä avoimempi paikka, sitä kauniimman, pyöreälatvuksisen muodon se saa. Rantapensastoissa valosta kamppaillessaan se muodostaa tiheitä, risuisia kasvustoja.

Tuomi kasvaa nopeasti 20–30 vuoden ikään saakka, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Yleensä puu elää 50–70-vuotiaaksi. Järvenpäässä on mitattu jopa 19,5-metrinen tuomi, paksuutta puun rungolle saattaa kertyä puoli metriä.