Kaikkien meillä viljeltävien puutarhakasvien alkuperä löytyy luonnosta – joko kotimaasta, muualta Euroopasta tai muilta mantereilta. Vaivattomat luonnonkasvit selviävätkin miltei ilman hoitoa.
Omalla tontilla kasvavia luonnonkasveja, erityisesti ruohovartisia perennoja, heiniä ja saniaisia, voit siirtää helposti kukkapenkkeihin. Ne kasvavat useimmiten entistä komeammiksi päästessään ravinteikkaaseen puutarhamultaan. Myös tilaa on enemmän, kun taimien ei tarvitse enää taistella kasvutilasta muiden lajien kanssa.
Voit myös raivata tilaa jo paikallaan kasvaville lajeille, kuten luonnostaan kylväytyneille puuntaimille. Niitä heinät, etteivät ne tukahduta tainta ja kitke tieltä myöhemmin muita kasveja, jotta puu voi kasvaa tasaisesti ja luontaisen kasvutapansa mukaisesti. Suojaa myös pikkutaimia rusakoilta ja myyriltä. Jos haluat siirtää puunalun paremmalle paikalle, tee se mahdollisimman varhain. Silloin juuristo ei ole vielä levinnyt kovin laajalle ja siirto onnistuu varmimmin.
Kasvien siirto juurineen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan tarvitset siihen luvan maanomistajalta. Osalla kotimaisia taimistoja kuitenkin lisätään luonnonkasveja, joiden lisäyslähde on suomalaista alkuperää. Nämä taimet menestyvät parhaiten, sillä ne ovat sopeutuneet kasvuoloihimme aikojen myötä.
Luonnonkasvien istutussuunnitelma
Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 4 x 2 metriä.
Kasvimäärät
- 3 euroopanpähkinäpensas
- 6 mustilanhortensia
- 6 lehtoängelmä
- 19 nurmitädyke
- 8 metsäkurjenpolvi
- 8 niittykullero.
Malli-istutuksen kasvit noin 310 euroa.
Kasvien korkeudet
korkeimmat euroopanpähkinäpensas ja mustilanhortensia, 2,5–6 m
keskikokoinen lehtoängelmä, 100–150 cm
matalimmat nurmitädyke, metsäkurjenpolvi ja niittykullero, 10–80 cm.
1. Euroopanpähkinäpensas, Corylus avellana
Tuoreilla ja runsasravinteisilla paikoilla viihtyvä pähkinäpensas on meillä luonnonvarainen Etelä- ja Lounais-Suomen lehdoissa. Siitä kasvaa leveä ja monihaarainen pensas, jolle on varattava reilusti tilaa. Keltaiset, norkkomaiset hedekukat koristavat kasvia varhain keväällä. Myös suuret, karheapintaiset lehdet puhkeavat aikaisin. Hasselpähkinät ovat herkullisia, ja jos et pidä varaasi, ne katoavat nopeasti lintujen tai oravien suihin. Erinomainen suoja- ja taustapensas, kestää hyvin tuulta ja ajoittain seisovaa vettä. Ei vaadi säännöllistä leikkaamista. Istuta 2–4 metrin välein tai yksittäispensaaksi.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 4–6 m Kukinta-aika: huhti–toukokuu Kasvuvyöhykkeet: I–III
2. Mustilanhortensia, Hydrangea paniculata ’Mustila’
Kestävä ja myöhään kukkiva laji otettiin lisäykseen ja nimettiin Mustilan arboretumissa vuosikymmeniä sitten. Pitsimäiset, valkoiset kukinnot ovat koristeellisia pitkälle syksyyn ja säilyvät kuivuttuaan pensaissa kevääseen saakka. Varjossa ja pohjoista kohti mentäessä kukinta alkaa pari viikkoa myöhemmin kuin etelässä. Istuta taimet ravinteikkaaseen ja tuoremultaiseen, happamaan maahan noin metrin välein. Ei vaadi säännöllistä leikkausta syyshortensian tapaan. Sopii hyvin esimerkiksi alppiruusujen seuraksi.
Valon tarve: auringosta varjoon Korkeus: 250 cm Kukinta-aika: heinä–syyskuu Kasvuvyöhykkeet: I–V
3. Lehtoängelmä, Thalictrum aquilegiifolium
Laji kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Karjalan tuoremultaisissa lehdoissa. Tuuheat huiskilokukinnot ovat vaalean violetinpunaisia, lajikkeilla myös voimakkaan punaisia tai valkoisia. Pyöreähampaiset, sirot lehdet muistuttavat akileijan lehtiä. Istuta ravinteikkaaseen ja tuoreeseen multa- tai savimaahan 50 sentin välein. Kastele tarvittaessa kuivina kausina, sillä kirvat vaivaavat kuivia kasvustoja.
Valon tarve: auringosta varjoon Korkeus: 100–150 cm Kukinta-aika: kesä–heinäkuu Kasvuvyöhykkeet: 6–7
4. Nurmitädyke, Veronica chamaedrys
Miltei koko maassa yleinen, erittäin kestävä luonnonkasvi kukkii pitkään esimerkiksi niityillä, tien varsilla ja pihoilla. Se viihtyy hiekkapitoisessa, ravinteikkaassa puutarhamaassa ja sopii muun muassa korkeiden pensaiden alustalle peittokasviksi, kivikkoryhmiin tai perennapenkin reunaan. Jaa taimet halutessasi keväällä tai syksyllä ja istuta noin 25 sentin välein.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 10–35 cm Kukinta-aika: touko–elokuu
5. Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum
Niityillä, tuoreissa kangasmetsissä ja metsänreunoissa kasvavan perennan kukkien väri vaihtelee sinisen ja violetin sävyissä, mutta myös valkea- ja vaaleanpunakukkaisia yksilöitä esiintyy yleisesti. Puutarhassa se on parhaimmillaan runsasmultaisessa ja tuoreessa maassa esimerkiksi muiden perennojen tai matalien havujen seurana. Leviää siementämällä. Jos et halua uusia taimia, leikkaa kuihtuneet kukkavarret pois ennen siementen kypsymistä. Lannoita keväisin lisäämällä tyvelle kompostimultaa. Istuta 40 sentin välein.
Valon tarve: puolivarjoon Korkeus: 40–80 cm Kukinta-aika: kesä–elokuu
6. Niittykullero, Trollius europaeus
Lapin maakuntakukka viihtyy puutarhassa tuoreessa ja runsasravinteisessa multa- tai savimaassa ja sopii hyvin vaikkapa veden äärelle. Palleroiset kukat ovat heleänkeltaisia. Kukinnan jälkeen lehdistö ränsistyy, ja sen vuoksi kullerot kannattaa istuttaa myöhemmin kukkivien lajien tai lehtiperennojen taustalle. Anna kasvurauha vuosiksi ja jaa tarvittaessa syyskesällä. Istuta 40 sentin välein.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 30–80 cm Kukinta-aika: touko–kesäkuu
