Viherpiha

Lehtokotilo on pihan riesa. Näin sen hävittäminen onnistuu!

Kun lehtokotilot ilmestyvät pihalle, on aika toimia. Kokosimme keinot, joilla tuholaisen hävittäminen onnistuu.
Teksti Teija Heinonen, Pertti Rajala, Anne Joutsenlahti-Lankinen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Antti Koli
Mainos

Yleisin ja haitallisin kotilolajimme on tarhakotiloihin kuuluva lehtokotilo (Arianta arbustorum). Se on 15–25 milliä pitkä. Ulkonäkö vaihtelee, yleensä aikuisella lehtokotilolla on tummanruskea, vaalean laikukas kuori. Lehtokotilon toukat ovat pieniä ja niissä on paljon värivaihtelua. Lehtokotilot tekevät tuhoja puutarhassa. Ne pilaavat kasveja raapimalla lehtien pintaa ja syömällä niihin reikiä.

Suomessa on 22 etanaljia. Osa niistä syö sienirihmastoa ja lahonutta kasviainesta. Osalle taas maistuvat vihreät kasvinosat, kukkien terälehdet ja jopa lajitoveriensa tai muiden kuolleiden eläinten raadot. Kasveja vikuuttavat etanat hakeutuvat ravinnepitoisten kasvien lehdille. Ne raastavat karhealla kielellään kasveja ja syövät niihin koloja. Eläviä kasveja syövien etanoiden torjuntaan käyvät samat konstit kuin kotiloiden torjuntaan.

Milloin ja miten hävitän lehtokotilot puutarhasta?

Lehtokotiloiden torjunta kannattaa aloittaa heti, kun kotiloita ilmestyy, jotta ne eivät pääse lisääntymään. Luonnonmukaisin torjuntakeino on kerätä kotilot pois ja hukuttaa ne veteen tai etikkaan.

Jopa tyhjät kuoret kannattaa kerätä pois, jotta elävät kotilot eivät saa jyrsittyä niistä kalkkia.

Pihamaalle voi myös tehdä lauta- tai muoviansan. Kotilot kerääntyvät laudan tai muovin alle kosteaan paikkaan, jolloin ne saa helpommin poimittua ja hävitettyä. 

Hävitä kerätyt ja tapetut kotilot polttamalla, kaivamalla ne maahan yli 20 sentin syvyyteen, laittamalla ne lämpökompostoriin tai biojäteastiaan tai muovipussissa sekajätteen joukkoon.

Kotilot viihtyvät kosteissa paikoissa, joissa on runsas kasvusto. Tyypillisiä lymypaikkoja ovat ojan reunat, joutomaat ja pitkä heinikko. Kaikki toimet, joilla vähennetään lymypaikkoja ja kuivatetaan ympäristöä, estävät kotiloita lisääntymästä. Tällaisten alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä. Jos onnistuu katkaisemaan yhteyden "kotilopesäkkeeseen", voi saada kotilot pihalta torjuttua.

Kasvien tyvelle voi levittää hiekkaa tai soraa kulkuesteeksi.

Suosi puutarhassasi sammakoita ja matelijoita.

Puu­tar­has­sam­me on satoja lehtokotiloita. Miten pääsen niistä eroon?

Jos edellä mainutut keinot eivät auta, kotiloiden hävittämiseen voi kokeilla esimerkiksi Esbaun luonnonmukaista Ferramol-etanansyöttiä, jonka tehoaineena on rautafosfaatti. Kasvien väleihin levitettävät rakeet koituvat kotiloiden kohtaloksi, mutta eivät ole vaarallisia ihmisille, lemmikeille ja muille puutarhan eläimille.

Levitä rakeita myös ulkoportaiden ja terassin alle, sillä ne tarjoavat lokoisat olot kotiloille.

Varokaa salaatit ja mansikat! Lehtokotilo ei ole nirso: sen ruoaksi kelpaa puutarhan antimista melkein mikä tahansa.

Lehtokotilo

Tuntomerkit: Pohjaväriltään tummanruskeassa tai punertavan ruskeassa kuoressa on kellertäviä, oljenkeltaisia epäsäänöllisiä läikkiä. Kuoren värityksessä ja kuvioinnissa esiintyy vaihtelua. Kuoressa voi näkyä myös oransseja kasvujuovia. Pallomainen, pituus jopa 2,5 cm. Vahva kalkkikuori.

Esiintyminen: Etelä-Suomessa, runsastunut viime vuosina. Pitää sateesta ja kosteudesta.

Lisääntyminen: Molemmat sukupuolet samassa yksilössä. Munii kahden viikon välein, joten leviää nopeasti.

Ravinto: Raapii lehtien pintaa ja syö niihin reikiä. Syö myös kuolleita eläimiä, jopa omaa lajiaan sekä ulostetta.

Puutarhassa: Tuholainen, pilaa kasvit ja vähentää satoa.

Lue lisää:

Eläinopas: Pihan kutsumattomat tuholaiset

Perennojen ja kesäkukkien tuholaiset ja hyötyeliöt

Perusta ekologinen puutarha – 24 vinkkiä

Julkaistu: 18.5.2017
Katso myös nämä