Viherpiha

Näin onnistut akileijan kasvatuksessa

Näin onnistut akileijan kasvatuksessa

Leinikkikasveihin kuuluvat akileijat ovat kauniita ja runsaskukkaisia perennoja. Lajit risteytyvät helposti keskenään, joten uusia kauniskukkaisia yksilöitä voi syntyä kotipuutarhassakin.
Teksti Jari Särkkä
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Jari Särkkä
Mainos

Akileijojen suvussa on 60–70 lajia ja suuri määrä erilaisia lajikkeita. Suomessa viljellään lähinnä jaloakileijan (A. Cultorum-ryhmä) lajikkeita, joilla on komeat, pitkäkannuksiset kukat. Kotipuutarhoissa ja harrastajilla on kuitenkin myös lukematon määrä muita erilaisia lajeja ja lajikkeita.

Viljelynarvoisia lajeja ovat muun muassa kauniin keltakukkainen kulta-akileija (A. chrysantha) ja purppura-akileija (A. buergeriana), jonka violetinpunaisissa kukissa on keltainen keskusta.

Kasvupaikka

Läpäisevä ja keskiravinteinen multamaa sopii akileijoille. Lapinakileijan kasvualustassa saa olla jonkin verran hiekkaa lisäämässä maan läpäisevyyttä. Lajit menestyvät parhaiten aurinkoisella paikalla, lehtoakileija kestää myös jonkin verran varjostusta.

Hoito

Akileijat ovat melko helppohoitoisia. Akileijat kukkivat pääosin alkukesällä, joillakin lajikkeilla kukintaa riittää keskikesälle saakka.

Kukinnan jälkeen kukkavarret kannattaa leikata pois, jos ei halua kasvin leviävän vallattomasti. Tuholaisista pahin on pistiäistoukka, joka voi hetkessä syödä akileijat lehdettömiksi. Hyvät kasvuolot ehkäisevät jonkin verran toukkien hyökkäystä. Kemiallinen torjunta on aloitettava heti, kun havaitsee toukkia.

Lisäys

Akileijoja lisätään siemenistä. Osa lajeista vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen hyvin. Lajikeaitous ei säily, mikäli samalla paikalla kasvaa useita eri lajeja. Akileijojen lisääminen ei onnistu jakamalla.

Talvenkestävyys

Lajit ovat talvenkestäviä, mutta märässä kasvupaikassa voi tulla talvehtimisongelmia, jos vesi jäätyy juuristoalueelle. Toisinaan eräät yksilöt ovat lyhytikäisiä.

Lapinakileija, A. ’Olympia’

Pohjoissuomalainen erikoisuus, jota on jo kauan viljelty Lapin pihoilla. Runsaasti kukkiva ja erittäin kestävä vanha akileijakanta. Se sopii esimerkiksi kivikkoryhmään matalien kurjenmiekkojen seuraan.

Valon tarve: aurinkoisesta puolivarjoon

Korkeus: 30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris

Vanha, pitkään Suomessa viljelty laji. Metsäpuutarhaan sopiva laji, jonka perusväri on sinivioletti, mutta myös vaaleanpunaisia ja valkoisia muotoja löytyy. Viljelyssä on kymmeniä lajikkeita, muun muassa kuvan ’Winky Double Red-White’.

Valon tarve: aurinkoisesta puolivarjoon

Korkeus: 40–100 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Perhoakileija, A. glandulosa var. jucunda

Keski-Aasiassa sijaitsevasta Altai-vuoristosta kotoisin olevan akileijamuunnoksen suurehkot kukat ovat koristeellisen sinivalkoisia. Kasvi tunnettiinkin aiemmin myös nimellä ”suomenlippu”. Muita akileijoja enemmän taipumusta lyhytikäisyyteen. Tekee hyvin siemeniä, joita kannattaa kerätä talteen.

Valon tarve: aurinkoisesta puolivarjoon

Korkeus: 50 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Lue lisää:

Mikä vikana, kun akileijat eivät kuki?

Voiko akileijassa olla kirjavat lehdet?

Julkaistu: 8.6.2016
Katso myös nämä