Tekstiilitaiteilija raivasi villiintyneen pihan – "Kuulin, että puutarha oli joskus ollut lumoavan kaunis"

Punaisen tuvan puutarhaa peitti tiheä heinikko, kun Milvi Pesari muutti tänne vuosituhannen alussa. Vaikka into omasta puutarhasta oli suuri, ensimmäisenä vuonna hän ei tehnyt siellä mitään.

– Olen aiemminkin asunut vanhoissa taloissa ja perannut niiden umpeen kasvaneita puutarhoja esiin. Tiedän, että aluksi paikkaa pitää malttaa vain katsella, Milvi kertoo.

Seuraavana kesänä hän aloitti Fiskarsissa sijaitsevassa puutarhassa uutterat kasvilöytöretket. Löytämisen riemua tuottivat heinikon seasta erottuneet monet perinteiset puutarhakasvit, jotka olivat sinnitelleet vuosia hylättyinä. Helposti tunnistettavien kurjenmiekkojen lehtiviuhkojen lisäksi puutarhasta löytyi ajan kanssa myös keltapäivänliljoja, syysastereita, kultapiiskuja, harjaneilikoita, sammalleimuja, vuorenkilpiä sekä karviaispensaita, raparperia ja muita hyötykasveja. Ne ovat muistoja puutarhasta, jonka Milvi on kuullut olleen lumoavan kaunis. Sen perustajan kerrotaan hoitaneen aikoinaan työkseen Fiskarsin maita.

– Talo oli ennen minua asumattomana. Kuulin myöhemmin, että ihmiset kävivät yön pimeinä tunteina hakemassa täältä kasveja. Puutarhan tonkimisen aloittaessani ihmettelinkin maan muhkuraisuutta.

Milvi antoi iäkkäiden karviais- ja angervopensaiden jäädä sijoilleen ja kitki pois kasvua tukahduttaneet rikkaruohot. Vihreänä huntuna liehuvan parsan ympärille hän perusti kukkapenkin. Hän ei henno leikata parsan vihreitä varsia keväällä syötäväksi, ettei sen kaunis kasvusto kärsisi.

Perenna-aarteet pääsivät varta vasten niille perustettuun uuteen varastopenkkiin, kun Milvi alkoi rakentaa puutarhaa kohta kohdalta uusiksi. Hänestä jyrkkien korkeuserojen rinnetontti kaipasi suursiivouksen lisäksi varmaa visuaalista silmää. Rinteen ylimmät osat tekstiilitaiteilijana tunnettu Milvi halusi jättää luonnonmukaiseen tilaansa, mutta talon läheisyyteen hän on sommitellut perennakudelman, jonka jujuna ovat kasvien erilaiset lehtimuodot.

Päivänkakkaroiden syvänvihreinä kiiltäviä, kapeita ja hammastettuja lehtiä korostavat piparkakkumaiset, mattapintaiset jättipoimulehdet sekä vuorenkilpien vahapintaiset, suuret ja soikeat lehdet. Sinisenä ja valkoisena talon läheisyydessä kukkivia syreeneitä Milvi on lisännyt pistokkaista, vaikka se onkin hänestä tuskaisen hidasta.

Monin paikoin levittäytyvät myös syvän purppuranpunaisten kukkien täplittämät verikurjenpolvimättäät. Milvi kaivoi luottokasviksi muodostuneen kasvin tuppaat esiin heinikosta kiinnostavan näköisten, sirojen lehtien vuoksi. Hänen suosikkejaan ovat tanakasti ilman tukea pystyssä pysyvät kasvit.

Valkoiset, vaaleanpunaiset, hyvin tummat ja kirjavat harjaneilikoiden huiskilokukinnot ovat lumonneet hänet niin, että hän nimesi niiden mukaan puutarha-bloginsa. Milvi on siirrellyt pitkin tonttia kylväytyneitä taimia kukkapenkkeihin. Penkkien reunat ja pengerrykset on tehty luonnonkivestä, joita Milvi on kantanut puutarhaan kilokaupalla ja saanut lahjana tuttavilta.

– Olen aloittanut yhdestä kohdasta ja tehnyt sen valmiiksi. Sitten silmä on sanonut, että tuohon pitää seuraavaksi tehdä kukkapenkki. Haluan, että puutarhassani vallitsee huoleton tunnelma, Milvi kertoo. 

Milvi ei yleensä piirrä puutarhasuunnitelmia paperille eikä kirjoita muistiinpanoja. Kerran kevättalvella tosin puutarhatöihin iski niin suuri kaipuu, että Milvi hahmotteli puutarhaa uusiksi ja päätti purkaa yhden kukkapenkin. Oikeastaan hän on tehnyt kaikki penkit kahteen kertaan, sillä ensin hän istutti kasvit suoraan maahan, joka on savisen kovaa. Kun kasvit eivät siinä viihtyneet, Milvi kaivoi ne ylös, lisäsi penkkeihin tuoretta multaa ja istutti kasvit uudelleen.

Perennat ja Milvin istuttamat hedelmäpuut saavat tyvelleen vuosittain lisää kompostimultaa, joka muhii itse rakennetussa, jämälaudoista kootussa ja tuoksuvalla tervamaalilla suditussa kompostikehikossa.

Suurimpia kasvituhoja aiheuttavat peurat, jotka tallustelevat puutarhaan ylhäältä metsän kautta. Milvi oli jo ehtinyt ihmetellä talvella auringonkukansiementen valtavaa menekkiä lintulaudalla, kunnes näki siellä kerralla neljä peuraa ruokailemassa. Peurat typistävät hedelmäpuiden versoja ja perennojen latvoja niin, että esimerkiksi syysleimun kukinta kärsii. Siksi kunnon verkot suojaavat nuoria puita kesät talvet. 

Milvi vannoo kierrätyksen ja säästäväisyyden nimeen. Hän ei tuhlaa kasteluvettä. Kenties turhan aurinkoiseen ja kuivaan paikkaan istutettu kallionauhus on poikkeus. Se saa vettä, jos näyttää vallan läkähtyvän.

Milvi hyödyntää kaikkialla puutarhassa kertaalleen käytettyjä materiaaleja, kuten kattotiiliä ja romulavalöytöjä. Osa rakennusaineksista on peräisin Fiskarsin taiteilijoiden kesänäyttelystä yli jääneestä purkutavarasta, kuten pergolan kakkosnelosista naputeltu lattia. Vanhasta puupöydästä muokatussa, kutsumattomien peuravieraiden vuoksi kanaverkolla vuoratussa kasvilavassa kohoavat esiin retiisien ja rukolan herttamaiset sirkkalehdet.

Huonokuntoisen leikkimökin tilalle Milvin silmä kaipasi uutta rakennusta. Sen paikalle syntyneen huvimajan ikkunat hän oli hankkinut Fiskarsin torilta jo vuosia sitten. Täydellisesti tyyliin istuva ulko-ovi on naapurin hylkäämä. Viehättävä maja on käytössä lähinnä vain keväisin, kun puutarha on vielä lumen peitossa, mutta kirkkaasti paistava aurinko jo houkuttelee ulos haaveilemaan suvesta.

Kesäaikaan Milvi viihtyy parhaiten ulkona ja työn touhussa. Lempipuuhaa on kitkeminen. Vuohenkellot ja heinät valtaisivat puutarhan mieluusti takaisin itselleen.

– Minua ei ole koskaan pakotettu puutarhahommiin. Ehkä siksi nautin täällä tekemisestä niin paljon. Matkoillakin mietin, millainen sää puutarhassani on ja saavatko kasvit sadetta. Kun palaan kotiin, vien nopeasti kassit sisälle ja tulen takaisin ulos. 

Heitteille jätetyn puutarhan perkaaminen vaatii malttia ja seikkailumieltä, sillä rikkaruohojen kätkemät kasviaarteet paljastuvat pikkuhiljaa.

Vanhaa laiminlyötyä puutarhaa ei pidä suin päin alkaa puunata uuteen uskoon, sillä hätäilemällä voi tehdä korvaamatonta vahinkoa. Sitkeät, puutarhan oloihin sopeutuneet vanhat kasvit ovat arvokas aarre, jolle ei löydy korvaajaa kaupoista.

Ensimmäisenä keväänä voi poistaa kuivuneita oksia ja haravoida varovaisesti pois maahan varisseet lehdet ja puutarhaa peittävän kuolleen heinikon. Näin mahdollisesti piilossa olevat vanhat istutukset nousevat paremmin näkyviin.

Tarkkaile puutarhaa ensimmäisen kesän ajan ja merkitse muistiin esiin nousevat kasvit. Kasvikirjat auttavat tunnistustyössä. Seuraavina kesinä voit siirtää kasveja valitsemillesi paikoille uuteen kasvualustaan. Jatka silti puutarhan tarkkailemista, sillä maan muokkaus voi herättää uinuvan siemenpankin ja nostaa esiin uusia löytöjä.