Syreenit viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Vaatimattomampikin maaperä kelpaa. Paras kukinta saadaan auringossa, mutta lievässä varjossa kukinta kestää pidempään, ja maa pysyy kosteampana.

Paras syreenin istutusaika on kevät. Kaiva istutuskuoppa ainakin kaksi kertaa ruukun mittoja syvemmäksi ja leveämmäksi. Möyhennä maata ja täytä sillä kuoppaa sen verran, että voit istuttaa taimen samaan syvyyteen, missä se on kasvanut. Lisää mullan sekaan noin kolmannes kompostia tai palanutta hevosenlantaa. Kastele taimi hyvin ennen istutusta.

Ensimmäisenä kesänä huolehdi kastelusta. Komposti tai muu kate auttaa kosteuden säilyttämisessä ja rikkaruohojen kurissa pitämisessä.

Anna syreeneille joka kevät kompostia tai palanutta lantaa.

Syreenien kukkasilmut sijaitsevat vanhojen versojen kärjessä. Siksi niitä ei pidä turhaan leikata. Pensaan vanhuus ei ole riittävä syy leikkaamiseen, sillä vanhatkin pensaat kukkivat usein komeasti.

Huonossa maassa pensaat ränsistyvät ja kukinta heikkenee. Silloin niitä uudistetaan sahaamalla aikaisin keväällä pensaan tyveltä pari kolme huonointa oksaa.

Uusia oksia kasvaa tilalle. Seuraavana keväänä toimenpide uusitaan. Koko pensaan alasleikkausta ei suositella. Se saa aikaan paljon uusia versoja, mutta kukintaa joutuu odottamaan vuosikausia. Leikkauksen jälkeen pensaan juurelle kannattaa levittää tuhkaa ja kompostia.

Syreenin taimesta voi kasvattaa pikkupuun. Poista taimesta kaikki muut paitsi kaikkein voimakkain ja pystykasvuisin verso. Siitä tulee pääverso ja puun runko. Voit tukea verson tukikepillä. Leikkaa pääversosta alaoksat pois niin, että jäljelle jää muutama latvaverso. Jos pensas on hyvin matala, anna rungon ensin kasvaa vähän pituutta. Voit siis tulevina vuosina poistaa alaoksat rungosta sitä mukaa kuin pääverso kasvaa pituutta ja tekee uusia latvaoksia. Latvaversoja kannattaa leikata, jotta ne haaroittuvat. Muista, että oksa haaroittuu leikkauskohdan läheltä. Muotoile latva keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kun leikkaat keväällä, se edistää kasvua, kun taas kesäleikkauksella on kasvua hillitsevä vaikutus.

Syreenipensaan voi siirtää keväällä heti, kun routa on sulanut tai syksyllä, kun lehdet ovat pudonneet. Tee uusi istutuskuoppa valmiiksi, ennen kuin kaivat pensaan ylös. Yritä saada juuria mukaan mahdollisimman laajalta alueela. Siirron jälkeisenä keväänä ja kesänä syreenipensas vaatii runsasta kastelua, jotta se juurtuu uuteen paikkaansa. Pensaan tyvelle kasvava nurmi tai heinä on syytä poistaa, sillä se heikentää juurtumista. 

Nopea tapa saada kukkiva pensas on irrottaa aikaisin keväällä juurivesoja vanhasta pihasyreenistä ja istuttaa ne uuteen paikkaan. Irrota terävän pistolapion avulla juurivesan juuripaakku emokasvista. Leikkaa juurivesataimet niin, että jäljelle jää muutama silmupari. Istuta syreenin taimi saman tien uuteen paikkaan. Muista kastella istutuksen jälkeen koko kasvukauden ajan.

Syreeniä voi lisätä myös taivukkaasta. Oksa taivutetaan, ankkuroidaan maahan ja peitetään mullalla niin, että latva jää näkyviin. Parin vuoden kuluttua se on juurtunut ja valmis irrotettavaksi.

Pihasyreeni juurtuu myös puutumattomasta pistokkaasta, kun emotaimi on pistokasta otettaessa vahvassa kasvussa. Suojaa pistokkaat paahteelta esimerkiksi muovitunnelilla. Pilvinen sää edistää juurtumista.

Siemenlisäys vaatii kolmen kuukauden kylmäkäsittelyn. Siemenet kylvetään syksyllä maahan tai laatikkoon ja peitetään hiekalla.

Jos syreenin rungolla kiipeilee muurahaisia, ne kertovat, että syreenin lehdillä on lehtikirvoja, joita muurahaiset pitävät lypsylehminä. Kirvat tuottavat makeaa mesikastetta ulosteessaan, ja se on muurahaisten herkkua. Kirvojen imentävioitukset voivat aiheuttaa syreenin lehtien ruskettumisen.

Kirvoja auttavat torjumaan niiden luontaiset viholliset, kuten leppäpirkot ja linnut. Voit myös torjua niitä voimakkaalla vesisuihkulla tai käsin murskaamalla. Halutessasi voit myös käyttää sallittuja torjunta-aineita, mutta muista, että ne vaikuttavat myös hyötyeliöihin.

Syreenillä on muitakin tuholaisia. Esimerkiksi monet luteet imevät syreenin lehdiltä kasvinesteitä. Lude on vikkeläjalkainen pieni hyönteinen, jonka lajeja on Suomessa satoja. Luteet liikkuvat aktiivisesti aamuisin ja iltaisin. Ne viihtyvät päivällä karikkeessa ja suojaisissa paikoissa piilossa petohyönteisiltä ja linnuilta. Niiden sylki on kasvisoluille tuhoisaa. Luteiden vioitus näkyy usein juuri lehtien ruskettumisena ja selvärajaisina laikkuina. Jos syreeni on hyvin nuori tai huonossa kunnossa, se voi kärsiä luteiden vioituksesta. Tärkeintä on siis pitää huolta syreenin yleisestä hyvinvoinnista, ravinteista ja vedestä.

Viime vuosina syreeneissä on yleistynyt kaskaslaji (Igutettix oculatus), jolle ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Kaskas talvehtii muna-asteella syreenin lehtisilmuissa. Toukat ovat vaalean läpikuultavia, mutta aikuiset kaskaat monenkirjavia, ehkä perusväritykseltään ruskehtavia. Kaskas elelee syreenin lehtien alapinnoilla. Kaskaan vioitus näkyy pieninä vaaleina pisteinä tai viiruina ja yleisenä kalvakkuutena kasvin lehdillä loppukesästä. Voit torjua kaskaita kevätruiskutuksella (parafiini- tai rapsiöljypohjaiset valmisteet) ennen kuin silmut alkavat turvota huhtikuun lopulla.

Yleensä kookkaat puuvartiset kasvit kestävät aika rankkojakin vioituksia. Poikkeuksena ovat nuoret vastaistutetut taimet tai muuten heikentyneet yksilöt, joille tuholaisten aiheuttama stressi voi aiheuttaa vakavia oireita.

Tehokas konsti kaikkien tuhohyönteisten torjuntaan on laittaa muutama tiaispönttö pihaan. Tiaiset keräävät tuhansittain hyönteisiä poikasilleen ruuaksi ja antavat laulukonsertin kaupan päälle. Kaikki muutkin hyönteisiä syövät linnut vähentävät merkittävästi pihan tuholaiskantaa.

Jos lehdet vaalenevat ja muuttuvat vähitellen ruskeiksi, kyseessä voi olla syreenin näivetystauti (Verticillium albo-atrum), joka nimensä mukaisesti näivettää kasvua. Lehdet menettävät värinsä, lakastuvat ja putoavat. Näivetystautia esiintyy muillakin koristekasveilla. Ainoa torjuntakeino on pensaiden ja kasvualustan poisto sekä uuden mullan hankinta ennen uusien taimien istutusta.

Myös vanhojen puiden ja pensaiden yleinen lahottaja mesisieni (Armillaria mellea) voi aiheuttaa kasvin nuutumisen ja lopulta kuoleman. Jalosyreeneillä voi esiintyä lakastumistauteja. 

Jos syreenin nuput muuttuvat ruskeiksi ja kuivuvat kokoon tai kukat surkastuvat ennen aukeamistaan, kyse voi olla pakkasvaurioista. Mikäli lämpötila laskee pakkasen puolelle syreenin nuppuvaiheessa, halla voi vioittaa nuppuja.

Juttua on muokattu 29.5.2023: poistettu suositus mäntysuovan käytöstä kirvojen torjunnassa.