Viherpiha

Karviainen tuo puutarhaan vanhan ajan tunnelmaa! Näin istutus ja hoito onnistuu

Karviainen tuo puutarhaan vanhan ajan tunnelmaa! Näin istutus ja hoito onnistuu

Karviaispensas tuo puutarhaan vanhanajan kesän makua. ”Pohjolan viinirypäle” on herkullinen sekä tuoreena että jalostettuna. Kasvata oma karviaispensas vinkeillämme.
Teksti Leena Raivio
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Hyvässä puutarhamaassa karviainen antaa säännöllisesti runsaan sadon. Se tyytyy vähään hoitoon. Pensaiden leikkaustarve on pienempi kuin musta- ja punaherukan.

Kasvupaikka ja -alusta

Kasvupaikan suhteen karviainen on vaatelias. Se tarvitsee valoisan paikan ja kuohkean, syvämultaisen, ravinteikkaan ja läpäisevä maan. Karviainen vaatii ravinteikkaamman ja typpipitoisemman kasvualustan kuin herukat.

Jäykässä savimaassa kasvu on kituliasta ja pensaat altistuvat kasvitaudeille. Kovin savista maata pitää parantaa lisäämällä kasvualustaan puolet hiekkaa tai soraa. Hiekkamaata puolestaan parannetaan turpeella ja savella tai mullalla. Liian hiekkapitoisessa maassa marjat saattavat varista raakoina.

Rikkakasvien torjuminen

Koska karviaisen pienet lehdet eivät varjosta tarpeeksi juuristoaluetta, rikkakasvit pääsevät rehottamaan. Ne pitää kitkeä jo istutusvaiheessa. Kun pensas on istutettu, sen juurelle levitetään kuorikatetta. Kate pitää rikkaruohot kurissa ja edistää kasvuunlähtöä.

Rikkakasvien torjumista ei voi liikaa korostaa, sillä jos ne valtaavat kasvualustan, pensaan tyvisilmut eivät saa tarpeeksi valoa ja sen kasvu tyrehtyy. Joka kevät kannattaa lisätä lehtikariketta pensaiden katteeksi.

Karviaisen leikkaus

Karviainen on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen. Hyvin hoidettu pensas voi antaa satoa monta vuosikymmentä. Karviaista ei tarvitse leikata joka vuosi.

Jos taimessa on istutusvaiheessa vain muutama haara, ne leikataan 15–20 sentin korkeudelta. Voimakas leikkaaminen auttaa myös silloin, kun pensas uusiutuu huonosti.

Hoitoleikkauksilla pensaat pidetään ilmavina. Ne aloitetaan vasta, kun pensaaseen on kasvanut noin 15 pääversoa. Tähän kuluu useita vuosia. Leikatessa poistetaan keväällä pari kolme vanhinta oksaa maata myöten ja annetaan kasvaa saman verran versoja tilalle.

Tähän malliin jatketaan poistamalla aina vanhimpia versoja parin vuoden välein. Tavoitteena on, että karviaispensaassa on aina 20–25 eri-ikäistä versoa, joista suurin osa tuottaa satoa. Tiheäkin pensas saattaa antaa hyvän sadon, mutta satoa on vaikea korjata.

Kastelu ja lannoitus

Istutuksen yhteydessä ja sen jälkeisenä kesänä on huolehdittava säännöllisestä kastelusta.

Karviaiselle riittää kevätlannoitukseksi 50–80 grammaa moniravinteista puutarhan yleislannoitetta. Syyslannoitetta annetaan elokuun alkupuolella.

Taudit ja tuholaiset

Karviaishärmästä on vaikea päästä eroon, kun se on kerran iskenyt. Karviaispistiäinen taas on pahimmillaan todellinen täystuho. Apukeinoina ovat taudinkestävät lajikkeet ja tuholaisten tarkkailuun perustuva torjunta.

Karviaishärmä

Karviaisen pahin tauti on karviaishärmä. Marjan päälle ilmestyy vaaleaa, mattomaista katetta. Myöhemmin se muuttuu tummaksi ja voi peittää marjan kokonaan. Sienitauti ei tunkeudu marjan sisään, mutta tekee siitä ikävän näköisen.

Tartunnan saaneet marjat kannattaa kerätä heti pois. Karviaishärmän esiintyminen vaihtelee vuosittain. Siksi pensasta ei kannata hävittää, sillä seuraavana vuonna tautia ei ehkä ilmene. Lopullisesti tautia on kuitenkin vaikea nujertaa, jos pensas on kerran saanut tartunnan.

Suomessa myynnissä olevat lajikkeet ovat täysin tai lähestulkoon härmänkestäviä. Muita karviaisella ilmeneviä kasvitauteja ovat varistetauti, harmaalaikku ja karviaisruoste. Niiden merkitys on melko vähäinen.

Karviaispistiäinen

Karviaisen pahimmat tuholaiset ovat iso- ja pikkukarviaispistiäisen toukat.

Alkukesällä pistiäinen munii karviaisen lehdille. Parin viikon kuluttua munista kehittyy vihreitä, usein mustapilkkuisia toukkia, jotka voivat muutamassa päivässä ahmia pensaan lehdettömäksi. Loppukesällä kasvavat uudet lehdet, mutta sato on menetetty.

Tarkkaile pensaan sisäosia kesäkuun puolessa välissä. Jos toukkia löytyy, ruiskuta niitä toluvedellä kukinnan jälkeen. Uusi käsittely tarvittaessa. Järeämpi keino on ruiskutus malationilla tai pyretroideilla.

Toisen sukupolven toukkia voi esiintyä heinä– elokuussa. Silloin ruiskutukset tehdään toukkien ollessa vielä pieniä. Lämpiminä kesinä saattaa kehittyä kolmaskin sukupolvi.

Toukat koteloituvat ja pudottautuvat maahan talvehtimaan. Hyvä torjuntakeino on kääntää maa syksyllä tai keväällä pensaan juurelta. Toukat joutuvat syvemmälle ja ainakin osa tuhoutuu.

Keltaisilla liima-ansoilla voi tarkkailla talvehtineen sukupolven esiintymistä ennen kukintaa.

Karviaiskoisa on asialla, jos pensaaseen ilmestyy käpertyneitä lehtiä ja reikäisiä marjoja. Toukka syö marjat ontoiksi ja kutoo niitä yhteen. Tuhot jäävät yleensä pieniksi. Torjunnaksi riittää vioittuneiden marjojen poistaminen.

Makeita ja terveitä karviaislajikkeita

Karviainen on ennen kaikkea kotipuutarhojen marja. Suomessa on myynnissä kolmea lajiketta. Lähes härmänkestävät lajikkeet ’Lepaan Punainen’ ja ’Hinnonmäen Keltainen’ ovat saavuttaneet suosiota myös ulkomailla.

’Lepaan Punainen’

Alkuperä: Suomi. Jonkin eurooppalaisen suurimarjaisen ja amerikkalaisen vuoristokarviaisen risteytys.

Marja: Tummanpunainen, paksukuorinen, suuri, makea. Sopii tuorekäyttöön.

Sato: Satoisa.

Kasvutapa: Harva, melko pystykasvuinen. Versot voimakkaat, piikkiset.

Taudinkestävyys: Lähes härmänkestävä.

Kasvuvyöhyke: V.

’Hinnonmäen Keltainen’

Alkuperä: Suomi. Jonkin eurooppalaisen suurimarjaisen ja amerikkalaisen vuoristokarviaisen risteytys.

Marja: Vihreänkeltainen, ohutkuorinen, suuri, makea.

Sato: Satoisa. Kypsyy viikkoa ennen ’Lepaan Punaista’.

Kasvutapa: Tiheä, rento, levenevä. Tarvitsee tuen.

Taudinkestävyys: Viime aikoina havaittu hieman alttiutta härmälle.

Kasvuvyöhyke: IV.

’Houghton’

Alkuperä: Pohjois-Amerikka. Amerikkalaisen vuoristokarviaisen ja eurooppalaisen karviaisen risteymä.

Marja: Kirkkaan tummanpunainen, pieni, erittäin makea.

Sato: Erittäin satoisa. Kypsyy viikon pari suomalaisia lajikkeita myöhemmin.

Kasvutapa: Pystykasvuinen, rento, tiheä, kasvaa korkeaksi.

Taudinkestävyys: Täysin härmänkestävä.

Kasvuvyöhyke: VI.

Lue lisää:

Karviaisen ja herukoiden pistokaslisäys

Voiko karviaisen väri muuttua?

Vinkit marjojen kasvatukseen

Julkaistu: 11.3.2015
Katso myös nämä