Raparperin kasvatus – hyvässä kasvupaikassa raparperi voi kukoistaa kymmeniä vuosia
Raparperin kasvatus siemenestä satoikäiseksi vie aikaa. Kun satoa lopulta tulee, sitä pääsee keräämään varhain keväällä jopa vuosikymmenten ajan. Helppohoitoinen ja sitkeä tarharaparperi palkitsee laiskankin puutarhurin.
Rapsakka raparperi on helppohoitoisuuteensa nähden aliarvostettu keittiötarhan kasvi. Raparperin kasvatus vaatii hieman kärsivällisyyttä: anna sen juurtua ja kasvaa rauhassa. Sen jälkeen runsassatoinen herkku palkitsee laiskankin puutarhurin. Se tuottaa yllin kyllin satoa ja viihtyy suotuisissa oloissa kasvupaikallaan vuosikymmenestä toiseen.
Raparperia on aina suosittu myös näyttävänä koristekasvina. Hyvällä kasvupaikalla sen värikkäät ruodit kohoavat lähes miehenmittaisiksi ja suuret, mehevänvihreät lehdet muodostavat komean kasvuston, joka sopii hennompien kasvien taustaksi.
Raparperin kasvatus – näin onnistut
Kasvualusta
Voimakkaasti kasvava raparperi tarvitsee vahvan ja muhevan, kosteutta pidättävän maan.
Valon tarve
Istuta raparperi aurinkoon. Se pärjää puolivarjossakin, mutta silloin sato on vaatimattomampi.
Raparperin kasvatus – taimesta tuuheaksi kasvustoksi
Raparperin kasvatus siemenestä satoikään vie aikaa. Raparperin voi kasvattaa taimesta, juurakonkappaleesta tai kylvämällä. Kylvä siemenet keväällä penkkiin tai laatikkoon ja harvenna taimet noin 20 sentin välein.
Helpointa on hankkia taimi ja istuttaa se maahan keväällä tai syksyllä. Istuta raparperi aurinkoon tai puolivarjoon, syvämultaiseen ja ravinteikkaaseen maahan, jossa riittää kosteutta. Kuivassa paikassa kasvi kituu ja kukkii aikaisin, märässä juuristo kärsii. Jätä raparperin taimen ympärille ainakin metri kasvutilaa.
Ensimmäisenä vuonna taimea on kasteltava ja lannoitettava säännöllisesti. Myöhemminkin raparperi hyötyy vuosittaisesta lannoituksesta ja kastelusta, etenkin jos maa on herkästi kuivuvaa. Maan kattaminen vähentää kastelutarvetta. Raparperin tuuhea kasvusto taistelee tehokkaasti yksivuotisia rikkakasveja vastaan, mutta monivuotisista rikkakasveista voi olla haittaa.
Mitä raparperin kaveriksi penkkiin?
- Leveän ja lehtevän raparperin kanssa samaan penkkiin sopivat voimakaskasvuiset ja kosteahkossa maassa viihtyvät maustekasvit, kuten lipstikka, minttu ja saksankirveli. Taimien väliin kannattaa jättää reilusti tilaa.
- Kasvuston aukkopaikoissa kannattaa kokeilla myös erilaisia perennoja. Hyvä laji on esimerkiksi idänunikko.
- Kevätkukintaa penkkiin tuovat aikaiset ja pienet sipulikukat sekä valkovuokko. Voit istuttaa niitä myös juurakon läheisyyteen. Sama pätee karhunlaukkaan.
Kastelu
Huolehdi raparperin kastelusta ja poista kukinnot pienistä yksilöistä. Muhkeat ja hyvinvoivat raparperit jaksavat kasvattaa sekä kukinnon että satoa.
Lannoitus
Lisää keväällä lannoitteeksi orgaanista ainesta, esimerkiksi kompostimultaa, ruohosilppua tai hevosenlantaa. Jätä lehdet maatumaan paikoilleen.
Maa voi olla hapanta, ja sinnikäs raparperi kasvaa ja menestyy, vaikka lannoittamisen unohtaisikin. Kompostia tai muuta orgaanista ainetta lisäämällä saat kuitenkin kasvuston suorastaan rehottamaan.
Juurakon jakaminen
Uusi kasvusto, kun sen elinvoima hiipuu. Lohko juurakko osiin, joissa on juurta ja vähintään 1–2 vahvaa silmua. Voit lohkaista jakotaimen myös juurakon sivusta nostamatta kasvia maasta.
Jakotaimessa pitää olla ainakin yksi silmu, josta kasvu käynnistyy.
Raparperin kukat
Raparperin kukinta on niin vaikuttava, ettei sen kukkavarsia henno poistaa, vaikka sato siitä vähän kärsisikin. Kukat ovat tärkeitä myös alkukesän pölyttäjille. Herkimmin kukkaan virittyvät vanhat raparperiyksilöt. Suomessa yleisen ’Victoria’-lajikkeen kukat ovat vihertävän valkoiset, mutta esimerkiksi saksalaisella ’Emblitz’-lajikkeella ne ovat kauniin punaiset.
Sato
Anna raparperin kasvaa rauhassa istutusvuonna ja kerätä juurakkoon voimaa. Raparperi tarvitsee pari vuotta aikaa, ennen kuin se tuottaa kunnolla. Älä siis korjaa satoa ensimmäisenä tai toisena vuotena.
Korjaa satoa vasta kolmantena vuonna istutuksen jälkeen kerran tai kahdesti viikossa, muutama ruoti kerrallaan. Liian aikainen sadonkeruu voi heikentää taimea liiaksi niin, ettei se enää toivu. Irrota ruodit nyhtämällä ja jätä jäljelle riittävästi ruoteja, jotta kasvi saa kerättyä voimia seuraavaksi vuodeksi. Satoaika päättyy kesäkuun lopulla.
Jos poistat raparperista kukkavarret, raparperi käyttää energiaa juurakon kasvuun ja seuraavan vuoden satoon eikä kukintaan ja siementen kehittämiseen.
Kun keräät satoa, irrota raparperin varsi vääntämällä, ei veitsellä leikaten. Saat lehtiruodin kokonaan käyttöön eikä tyvelle jää varrentynkää mätänemään. Jätä kasville yhteyttävää lehdistöä, älä korjaa isostakaan kasvista kaikkia ruoteja. Kaikkien varsien nyhtäminen voi viedä kasvin voimat ja näivettää vanhankin raparperikasvuston.
Käytä raparperista ainoastaan lehtiruoteja, sillä korkea oksaalihappopitoisuus tekee lehdistä myrkyllisiä.
Hyötäminen
Vanha keino saada hienostuneen makuista ja herkullisen mureaa raparperia on hyötää raparperin ruodit pilkkopimeässä. Kumoa raparperin alkujen päälle iso saviruukku, tynnyri tai musta ämpäri heti, kun ne työntyvät esiin maasta varhain keväällä. Kikka mureuttaa ruoteja ja vähentää oksaalihappopitoisuutta. Tapa sopii isolle kasville. Älä valkaise samaa kasvia joka kevät.
Raparperilajikkeet
Raparperilajikkeissa on eroja ruotien värin, sadon aikaisuuden, oksaalihappopitoisuuden, makeuden ja kukintaherkkyyden suhteen. Punaruotisissa on vihreäruotisia enemmän antosyaania. Punavartiset lajikkeet ovat suosittuja värinsä vuoksi, vaikka jäävätkin satomäärässä toiseksi.
Esimerkkejä lajikkeista:
- ’Victoria’ (’Queen Victoria’): Perinteinen sekä erityisen kestävä ja satoisa lajike vuodelta 1837. Punertavat ruodit ovat sisältä vihreät. Runsassatoisena se lienee maailman suosituin raparperilajike.
- ’Sanvitos Red’, ’Rasberry Red’ ja ’Red Champagne’: Antosyaanin värjäämät lehtiruodit antavat ruokiin punaista väriä.
- ’Emblitz’: Sisältää muita lajikkeita vähemmän oksaalihappoa, joten se on turvallinen valinta raparperin suurkuluttajalle. Oksaalihappo voi pahentaa esimerkiksi kihtipotilaiden vaivoja.
- ’Sanvitos Summer’ ja ’Livingstone’: Suositellaan koko kauden jatkuvaan sadonkorjuuseen, jossa ruoteja korjataan vähän kerrallaan.
Tiesitkö?
- Raparperilajien luonnonvaraisilla kasvupaikoilla Kiinassa ja Mongoliassa kasvin kuivattuja ja jauhettuja varsia on käytetty laksatiivisena lääkkeenä jo tuhansia vuosia.
- Suomessa napapiirille asti kestävää raparperia on viljelty syötäväksi jo 1700-luvulta lähtien, mutta sen käyttö yleistyi vasta 1900-luvulla, kun kirpakoihin raparperiruokiin käytettävää sokeria oli paremmin saatavilla.
- Raparpereja on koottu geenivarakokoelmaan, mikä turvaa niiden monimuotoisuuden säilymisen.
Muokattu 19.4.24 klo 9.30: Juttuun lisätty tietoa raparperin kasvatuksesta ja lajikkeista.
