Viherpiha

Raparperin kasvatus

Raparperin kasvatus siemenestä satoikäiseksi vie aikaa. Kun satoa lopulta tulee, sitä pääsee keräämään varhain keväällä jopa vuosikymmenten ajan.
Teksti Teija Tuisku
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Rapsakka raparperi on helppohoitoisuuteensa nähden aliarvostettu keittiötarhan kasvi. Se tuottaa vähällä vaivalla yllin kyllin satoa ja viihtyy suotuisissa oloissa kasvupaikallaan vuosikymmenestä toiseen.

Raparperilajien luonnonvaraisilla kasvupaikoilla Kiinassa ja Mongoliassa kasvin kuivattuja ja jauhettuja varsia on käytetty laksatiivisena lääkkeenä jo tuhansia vuosia. Suomessa napapiirille asti kestävää raparperia on viljelty syötäväksi jo 1700-luvulta lähtien, mutta sen käyttö yleistyi vasta 1900-luvulla, kun kirpakoihin raparperiruokiin käytettävää sokeria oli paremmin saatavilla.

Raparperia on aina suosittu myös näyttävänä koristekasvina. Hyvällä kasvupaikalla sen värikkäät ruodit kohoavat lähes miehenmittaisiksi ja suuret, mehevänvihreät lehdet muodostavat komean kasvuston, joka sopii hennompien kasvien taustaksi. Raparperin kukinta on niin vaikuttava, ettei sen kukkavarsia henno poistaa, vaikka sato siitä vähän kärsisikin. Kukat ovat tärkeitä myös alkukesän pölyttäjille. Herkimmin kukkaan virittyvät vanhat raparperiyksilöt. Suomessa yleisen ’Victoria’-lajikkeen kukat ovat vihertävän valkoiset, mutta esimerkiksi saksalaisella ’Emblitz’-lajikkeella ne ovat kauniin punaiset.

Vanha keino saada hienostuneen makuista ja herkullisen mureaa raparperia on hyötää raparperin ruodit pilkkopimeässä. Kumoa raparperin alkujen päälle iso saviruukku, tynnyri tai musta ämpäri heti, kun ne työntyvät esiin maasta.

Näin onnistut raparperin kasvatuksessa

Lajikkeet

Raparperilajikkeissa on eroja ruodin värin, sadon aikaisuuden, oksaalihappopitoisuuden ja kukintaherkkyyden suhteen. Punaruotisissa on vihreäruotisia enemmän antosyaania. ’Emblitz’ ja moni muu uusi lajike sisältää vain vähän oksaalihappoa. Ne ovat turvallisia valintoja raparperin suurkuluttajalle. Oksaalihappo voi pahentaa esimerkiksi kihtipotilaiden vaivoja.

Kasvualusta

Voimakkaasti kasvava raparperi tarvitsee vahvan ja muhevan, kosteutta pidättävän maan.

Valon tarve

Istuta raparperi aurinkoon. Se pärjää puolivarjossakin, mutta silloin sato on vaatimattomampi.

Kasvatus

Raparperin kasvattaminen siemenestä satoikään vie aikaa. Helpointa on hankkia taimi ja istuttaa se maahan keväällä tai syksyllä. Jätä raparperin taimen ympärille ainakin metri kasvutilaa. Ensimmäisenä vuonna taimea on kasteltava ja lannoitettava säännöllisesti. Myöhemminkin raparperi hyötyy vuosittaisesta lannoituksesta ja kastelusta, etenkin jos maa on herkästi kuivuvaa. Maan kattaminen vähentää kastelutarvetta. Raparperin tuuhea kasvusto taistelee tehokkaasti yksivuotisia rikkakasveja vastaan, mutta monivuotisista rikkakasveista voi olla haittaa.

Sato

Korjaa satoa vasta kolmantena vuonna istutuksen jälkeen kerran tai kahdesti viikossa, muutama ruoti kerrallaan. Liian aikainen sadonkeruu voi heikentää taimea liiaksi niin, ettei se enää toivu. Irrota ruodit nyhtämällä ja jätä jäljelle riittävästi ruoteja, jotta kasvi saa kerättyä voimia seuraavaksi vuodeksi. Satoaika päättyy kesäkuun lopulla.

Lue lisää:

Näin kasvatat ruukkuraparperia

Miksi raparperin lehdissä on reikiä?

Voiko raparperia lisätä juuren palasta?

Julkaistu: 2.5.2016
Katso myös nämä