Viherpiha

Marja ei malttaisi pysyä poissa puutarhastaan: "Tulen usein haahuilemaan ulos jo aamuviiden aikaan kahvikuppi kädessäni"

Mainos
Marja Kuusmaalle kesäkodin puutarhassa ovat tärkeintä vaihtelevat tunnelmat ja vähä vähältä paljastuvat näkymät. Kukkien lisäksi Marjaa viehättävät värikkäät lehdet.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku

Kuinka kauan olet rakentanut puutarhaasi?

Aloitin vuonna 2004, kun hankimme kesäkodiksemme tämän paikan Taivassalosta. Asumme Naantalissa, mutta nykyään vietämme mökillä puolet viikosta. Talvellakin käymme melkein joka viikko, vaikka täällä ei silloin olekaan paljon tekemistä.

Meillä oli ennen mökki niemennokalla lähempänä kotia. Siellä kävi niin kova tuuli, ettei oikein mikään kasvi menestynyt. Täällä puutarhan perustaminen sujui helpommin. Meri on kauempana, vajaan kilometrin päässä.

kuva
Marja ja Olli Kuusmaa viihtyvät kesäkodin puutarhassa. Työnjako on melko selvä: Marja ideoi, Olli toteuttaa ideoita. Ja sillä aikaa Marja jo suunnittelee uusia.
kuva
Kumpumaisessa kukkapenkissä sateenkaarijalavan alla kasvaa muun muassa värikäslehtisiä imiköitä, keijunkukkia ja kuunliljoja. Kellertävät matalat pensaat penkin edessä ovat keltajapaninangervoja.

Oletko tehnyt kaiken itse?

En toki! Mieheni Olli osaa sekä nikkaroida että hitsata. Hän toteuttaa ideoitani, ja sillä aikaa minä jo suunnittelen uusia.

Minulla on usein myös apurina 5-vuotias lapsenlapseni. Arvolla on oma kukkamaa, johon hän on kylvänyt pioniunikkoja ja muita kauniita kesäkukkia, jotta saa kerättyä kimppuja. Arvon kanssa meillä on usein myös tärkeitä keskusteluja puutarhasta. Kun poika kysyy, että mummi, miksi täällä on niin paljon sitä loputonta työtä, niin en oikein tiedä, mitä siihen pitäisi vastata. Sellaistahan tämä puutarhanhoito on, loputonta työtä. Toisaalta se juuri on niin ihanaa, että joka aamu on uudet puutarhatyöt edessä.

Minulle on tärkeää myös Facebookin puutarharyhmien porukka. Sieltä olen saanut paljon samanhenkisiä puutarhaystäviä. Ryhmässä keskustelu on todella vilkasta ja hyväntuulista. Jutut rönsyilevät ihanista kasveista ruokaresepteihin ja vaikka mihin muuhunkin. Kevättä odotetaan kimpassa kieli pitkällä ja syyskuun lopulla ollaan yhdessä hiusrajaa myöten täynnä puutarhaa.

kuva
Marja on rakentanut ruosteen kirjomista rautakalusteista romanttisen asetelman puutarhan laitamille.

Miten kuvailet tyyliäsi?

Aluksi tavoitteenani oli peittää suora näkymä tielle. Sitten aloin muokata puutarhasta sellaista, etteivät kaikki sen osat näkyisi kerralla. Halusin kaarevia linjoja ja täyteläisyyden tuntua. Nurmikon kanttaaminen on yksi intohimoni. Näkymät ovat minulle myös tärkeitä. Pidän siitä, että maisema avautuu kasviryhmien keskeltä välistä vaikka pellolle asti.

En oikeastaan suunnittele tai ajattele sen kummemmin istutuksia. Minulla saattaa olla 20–30 uutta planttua, joille pitää löytää jostakin paikka. Istutan taimia päällekkäin ja vierekkäin ja sitten ihmettelen, kui tässä voi olla näin täyttä.

Tykkäämme Ollin kanssa kaikennäköisestä vanhasta tavarasta, jota kertyy nurkkiin vaikka mistä. Pidän ruosteisista pinnoista puutarhassakin, ja kaariporteista. Peilit ja peilipallot tuovat ihanaa tunnelmaa. Kun auringonvalo osuu niihin, ne lähettävät valonsäteitä. Siitä pidetään kiinni, että yhtään puutarhatonttua tänne ei tule. 

kuva
Pihalammen vieressä oleva patio on Marjan ja Ollin lempipaikka, josta voi ihailla vedenpinnan heijastuksia tai ruusuorapiphlajan upeaa kukintaa.
kuva
Vaaleanpunaiset akileijat ja tummanpunalehtinen purppurahappomarja sointuvat kauniisti toisiinsa. Taustan kaariporttia pitkin kiipeää kärhöjä.

Onko sinulla kasvisuosikkeja?

Minulla on tapana aina hurahtaa johonkin sukuun, esimerkiksi seljoihin, vuorikaunokkeihin tai keijunkukkiin. Ostan niitä aina, kun löydän uusia. Löysin juuri internetistä taimiston, jossa oli huikea valikoima vuorikaunokkeja. Olin kamalan pettynyt, kun sieltä ilmoitettiin, että eivät toimita taimia ulkomaille. Imiköitä olen oikein kerännyt. Niitä minulla on varmaan toistakymmentä. Pienehköjä kukkivia puitakin olen haalinut useita, esimerkiksi ruusuorapihlajia sekä helmi- ja tuurenpihlajan. Pidän koiranheidenkin kukista valtavasti.

Ystäväni Paulan kanssa olemme myös heilahtaneet kirjavalehtisiin kasveihin. Hän on tuonut minulle niitä tuliaisina Virosta asti. Minulla on esimerkiksi mustaseljan ja vadelman valkokirjavalehtiset muodot. Vaaleat lehdet tuovat kasviryhmiin ulottuvuutta. Niillä ja tummilla lehdillä on hauska leikitellä.

Usein tuntuu, että haluaisin sitä, tätä ja tuota – ihan kaikkea. Taimistolla vierailun jälkeen auto onkin monesti tupaten täynnä taimia. Kerrankin piipahdin kauppareissulla taimistolla ja ajoin kotiin kauppakassi jalkojeni välissä, kun kasvit veivät kaiken muun tilan.

kuva
Punalehtiset 'Mindia'-purppuraheisiangervo ja keijunkukka sekä kellertävälehtinen kuunlilja korostavat toisiaan.

Puutarhasi sijaitsee Suomen suotuisimmalla alueella. Miten se vaikuttaa?

Oikeastaan tonttimme on melko kylmä ja sijaitsee peltojen keskellä. Ympäristöön verrattuna kaikki on täällä aina vähän myöhässä, mutta ei se minua haittaa. Kuusiaita onneksi suojaa kylmältä pohjoistuulelta. Talvella ei aina tule lumipeitettä kasvien suojaksi. Toissatalvena oli täysin lumetonta, ja pelkäsin, että nyt tulee tuhoja. Mutta eikö mitä, sormustinkukat kasvoivat kesällä komeampina kuin koskaan. Läheinen sokerijuurikaspelto houkuttaa peuroja. Samalla ne saattavat eksyä tännekin ja syödä esimerkiksi kuunliljojani.

Mikä puutarhassa on tärkeintä?

Pidän sekä kunnon puurtamisesta että tunnelmien fiilistelystä. Tulen usein haahuilemaan ulos jo aamuviiden aikaan kahvikuppi kädessäni. Sitten tempaudun töihin ja löydän kupin joskus iltapäivällä lähtöpisteestäni. Parasta ovat tyynet, kirkkaat ja lämpimät aamut. Juuri eilen liikutuin kyyneliin, kun aamuyöstä oli ropsauttanut vettä ja kaikki näytti niin kauniilta. Ilahdun huomatessani, että joku kasvi menestyy hyvin, vaikka minulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta sen hoidosta. Kun ruusuorapihlajat kukkivat, ajattelen, että kaikki työ on tämän arvoista. 

kuva
Kylpypalju kätkeytyy pergolan ja köynnösten sekä muun kasvillisuuden suojaan. 

Piilota palju katseilta

Moni epäröi kylpytynnyrin hankintaa puutarhaan yksinkertaisesti siksi, että sen maisemoiminen tuntuu hankalalta. Kookas palju voi olla puutarhassa liian silmiinpistävä, jos sen sijoittamista ei ole huolella suunniteltu.

Kuusmaiden erillisen saunarakennuksen edustalla sijaitseva kylpytynnyri on piilotettu katseilta niin taitavasti, että sitä tuskin huomaa. Tummakylkinen palju kätkeytyy tyylikkään, mustaksi maalatun pergolan suojaan. Sen katto- ja seinäpintoina on ilmavaa ja Marjan silmää miellyttävää ruostepintaista valuverkkoa. Verkkopintoja pitkin tukeutuvat pergolaa elävöittävät kiinanlaikkuköynnökset, kärhöt ja muut koristeelliset köynnöskasvit. Lisäsuojaa tuovat pergolan edustan korkeat perenna- ja pensasryhmät.

  • Ota selvää, mitä kaikkea kylpytynnyrin sijoittamisessa tulee ottaa huomioon tasaisen alustan lisäksi. Esimerkiksi tynnyrin tyhjentäminen helpottuu, jos lähellä on sopiva paikka, jonne vedet voi ohjata.
  • Varaa paljulle suojaisa paikka tai rakenna sen yhteyteen puutarhan ja rakennusten tyyliin sopiva näköeste, joka taltuttaa tuulta, vaimentaa ympäristön ääniä ja suojaa sivullisten katseilta. Kasvit tuovat näkösuojaa kesällä, mutta palju voi olla talvella paljaan näköinen, kun lehdet ovat varisseet.
  • Nauti kylpykokemuksen ohessa viehättävistä maisemista. Paljun läheisyyteen istutetut tuoksukasvit lisäävät nautintoa. Pimeän aikaan kylpytynnyrin yläpuolelle avautuva tähtitaivas on elämys.

Kirjavalehtiset perennat tuovat ulottuvuutta kasviryhmiin:

kuva

Rotkolemmikit Brunnera

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 15–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

kuva

Imikät Pulmonaria

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 20–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

kuva

Keijunkukat Heuchera

Valo: auringosta varjoon

Korkeus: 20–50 cm

Kukinta-aika: kesä–syyskuu

kuva

Kuunliljat Hosta

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 20–80 cm

Kukinta-aika: heinä–syyskuu

Lue lisää:

Hannelen kesäparatiisi syntyi yritysten ja erehdysten kautta

Marin puutarha kukkii ja tuottaa satoa Rovaniemellä

Sadun piha täyttyy betonikoristeista – "Kun päähän välähtää idea, pyydän miestäni tuomaan betonisäkin töistä tullessaan"

Julkaistu: 11.7.2017
Katso myös nämä