Aloitin vuonna 2004, kun hankimme kesäkodiksemme tämän paikan Taivassalosta. Asumme Naantalissa, mutta nykyään vietämme mökillä puolet viikosta. Talvellakin käymme melkein joka viikko, vaikka täällä ei silloin olekaan paljon tekemistä.

Meillä oli ennen mökki niemennokalla lähempänä kotia. Siellä kävi niin kova tuuli, ettei oikein mikään kasvi menestynyt. Täällä puutarhan perustaminen sujui helpommin. Meri on kauempana, vajaan kilometrin päässä.

En toki! Mieheni Olli osaa sekä nikkaroida että hitsata. Hän toteuttaa ideoitani, ja sillä aikaa minä jo suunnittelen uusia.

Minulla on usein myös apurina 5-vuotias lapsenlapseni. Arvolla on oma kukkamaa, johon hän on kylvänyt pioniunikkoja ja muita kauniita kesäkukkia, jotta saa kerättyä kimppuja. Arvon kanssa meillä on usein myös tärkeitä keskusteluja puutarhasta. Kun poika kysyy, että mummi, miksi täällä on niin paljon sitä loputonta työtä, niin en oikein tiedä, mitä siihen pitäisi vastata. Sellaistahan tämä puutarhanhoito on, loputonta työtä. Toisaalta se juuri on niin ihanaa, että joka aamu on uudet puutarhatyöt edessä.

Minulle on tärkeää myös Facebookin puutarharyhmien porukka. Sieltä olen saanut paljon samanhenkisiä puutarhaystäviä. Ryhmässä keskustelu on todella vilkasta ja hyväntuulista. Jutut rönsyilevät ihanista kasveista ruokaresepteihin ja vaikka mihin muuhunkin. Kevättä odotetaan kimpassa kieli pitkällä ja syyskuun lopulla ollaan yhdessä hiusrajaa myöten täynnä puutarhaa.

Aluksi tavoitteenani oli peittää suora näkymä tielle. Sitten aloin muokata puutarhasta sellaista, etteivät kaikki sen osat näkyisi kerralla. Halusin kaarevia linjoja ja täyteläisyyden tuntua. Nurmikon kanttaaminen on yksi intohimoni. Näkymät ovat minulle myös tärkeitä. Pidän siitä, että maisema avautuu kasviryhmien keskeltä välistä vaikka pellolle asti.

En oikeastaan suunnittele tai ajattele sen kummemmin istutuksia. Minulla saattaa olla 20–30 uutta planttua, joille pitää löytää jostakin paikka. Istutan taimia päällekkäin ja vierekkäin ja sitten ihmettelen, kui tässä voi olla näin täyttä.

Tykkäämme Ollin kanssa kaikennäköisestä vanhasta tavarasta, jota kertyy nurkkiin vaikka mistä. Pidän ruosteisista pinnoista puutarhassakin, ja kaariporteista. Peilit ja peilipallot tuovat ihanaa tunnelmaa. Kun auringonvalo osuu niihin, ne lähettävät valonsäteitä. Siitä pidetään kiinni, että yhtään puutarhatonttua tänne ei tule. 

Minulla on tapana aina hurahtaa johonkin sukuun, esimerkiksi seljoihin, vuorikaunokkeihin tai keijunkukkiin. Ostan niitä aina, kun löydän uusia. Löysin juuri internetistä taimiston, jossa oli huikea valikoima vuorikaunokkeja. Olin kamalan pettynyt, kun sieltä ilmoitettiin, että eivät toimita taimia ulkomaille. Imiköitä olen oikein kerännyt. Niitä minulla on varmaan toistakymmentä. Pienehköjä kukkivia puitakin olen haalinut useita, esimerkiksi ruusuorapihlajia sekä helmi- ja tuurenpihlajan. Pidän koiranheidenkin kukista valtavasti.

Ystäväni Paulan kanssa olemme myös heilahtaneet kirjavalehtisiin kasveihin. Hän on tuonut minulle niitä tuliaisina Virosta asti. Minulla on esimerkiksi mustaseljan ja vadelman valkokirjavalehtiset muodot. Vaaleat lehdet tuovat kasviryhmiin ulottuvuutta. Niillä ja tummilla lehdillä on hauska leikitellä.

Usein tuntuu, että haluaisin sitä, tätä ja tuota – ihan kaikkea. Taimistolla vierailun jälkeen auto onkin monesti tupaten täynnä taimia. Kerrankin piipahdin kauppareissulla taimistolla ja ajoin kotiin kauppakassi jalkojeni välissä, kun kasvit veivät kaiken muun tilan.

Oikeastaan tonttimme on melko kylmä ja sijaitsee peltojen keskellä. Ympäristöön verrattuna kaikki on täällä aina vähän myöhässä, mutta ei se minua haittaa. Kuusiaita onneksi suojaa kylmältä pohjoistuulelta. Talvella ei aina tule lumipeitettä kasvien suojaksi. Toissatalvena oli täysin lumetonta, ja pelkäsin, että nyt tulee tuhoja. Mutta eikö mitä, sormustinkukat kasvoivat kesällä komeampina kuin koskaan. Läheinen sokerijuurikaspelto houkuttaa peuroja. Samalla ne saattavat eksyä tännekin ja syödä esimerkiksi kuunliljojani.

Pidän sekä kunnon puurtamisesta että tunnelmien fiilistelystä. Tulen usein haahuilemaan ulos jo aamuviiden aikaan kahvikuppi kädessäni. Sitten tempaudun töihin ja löydän kupin joskus iltapäivällä lähtöpisteestäni. Parasta ovat tyynet, kirkkaat ja lämpimät aamut. Juuri eilen liikutuin kyyneliin, kun aamuyöstä oli ropsauttanut vettä ja kaikki näytti niin kauniilta. Ilahdun huomatessani, että joku kasvi menestyy hyvin, vaikka minulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta sen hoidosta. Kun ruusuorapihlajat kukkivat, ajattelen, että kaikki työ on tämän arvoista. 

Moni epäröi kylpytynnyrin hankintaa puutarhaan yksinkertaisesti siksi, että sen maisemoiminen tuntuu hankalalta. Kookas palju voi olla puutarhassa liian silmiinpistävä, jos sen sijoittamista ei ole huolella suunniteltu.

Kuusmaiden erillisen saunarakennuksen edustalla sijaitseva kylpytynnyri on piilotettu katseilta niin taitavasti, että sitä tuskin huomaa. Tummakylkinen palju kätkeytyy tyylikkään, mustaksi maalatun pergolan suojaan. Sen katto- ja seinäpintoina on ilmavaa ja Marjan silmää miellyttävää ruostepintaista valuverkkoa. Verkkopintoja pitkin tukeutuvat pergolaa elävöittävät kiinanlaikkuköynnökset, kärhöt ja muut koristeelliset köynnöskasvit. Lisäsuojaa tuovat pergolan edustan korkeat perenna- ja pensasryhmät.

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 15–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 20–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Valo: auringosta varjoon

Korkeus: 20–50 cm

Kukinta-aika: kesä–syyskuu

Valo: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 20–80 cm

Kukinta-aika: heinä–syyskuu