Mitä haluat kysyä ammattijärjestäjältä? Nyt on tilaisuus saada apua kodin tavarapulmiin

Mitä haluat kysyä ammattijärjestäjältä? Nyt on tilaisuus saada apua kodin tavarapulmiin

Leviävätkö legot ja pehmolelut lasten valtakunnasta olohuoneenkin puolelle? Entä mitä tehdä muistoesineille, joita on liikaa? Kysy ammattijärjestäjä Laura Holmströmiltä apua kodin pulmakohtiin. Laura vastaa kysymyksiin Meillä kotonan uudessa juttusarjassa.
Teksti Emmi Nissi
Kuvat Henna-Kaisa Ranta
Mainos

Mikä järjestämisessä on haastavinta, Laura Holmström?

Järjestäminen on itsetutkistelua: joudut painimaan omien muistojesi ja haaveittesi kanssa. Jos omistat paljon kynttilöitä, haaveilet ehkä rauhallisemmasta elämästä tai jos sinulla on vaikkapa monta vispilää, toivot ehkä juhlia elämääsi. Tavara kertoo siitä, millaiseksi itse koet itsesi – siksi järjestämiseen liittyy vahvasti tunnepuoli.

Entä mikä järjestämisessä on kaikkein oleellisinta?

Tavallisesti kaikki alkaa tavaran radikaalista vähentämisestä. Ongelmana eivät ole kaapeista ensimmäisenä käteen tarttuvat tavarat, vaan hautausmaa hyllyjen perukoilla. Näille käyttämättömille mutta tilaa vieville asioille pitäisi antaa lähtöpassit.

Olet perustanut Facebookiin suositun ryhmän Lastenhuoneen järjestysvinkit. Mikä on yleisin siellä kysytty neuvo?

Miten säilytän pehmoleluja ja legoja. Lastenhuoneen ongelmat liittyvät tavaranpaljouteen. Usein leluja kertyy tahtomattakin, jos esimerkiksi lasten isovanhemmilla on erilainen suhde tavaraan.

Mikä on suurin järjestämiseen liittyvä harhaluulo?

Se, että jos haluaa siistin ja järjestyksessä pysyvän kodin, pitäisi ryhtyä minimalistiksi. Me kaikki saamme nautintoa eri asioista: toiset tulevat onnelliseksi tavarasta, toiset pärjäävät vähemmällä. Mutta jos tavaroille ei ole paikkaa ja niitä lähinnä liikutellaan paikasta toiseen, kannattaisi tarttua toimeen ja pohtia järkevät säilytyspaikat sekä tavaran vähennystarve.

Mitä tehdä vanhoille päiväkirjoille ja muille tärkeille muistoille?

Minulla oli iänikuinen muistolaatikko, joka kulki mukana muutosta muuttoon – siellä olivat vanhat päiväkirjani ja monet muut tämäntyyliset asiat. Eräänä päivänä aloin pohtia, että en ikinä haluaisi, että joku muu lukee joskus päiväkirjojani. Päätin kohdata ne itse; luin läpi ja sen jälkeen päätin hävittää ne. Tämä oli asia, joka minun piti kohdata itse, ei jälkipolveni. Nyt minulla on rauha asian kanssa. Tietenkään kaikkia muistoja ei kannata hävittää, mutta suosittelen pohtimaan, muistaisitko jonkin hetken ilman konkreettista muistoakin? Tai muistatko edes sitä kellarin perukoilla sijaitsevaa muistolaatikkoa?

Jätä kysymyksesi tässä! Ja katso vielä video Laurasta alta.

Julkaistu: 3.10.2017
Katso myös nämä