3 × muutto pieneen kotiin – Niina, Mira ja Sini kertovat, mitä ovat karsineet: ”Luovuin tiskikoneesta”
Yksi muuttaa pienempään kotiin rauhoittaakseen elämää, toinen taloudellisen pakon edessä. Suomalaiskodeissa on keskimäärin reilut 40 neliötä per asukas – Sinillä, Niinalla ja Miralla kaukana siitä. He kertovat, miltä tuntuu asua ahtaasti ja mitä he ovat karsineet kotoa.
”Pohdin usein, mitä on oikeasti tarpeellista omistaa”
”Kun vanhempi tytär muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, aloin haaveilla rivitaloasumisesta. Bongasin 30 neliön parvellisen yksiön", Sini Toivola, 41, kertoo.
”Parvi on vuoroviikoin luonani asuvan 17-vuotiaan tyttäreni Nellin valtakuntaa. Asun itse parven alapuolella alkovissa, joka on rajattu verholla omaksi tilakseen. Myös parvea reunustaa verho, joten ylös voi vetäytyä omaan rauhaan.
Pohdin usein, mitä on oikeasti tarpeellista omistaa. Olen karsinut tavaroita rankalla kädellä jo vuosia, ja joka muuton yhteydessä niitä on lähtenyt vielä lisää.
Esimerkiksi kahvinkeittimen korvasin pressopannulla eikä meillä ole ollut vuosiin telkkaria. Kotonamme on sänkyjen lisäksi pieni keittiönpöytä, sohvana toimiva divaani, pari pientä lipastoa ja tyttären meikkauspöytä. Koska asunnossa ei ollut juurikaan säilytystilaa, ostin itselleni vaatekaapin ajatellen, että kaikkien tavaroiden olisi mahduttava siihen. Säilytän siellä vaatteiden lisäksi esimerkiksi petivaatteita, pyyhkeitä, ompelukonetta ja harrastusvälineitä.”
”Lasten tekemistä piirustuksista en luovu”
”Olen nukkunut jo vuosia olohuoneessa, jotta tyttäreni saisi oman huoneen. Vuonna 2022 muutimme 56 neliöiseen kaksioon, jonka oli tarkoitus olla pitkäaikainen koti. Viime kesänä sain Kelalta kirjeen, että vuokramme on uuden vuokrakaton mukaan noin 90 euroa liian korkea. Sain kehotuksen etsiä halvempaa asuntoa", Niina Lukinmaa, 50, kertoo.
”Muuton yhteydessä jouduimme karsimaan paljon tavaraa. Eniten harmitti luopua valtavasta divaanisohvasta. Tilanpuutteen vuoksi luovuin myös esimerkiksi lukemattomista astioista, tiskikoneesta ja kaapistoista. Surin edesmenneen äidin perintöesineitä, jotka eivät mahtuneet uuteen kotiin. Niitä läpikäydessä itku tuli monta kertaa, koska tuntui, että osa äidistä katosi.
Lasten tekemistä piirustuksia ja askarteluja en sen sijaan raaskinut heittää pois, vaikka niitä on hirveät määrät. Ne ovat aarteitani, ihania muistoja.”
”Kun tila loppuu, järjestämme Airbnb-jouluja”
”Kymmenisen vuotta sitten perheemme kaksoset muuttivat lukioon toiselle paikkakunnalle. Laitoimme puolisoni kanssa saman tien myyntiin yhteisen talomme Karkkilassa. Kaksikerroksisessa talossa oli neljä makuuhuonetta ja järkeilimme, että taloudellisista ja ekologisista syistä ei ole mitään järkeä asua siinä. Aloin heti tyhjentää kotia tavaroista”, Mira Ahjoniemi, 50, kertoo.
”Uuden asunnon valmistumiseen meni lähes vuosi, joten väliaika meni vuokralla. Osa muuttokuormasta vietiin suoraan varastoon, ja sisustin vuokrakodin kuin hotellihuoneen. 43 neliön kaksio tuntui sen jälkeen ruhtinaalliselta.
Tulen suvusta, jossa kodin siisteys ja järjestys on tärkeää. Haluan, että koti on tiptop. Kaikissa kodeissa alkaa kuitenkin kertyä ylimääräistä, jos ei aktiivisesti torju tavaratulvaa. Pienessä kodissa on pakko rajata vaatteiden, tavaroiden ja jopa kaapissa pidettävien ruoka-aineiden määrää tiukasti, sillä kaappitilaa on vähän.
Isoista neliöistä ja omakotitalosta kaipaan mahdollisuutta järjestää juhlia, päivällisiä ja illanviettoja isolla porukalla. Nyt järjestämme käytännössä kaikki juhlat kodin ulkopuolella: meillä on ollut kylpylä- ja Airbnb-jouluja ja olemme varanneet hotellihuoneita kodin läheltä.”
