Mira muutti isosta omakotitalosta 43 neliöön – näin hän karsi tavarat minimiin

Mira Ahjoniemi, 50, Riihimäki:

Kymmenisen vuotta sitten perheemme kaksoset muuttivat lukioon toiselle paikkakunnalle. Laitoimme puolisoni kanssa saman tien myyntiin yhteisen talomme Karkkilassa. Kaksikerroksisessa talossa oli neljä makuuhuonetta ja järkeilimme, että taloudellisista ja ekologisista syistä ei ole mitään järkeä asua siinä – lämmityskustannukset olivat korkeat, pihatöitä ympäri vuoden ja suurin osa huoneista oli kuitenkin tyhjillään.

Aloin heti tyhjentää kotia tavaroista. Lapsia kehotettiin ottamaan omaan kotiinsa mukaan kaikki, mitä haluavat säilyttää ja mitä tarvitsevat. Kokosin lapsille yhdet aarrelaatikot valokuvia, piirustuksia ja pieniä muistoesineitä, ne ovat minulla vielä tallessa. Pyyhkeitä, lakanoita, kalusteita ja astioita riitti moneen talouteen. Jäljelle jääneet kalusteet myin pois, sillä ne eivät olisi mahtuneet pienen kodin mittoihin. Muuttokuormasta tulisi hyvin pieni.

Suuren omakotitalon tavaroiden läpikäyminen oli innostava haaste ja etsin uusia ideoita tavaroiden karsimiseen. Kotimme tavaramäärä on aina ollut kohtuullisen pieni, mutta innostuin minimalismista ja löysin Marie Kondon KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan. Pidin siitä, että se ohjaa jokaista omien ihanteiden mukaiseen lopputulokseen. Keskustelin kirjasta sosiaalisessa mediassa ja totesin muutaman muun kanssa, että aiheelle pitäisi perustaa suomalainen ryhmä Facebookiin.

Ajattelin, että olisi hienoa, jos löytyisi parikymmentä kiinnostunutta. Konmarituksesta tulikin valtaisa hitti, ja KonMari Suomi -ryhmässä on nykyään noin 53 000 jäsentä. Perehdyin asiaan lisää, perustin someen Loistava järjestys -ryhmän ja kirjoitin aiheesta samannimisen kirjan.

Kun talo meni kaupaksi, mikään ei enää sitonut tietylle paikkakunnalle. Ennakkomarkkinoinnista löytyi kaksio Riihimäen keskustasta. Asunnon valmistumiseen meni lähes vuosi, joten väliaika meni vuokralla. Osa muuttokuormasta vietiin suoraan varastoon, ja sisustin vuokrakodin kuin hotellihuoneen. 43 neliön kaksio tuntui sen jälkeen ruhtinaalliselta.

Tulen suvusta, jossa kodin siisteys ja järjestys on tärkeää. Haluan, että koti on tiptop. Kaikissa kodeissa alkaa kuitenkin kertyä ylimääräistä, jos ei aktiivisesti torju tavaratulvaa. Pienessä kodissa on pakko rajata vaatteiden, tavaroiden ja jopa kaapissa pidettävien ruoka-aineiden määrää tiukasti, sillä kaappitilaa on vähän.

Pienempään kotiin muuttaminen on ollut myös ekologinen arvovalinta ja taloudellisesti järkevää. Käytän rahaa mieluummin palveluihin ja matkailuun kuin tavaraan. Tilannetta pitää miettiä uudelleen, jos saamme joskus esimerkiksi lapsenlapsia ja sen myötä tilantarve kasvaa. Ajattelen, että kotia pitää voida vaihtaa elämäntilanteen mukaiseksi, ja nykyinen kotimme onkin viides omistusasuntoni 30 vuoden aikana.

Isoista neliöistä ja omakotitalosta kaipaan mahdollisuutta järjestää juhlia, päivällisiä ja illanviettoja isolla porukalla. Nyt järjestämme käytännössä kaikki juhlat kodin ulkopuolella: meillä on ollut kylpylä- ja Airbnb-jouluja ja olemme varanneet hotellihuoneita kodin läheltä.

Se on tosi mukavaa, mutta olisi myös mukavaa, jos meille voisi tulla yökylään pidemmäksi aikaa. Olen kuitenkin laskenut, että isomman asunnon ostaminen ja sen myötä suuremmat yhtiövastikkeet lisäisivät kustannuksia enemmän kuin muutama hotelliyö vuodessa.