Sen juuret ovat lapsuudessa. Jo lapsena leikin naapurin Päivin kanssa, että meillä on oma puutarhamyymälä ja hoidimme taimia innolla. Muutimme tänne vuonna 2001, ja tästä tuli ensimmäinen oma puutarhani. Pihalla kasvoi suuria serbiankuusia ja vaahteroita. Alkuvuosina en tosin ehtinyt viettää paljon aikaa puutarhassa, sillä lapsemme olivat vielä pieniä.

Vuonna 2006 osallistuin kansalaisopistossa puutarhasuunnittelukurssille. Innostuin siitä niin, että lähdin opiskelemaan alaa. Valmistuin vuonna 2010 Mäntsälän puutarha-alan oppilaitoksesta puutarhuriksi. Alkuperäiseltä ammatiltani olen musiikinopettaja. Nykyään teen kesäisin puutarhatöitä ja -suunnitelmia sekä otan vastaan vieraita puutarhassani. Minulla on siellä myös pieni puutarhapuoti.

Puutarhanhoito tuntuu tosi hyvältä, ihanan terapeuttiselta. Minua kiinnostaa myös puutarhasisustaminen. Pidän valkoisiksi maalatuista ulkokalusteista, rustiikeista, ruosteen koristamista esineistä ja ruukkupuutarhoista. Kasvit ovat kuitenkin kaikista tärkeimpiä. Olen niihin täysin hurahtanut.

Puutarhani kehystää taloa niin, että rakennuksen ja kukkapenkkien välissä on nurmikkoa. Taustana on suomalainen sekametsä. Valtaosan perennapenkeistä olen tehnyt suoraan vanhan nurmikon päälle. Ainoastaan tontin rajalla olen joutunut kaivamaan maata. Asettelen nurmen päälle tuhdin kerroksen sanomalehtiä ja sitten 30–40 senttiä multaa.

Rajaukset olen tehnyt kierrätyskivistä ja tiilistä, joita olen saanut tuttaviltani. Kulkureiteillä maata peittää kivasti jalan alla rahiseva singeli kuten englantilaisissa puutarhoissa.

Se on romanttinen ja rehevä. Puutarhaidolini on englantilaisen cottage garden -tyylin äiti Gertrude Jekyll. Kasvien lisäksi minulle ovat tärkeitä kaariportit, metalliset huonekalut ja koriste-esineet, joissa on ruosteen pitsiä.

Mielestäni puutarhassa pitää olla sijansa myös sattumilla. Minut yllätti iloisesti ranskantulikukka, joka levittäytyy itsekseen sormustinkukan lailla. 

Tärkeintä on se, että ne ovat kestäviä ja pysyvät itse pystyssä. Pidän kukista ja rehevästä runsaudesta. Kituliaasti kasvavat lajit eivät ole minun juttuni.

Ukonhattujen ja sormustinkukkien kaltaiset helppohoitoiset isoäidinkasvit ovat eniten makuuni. Esimerkiksi rantakukan, kiiltoleimun ja virginiantädykkeen yhdistelmä on minun mielestäni täydellinen. Äitini peruja ovat keltakurjenmiekat ja kartanopionit. Saroja minulla on monia – onhan puutarhani nimikin SaraGarden. Heinät sopivat upeasti ruukkukasvatukseen.

Perennojen mausteeksi olen istuttanut monivuotisia köynnöksiä sekä rungollisia pikkupuita ja pensaita, kuten syreenejä, hakuropajuja, keltajapanin angervoa ja syyshortensiaa. Syreenejä lisäsin itse piiskataimista. Kasvatin taimia ensin ruukuissa ja sitten istutin ne takapihalle. Oli työvoitto, kun ne ensimmäisen kerran kukkivat.

Kärhöt ja ruusut luovat romanttista tunnelmaa. Vaaleanpunakukkainen maanpeiteruusu ’Fairy’ sopii ruukkuunkin. Viinikärhö on minusta aivan ehdoton köynnöskasvi, mutta pidän myös villiviinistä ja kiinanlaikkuköynnöksestä. Havukasveja täällä ei juuri ole, mutta rungollinen pallohopeakuusi on minusta hieno ruukussa.

Rakastan levollista valkoisen, vaaleanpunaisen ja orvokinsinisen trioa. En yleensä pidä puna- tai oranssikukkaisista kasveista, mutta muistoja kantavissa kasveissa ”väärä” väri ei haittaa. Tulipunaiset Robusta-puistoruusut muistuttavat minua äitienpäivistä ja keltakurjenmiekat omasta äidistä.

Mieheni hoitaa nurmikon, mutta hän on tyytyväinen, että se pienenee koko ajan. Loistokärhöt kaipaavat eniten huolenpitoa, mutta siitä huolimatta olen aivan ihastunut niihin. Ne ovat kiitollisia kukkijoita, kunhan muistaa antaa kastelulannoitetta kerran viikossa. Valitettavasti Lahti on kotiloaluetta. Lämpimällä, kostealla säällä lehtokotilot nousevat esiin, ja silloin poimin niitä pois niin paljon kuin mahdollista. Valkoinen väri tuntuu vetävän niitä puoleensa.

Kymmenen vuotta sitten rakennettu iso pergola oli suurin unelmani. Siellä on ihana istua ja kuunnella mieheni trubaduuriesitystä, jonka bravuureihin kuuluvat puutarhalaulut kuten Yksi ruusu on kasvanut laaksossa ja Lilja, ruusu, kirsikkapuu. Nyt unelmoin puutarhani pohjoispuolen kivikkoalueen valmistumisesta. Siellä kukkivat musikaaliselle perheellemme sopivat pensasruusut ’Sointu’ ja ’Sävel’.

Saara koristelee puutarhan sisääntulon ja muut paraatipaikat ruukkuistutuksilla. Hän vaihtelee ruukkujen paikkaa niin, että esillä ovat aina komeimmassa kukassa olevat ruukut. Näin pienehkön tilan ilmettä on helppo muunnella, ja puutarha näyttää aina parhaat puolensa. Jalustan päälle nostetut ruukut tuovat puutarhaan myös yleisilmettä ryhdistäviä pystysuoria linjoja.

Ruukkupuutarhan kasvit vaativat hieman enemmän hoitoa kuin maahan istutetut kasvit. Säännöllistä kastelua ja lannoitusta ei saa unohtaa. Muoviset, aidoilta saviruukuilta näyttävät kookkaat potit ovat Saarasta käteviä käyttää, ja monet kasvit talvehtivatkin niissä hyvin. Saara vie kevyesti nosteltavat ruukut katoksen alle syksyllä, sillä liika kosteus on pahasta.

Saaran puutarhan kotisivut löytyvät osoitteesta saragarden.fi