Vaahteran limenvihreät terttukukinnot puhkeavat jo varhain toukokuun lopulla. Ja miltei yhtä aikaa niiden kanssa puskevat esiin pienen pienet lehdet. Puu kutsuu tuoksullaan luokseen mehiläisiä ja muita pörriäisiä ja auttaa niitä omalla tavallaan keväisessä ravinnonhaussa.

Kesälläkin vaahtera näyttää eksoottiselta suurine lehtineen. Sen lajinimi platanoides viittaa eteläiseen puulajiin nimeltä plataani, jolla on myös kookkaat ja sormiliuskaiset lehdet. Syyskesällä muodostuvat lenninsiivillä varustetut siemenet, jotka saattavat leijailla jopa viiden kilometrin päähän emokasvista. Ja kaikki huomaavat vaahteran syksyllä, kun se leimuaa maisemassa.

Vaahteroiden ulkomuoto vaihtelee veistoksellisesta japaninvaahterasta muhkeaan ja leveälatvuksiseen metsävaahteraan. Vaahteralaji kannattaa valita pihan koon mukaan.

Suurikokoinen metsävaahtera saa arvoisensa paikan pihan sisääntulossa, oleskeluryhmän läheisyydessä tai ikkunanäkymän keskiössä. Silloin sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta ulkomuodosta pääsee nauttimaan kaikissa vivahteissaan. Hidaskasvuiset kirjavalehtiset muodot ja pallovaahterat sopivat myös pieneen pihaan. Niistä saa hienon päivänvarjon eteläpuolen pihalle.

Metsävaahtera menestyy parhaiten hiekkaisessa, kalkkipitoisessa ja runsasravinteisessa multamaassa, jossa on sopivasti kosteutta. Kylmässä ja tiiviissä savimaassa vaahtera ei viihdy.

Vaahteran runko vioittuu herkästi nuorena, joten sitä kannattaa suojata jäniksiltä. Jos puu kasvaa leikattavan nurmen keskellä, varo ettet vahingoita runkoa ruohonleikkurilla.

Vaahteraa voi lisätä siemenistä. Ne peitellään maahan syksyllä. Jos siemenet kylvetään keväällä ruukkuihin, niille annetaan noin kolmen kuukauden kylmäkäsittely. Lajikkeita voidaan lisätä vain varttamalla.