Kirkkonummelaisen Satu Leinosen puutarhassa alkaa vertaansa vailla oleva näytös alkukesästä. Kallionkoloista puhkeavat kukkaan vuorotellen atsaleat, alppiruusut ja maanpeiteperennat. Huikeimman väriloiston tarjoavat atsaleat. Ensimmäisenä nuppunsa avaa kanadanatsalea, sitä seuraavat puisto- ja kosterinatsalea. Violetin, oranssin ja punaisen sävyt tervehtivät vierailijaa jo kaukaa.

– Olen ilahtunut, kuinka hyvin atsaleat ovat menestyneet aurinkoisessa ja kallioisessa rinteessä. Kukkien värit ovat säväyttäviä, kirkkaimmat tarvitsevat jopa katseluetäisyyttä, Satu kertoo.

Kun Satu muutti rivitaloonsa 2000-luvun alussa, puutarha oli aivan toisenlainen. Edelliset asukkaat olivat rakentaneet terassin ja rinteeseen johtavat portaat. Kasvillisuus oli pääosin matalaa maanpeiteperennaa. Satu kaipasi enemmän vaihtelua: korkeuseroja, kerroksellisuutta ja ympärivuotista vehreyttä. Ja kontrastiksi paljasta kalliopintaa.

– Kuorin ensimmäisenä kesänä käsin metsänpohjaa pois, jotta sain kalliota esiin. Kaivoin kiviä talteen ja tein pengerryksiä. Istutin monenlaisia taimia kallionkolojen multataskuihin ja hurahdin koristekasveihin. Edellisessä pihassani minulla oli vain aarin kasvimaa ja kasvihuone.

Alkuajat olivat Sadun oppivuosia. Iso osa perennoista vaihtoi paikkaa, esimerkiksi kosteutta vaativat kuunlilja- ja kurjenpolvilajit eivät yksinkertaisesti kestäneet kallionkoloissa. Liljatkin saivat lähteä, kun Satu sai tarpeekseen liljakukkojen hävittämisestä. 

Satu kuitenkin innostui puutarhan luomisesta niin paljon, että roikkui muutaman vuoden ajan netissä päivittäin hakien tietoa ja ideoita. Hän piirsi suunnitelmia sekä teki Excel-taulukoita kasveista, kylvöistä, istutuksista ja kehityksestä. Hän ajautui netin keskustelupalstoille, missä vaihtoi ajatuksia, taimia ja siemeniä muiden kasviharrastajien kanssa. Nettiystävältään hän sai myös atsaleoiden ja alppiruusujen siemeniä sekä kasvatusohjeet.

Satu kylvi rodojen siemenet vuonna 2003.

– Kylvö ja taimikasvatus sujui yllättävän helposti kylpyhuoneessa lattialämmityksen ja lisävalaistuksen avulla. Itse kasvatettuihin kasveihin syntyi erityinen suhde. Olin hyvin huolissani pikkuisista taimista niiden ensimmäisenä talvena pihalla. Istutin ne pensasmustikan juurelle ja suojasin tarkoin havuilla.

Rodojen kasvatus vaatii kärsivällisyyttä. Ensimmäiset taimet kukkivat viisi vuotta sitten – seitsemän vuoden kuluttua kylvöistä. Kaksi lajia pitää Satua yhä jännityksessä.

Kukkiva perennarinne sai hiljalleen väistyä, kun Sadun innostus rodoihin kasvoi kasvamistaan. Perennoista ovat jääneet jäljelle kivikkopuutarhan aateliset, kallion syvissä painanteissa viihtyvät pionit, akileijat, sammalleimut, maksaruohot ja levisiat.

Alppiruusut tuovat talveen Sadun kaipaamaa vehreyttä, jota hän ihailee sisältä suurten ikkunoiden takaa. Niiden seuraksi hän on istuttanut ainavihantia havupensaita, joiden valintaan hän aikoinaan paneutui huolella. Kallioinen ja aurinkoinen rinne kun asetti omat haasteensa.

– Sinivihreästä, kauniin muotoisesta pallohopeakuusesta on tullut suosikkini. Kutsun sitä voimapuukseni.

Keväisin Satu ei malta odottaa sen uusien, pehmeiden ja herkkien versojen kasvua. Hän käy säännöllisesti tarkistamassa pallohopeakuusen vuosikasvujen kehitystä.

– Ne ovat aluksi ohuen kuoren sisällä suojassa. Kun ne ovat valmiita tulemaan esille, autan niitä hieman irrottamalla kuoret hellästi.

Pallohopeakuusen lisäksi kalliolla ovat menestyneet vuori- ja kääpiövuorimänty, kartiovalkokuusi sekä erilaiset katajat ja tuijat.

– Jos nyt lähtisin luomaan puutarhaa alusta, jättäisin perennojen hamstraamisen. Istuttaisin enemmän ikivihreitä lajeja – rodoja ja havukasveja. Tyylini voisi olla enemmän japanilaishenkinen.