Levisioita on viljelty Suomessa noin 30 vuotta. Hankalan talvehtimisensa takia ne eivät ole koskaan olleet kovin suosittuja, vaikka niiden kevään ja alkukesän kukinta on näyttävä ja runsas.

Levisialajeilla on mehevä lehdistö, joka varastoi vettä. Ne eivät siedä talvisin märkää, jäätyvää maata, joten niiden sijoittelussa kannattaa matkia luonnollisia kasvupaikkoja – läpäisevää, sorapitoista maata mielellään kaltevalla pinnalla.

Syksyinen vesisade ja sitä seuraava nopea, kova pakkanen voi myös tuhota levisiakasvustoja. Talvehtimista voi parantaa asettamalla lasin tai jonkin muun levyn tikkujen varaan kasvien päälle sateensuojaksi.

Eri lajeja risteyttämällä on saatu runsaskukkaisia ja värikkäitä lajikkeita. Yleisimmin viljellystä tarhalevisiasta (Lewisia Cotyledon-Ryhmä) on jalostettu useita puutarhalajikkeita, joide värikirjo ulottuu vaaleanpunaisesta punaliilaan sekä kirjavakukkaisiin ja oransseihin sävyihin. Tarhalevisiat kukkivat useita viikkoja.

Suomessa viljellään usein myös kevätlevisiaa (L. nevadensis), kanadanlevisiaa (L. rediviva) sekä tähtilevisian (L. Longipetala-Ryhmä) erilaisia lajikkeita. Kestävä pikkulevisia (L.pygmaea) on myös melko suosittu.

Useimpien levisioiden lehdet ovat ikivihreitä. Ainoastaan pikku-, kanadan- ja kevätlevisian lehdistö lakastuu pian kukinnan jälkeen. Tähtilevisioiden lehdistö osittain kuolee talven aikana.

Levisioita kannattaa istuttaa 3–5 kappaleen ryhmään ja peittää mullan pinta karkealla soralla. Niiden seuraksi sopivat kivikkokasvit, jotka eivät leviä voimakkaasti. Tällaisia ovat erilaiset mehitähdet (Sempervivum) ja mätäsmäiset neilikat, kuten purppuraneilikka (Dianthus pavonius). Luonnonkivet viimeistelevät istutuksen.

Levisiat tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan, jonka on ehdottomasti oltava vettä läpäisevää ja mieluusti sorapitoista. Multa-, savi- ja turvemaassa ne eivät menesty. Osa lajeista lakastuu kukinnan jälkeen näkymättömiin, joten älä kääntele niiden kasvupaikkaa.

Eivät vaadi mitään erityistä hoitoa. Kasvupaikan on oltava avoin – varmista, ettei minkään muun kasvin lehdet peitä levisian ruusukkeita, koska silloin on vaarana koko kasvin mätäneminen. Älä kalkitse, sillä levisiat ovat ennemmin happaman kuin emäksisen maan kasveja. Kanadanlevisia voi kelvata hiirille tai myyrille, joten se kannattaa suojata tiheällä verkolla.

Lisää siemenistä, jotka kylvät syksyllä niiden kypsyttyä. Siemenet itävät keväällä talven jälkeen, jolloin on huolehdittava kylvösten tasakosteudesta. Kouli taimet mahdollisimman pieninä ruukkuihin, joissa ne saavat kasvaa pari kasvukautta.

Levisiat ovat hieman konstikkaita kasveja saada menestymään. Tärkeintä on tietää, että ne eivät siedä märkyyttä, etenkään syksyllä ja talvella. Kasvien talvehtiminen paranee huomattavasti, jos kasvupaikka on jyrkästi kalteva ja vesi pääsee valumaan pois.

Osoittautunut meillä viljellyistä lajeista kaikkein kestävimmäksi. Sen valkoiset kukat avautuvat keväällä, ja kukinnan loputtua lehdistökin lakastuu loppukesäksi. Pieni erikoisuus kivikkopuutarhaan.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 5 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Uudehkosta risteymästä on kehitetty kauniita lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee punaisen ja keltaisen eri sävyissä. Lehdet talvehtivat osittain ikivihreinä. Kuvassa on hyvin menestynyt lajike 'Little Plum'.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 15 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Kasvattaa aluksi pienet lehdet. Kun ne ovat lakastuneet, suuret kukat nousevat suoraan maasta. Kukinnan jälkeen kasvi katoaa näkymättömiin, kunnes se seuraavana kesänä nousee jälleen maasta.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 5 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

12 x karun kauniit kivikkolajit

Näin rakennat kivikkopuutarhan