Gerd Karlssonin puutarha on kuin satukirjan sivuilta: "Tämä on minun ja luonnon yhteinen projekti"

Harmaan puuportin takana on vehreää ja melkein hämärää. Puut kurottuvat yllemme valoa tihkuvaksi katoksi. Tannerta peittää tiheä kasvimatto, jonka kuteina on esimerkiksi matalaa taponlehteä, reheviä kuunliljoja ja limenvihreänä vaahtona kukkivaa jättipoimulehteä.

Vaikka valtaosa perennoista on tuiki tavallisia, puutarha tuntuu jännittävällä tavalla erikoiselta. Aivan kuin olisimme jossakin paljon kauempana kuin Ahvenanmaalla, vartin matkan päässä Maarianhaminasta. Sen saavat aikaan kasvien kiinnostavat yhdistelmät ja katseen kiinnittävät kasvierikoisuudet kuten japaninvaahterat ja peruukkipensaat, joiden lehdet ovat syvät mahonginpunaiset, tai siististi kivettyä polkua myötäilevät koristeheinät, jotka nyökkäilevät kevyen tuulenvireen liekutuksessa.

Puutarhamestari Gerd Karlssonin puutarhassa ei ole mitään pinnisteltyä tai keinotekoista, vaan se vaikuttaa siltä kuin olisi syntynyt itsestään tällaiseksi.

– Olen kai jonkinlainen luontoromantikko. Ihminen osaa tietysti muovata kaikenlaista kaunista, mutta minua viehättää vielä enemmän luonnon oma kädenjälki. Haluan, että puutarhanikin on kuin luonnon maisema, mutta se on syntynyt kasveista, jotka minä olen valinnut, Gerd kuvailee.

Hänelle luonnollisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puutarhassa on erilaisia tunnelmia, salaisuuksia, sopivassa suhteessa sekä valoa että varjoa, kiinnostavia muotoja mutta ei symmetriaa. Luonnonmukaisten linjojen joukossa voi olla hyvin kurinalaisia muotoja. Esimerkiksi säntillisesti muotoillut puksipuut tuovat juuri sopivasti särmää.

Välillä kasvillisuus on niin tiheää viidakkoa, että puutarhasta näkyy kerralla vain pieni harkittu palanen. Toisaalla avautuu laajempi ja levollinen aukea, jossa katseella on tilaa vaeltaa.

Perhe muutti tänne reilu parikymmentä vuotta sitten. Tontti oli heinikkoista lepikkoa, joka raivattiin pois. Jäljelle jäi tyhjä tila, jota Gerd ryhtyi täyttämään kasveilla. Nopeasti kasvavat ja maata peittävät lehtiperennat on istutettu tiheään, jotta rikkaruohoille ei jäisi tilaa tunkeutua seuraan. Tiheä istutus suojaa myös kesän pitkien poutajaksojen kuivuudelta.

Gerd omistaa Blomstallet-kukkapuodin Maarianhaminassa, mutta hänen kotipuutarhassaan kukat eivät ole kovin suuressa roolissa. Tosin esimerkiksi perhoangervon kevyt huntumainen olemus valkoisine kukkineen tuo hänestä kiinnostavaa kontrastia kokonaisuuteen. Valkoinen mooseksenpalavapensas ja siellä täällä kohoavat sormustinkukat ovat soihtumaisia katseenvangitsijoita. Alkukesällä taivaansiniset lemmikit valtaavat puutarhan vapaat paikat.

Perennojen lisäksi Gerdille ovat tärkeitä koristeelliset puut, esimerkiksi riippahopeapäärynä, kuparivaahtera tai dramaattinen riippapunapyökki. Sen lehdet näyttävät vahvassa auringossa lähes mustilta, ja muoto tuo mieleen Muumilaaksoa pelottelevan Mörön.

Gerd yhdistelee värejä ja muotoja hyvin taitavasti. Alkuun puutarhassa oli paljon puna- ja hopealehtisiä kasveja, myöhemmin hän on tuonut hopean tilalle keltaista.

– Meidän täytyi jopa maalata kotitalomme, koska punamultaa on minusta hyvin hankala yhdistää tyylikkäästi puutarhaan. Valitsin talomme uudeksi väriksi harmaanvihreän. Listat ovat violettiin vivahtavaa munakoisonruskeaa. 

Puutarha on hyvin suojainen. Meri on vain muutaman kilometrin päässä, mutta kallio suojaa sieltä päin puhaltavilta kylmiltä tuulilta. Lähistöllä saattaa myrskytä, mutta Gerdin puutarhassa tuskin edes tuulee. Aratkin kasvit menestyvät täällä hyvin, sillä puutarhan perusta on puhdasta hiekkamaata ja Ahvenanmaan talvet leutoja. Talvituhoja on tullut vain silloin harvoin, kun kerralla on satanut paljon painavaa lunta. Se tarttuu lehtiin ja oksiin ja taivuttaa kasveja maahan.

Puutarhan ja luonnon raja on liudentunut sitä mukaa kuin perennat ja puut ovat kasvaneet. Gerdin mielestä se on vain hyvä asia. Hänelle puutarha on kuin koekenttä, jonka kehittymistä on hauska tarkkailla. Kun kasvit kasvavat, puutarhaan tulee lisää varjoa eivätkä kaikki kasvit enää menesty entisillä paikoillaan. Toiset kasvit villiintyvät kasvamaan niin, että niitä pitää karsia.

– On hauskaa katsoa, mitä tästä tulee. Oikein odotan sitä, että pääsen tekemään uusia suunnitelmia. Puutarhani on minun ja luonnon yhteinen projekti. 

Gerdin puutarhan keskellä on suuri ja soikea betonireunainen lampi, sillä Gerdistä vesielementti tuo hiekkamaan puutarhaan kiinnostavaa välkettä ja vaihtelua.

Suurten luonnonkivien ja kasvien avulla Gerd on maisemoinut lammen niin luontevasti, että se näyttää kauempaa katsottuna aidolta luonnonlammelta. Kesäkuun lopulla sen ympärillä kohoavat elefanttiheinät ja sormustinkukat, jotka eivät vielä ole saavuttaneet täysiä mittojaan.

Väriä levolliseen kokonaisuuteen tuovat maata pitkin kulkevan suikeroalpin keltainen muoto ja violettien kukkien peittämä ajuruohopatja. Veden peilipintaa rikkovat lammessa viihtyvät lumpeet.