Vanha piha voi olla aarreaitta! Pelasta perinnekasvit museopuutarhurin vinkeillä

Älä kiirehdi vanhan pihapiirin kunnostamisessa, jos vain mahdollista. Jos piha on ollut vuosia vähällä hoidolla tai omissa oloissaan, miksei se selviäisi vielä muutamasta lisävuodesta? Vanha piha kannattaa kunnostaa usean vuoden aikana ja alue kerrallaan.

Käytä aikaa kasvillisuuden tunnistamiseen ja kartoittamiseen. Mobiilisovellukset ovat käteviä etenkin aloittelevalle puutarhurille. Kasvien tunnistaminen onnistuu helpoiten kukinta-aikaan. Vanha kasvilajisto antaa myös osviittaa uusien, pihan kasvuolosuhteissa viihtyvien kasvien valintaan.

Mieti ensimmäisinä vuosina, millaisen pihan haluat ja mikä sopii paikan henkeen. Vanhaa puutarhaa ei tarvitse rakentaa alusta asti vaan sitä voi ohjata haluamaansa suuntaan. Pihan ja sen kasvillisuuden muuttuminen ajan ja asukkaiden myötä kuuluu asiaan.

Vanha piha on luonteeltaan salliva ja monimuotoinen. Se voi sisältää erilaisia – myös villimpiä – alueita näyttämättä hoitamattomalta. Sinne sopivat sekä jäkäläiset omenapuut että rehottavat perenna-alueet. Rikkaruohottomuutta voit tavoitella vaikkapa perennapenkissä.

Raivaa ja kunnosta puutarhaa sen verran, mitä pystyt jatkossakin hoitamaan. Kunnostettu alue vaatii vuosittaista kitkemistä ja niittämistä, muuten työläs raivausurakka on taas edessä.

Etenkin isosta puutarhasta voit jättää osan rehottamaan lähes omillaan. Näin saat pihapiiriin monimuotoisuutta sekä pesä- ja suojapaikkoja eläimille. Lisäksi se jättää aikaa hoidetun alueen tarhurointiin. Rajaa hoidettu piha-alue villistä osiosta vaikkapa polulla, keveällä aidalla tai reunuksella. Lisää vinkkejä ekologiseen puutarhaan löydät tästä jutusta.

Kysy aikaisemmilta asukkailta tietoa ja valokuvia kasveista ja pihasta. Myös naapuri tai kyläläinen voi olla hyvä tietolähde, sillä taimia ja siemeniä on iät ajat jaettu tuttujen kesken. Aidan toiselta puolelta voi löytyä kasvi-ihanuus, joka on jo omasta pihasta kadonnut.

Kunnosta jo heti alkuvaiheessa yksittäisille, sieltä täältä esiin putkahteleville kasveille oma penkki. Siirrä sinne ruohikossa ja pusikossa sinnitteleviä perennoja ja sipulikukkia sekä piharempan jalkoihin jääviä kasveja. Rikkaruohottomassa paikassa kasvit pulskistuvat nopeasti, ja saat penkistä useita taimia istutettavaksi.

Vanhassa pihassa on usein multava ja elävä maa, jollaista et saa pussitavarana.

Vanhan pihan maaperä sisältää ainutlaatuisen siemenpankin, joka koostuu sinne aikojen kuluessa kertyneistä siemenistä. Olosuhteista ja kasvilajeista riippuen siementen itävyys voi säilyä kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Jos haluat vaihtaa johonkin penkkiin rikkaruohottoman mullan, siirrä sieltä vanhaa multaa toisaalle pihaan ja seuraa, mitä maasta nousee.

Vanhassa pihassa kasvaa luonnonkasveja, jotka ovat tärkeitä pölyttäjille ja hyönteisille. Nokkonen maistuu perhostoukille, ja kukkivat ketokasvit tarjoavat pölyttäjille mettä ja siitepölyä. Heinäkasvit antavat pihaan ja kasviryhmiin luonnollisuutta ja kepeyttä.

Maanpinnan rikkominen ja maan möyhentäminen nostaa maassa olevia siemeniä itämisen mahdollistavaan syvyyteen. Vanhassa pihassa esiin voi tupsahtaa esimerkiksi illakko, sormustinkukka, rohtosuopayrtti, unikkoja, malvoja, tulikukkia tai jopa myrkyllinen hullukaali. Kuivan ja aurinkoisen paikan niittäminen ja raivaaminen voi luoda paikkaan monilajisen kukkakedon.

Poluille ja pientareille muodostuu vuosikymmenien aikana oma matalakasvuinen lajistonsa, joka kestää tallaamista ja tarvitsee vähän hoitoa nurmikkoon verrattuna. Ketohanhikin, pihatattaren, siankärsämön, poimulehden ja niittyhumalan säästämistä vaikkapa piharakennuksen edustalla kannattaa ainakin harkita. Vanhan puutarhan nurmikosta muodostuu monesti vuosi vuodelta monilajisempi ja etenkin keväisin värikkäänä kukkiva mosaiikki. Lehdettömään aikaan sammalet ylläpitävät vihreää väriä.

Seuraa keväällä maasta nousevia versoja. Perennat on helpointa havaita keväällä ennen kuin ruoho ja muu kasvillisuus peittää ne alleen. Hentokin perennan alku voi kieliä paikassa aiemmin olleesta kukkapenkistä. Varsinainen aarre­aitta on monesti talon seinusta ja kivijalan reunus. Siellä voi sinnitellä kasveja, jotka ovat muualta pihasta jo kadonneet. Tarkkaile vanhaa pihaa keväällä myös sipulikukkien varalta. Heinikossa kituva narsissi kasvattaa vain hentoja lehtiä.

Villinä rehottava, perennoja ja muita ruohovartisia lajeja kasvava alue on omiaan perennaniityksi. Siinä viihtyvät monet vanhat perennat, kuten harmaamalvikki, idän­unikko, akileijat ja varjolilja. Niityn ideana on turvata perennojen kasvu ja saada niiden määrä lisääntymään. Niitä perennaniitty alas syksyllä ja haravoi niittojäte. Haravoi alue vielä uudestaan keväällä ennen kasvukauden alkua. Huolitellun vaikutelman saat rajaamalla ja kitkemällä hoidetun alueen reunat.

Kunnosta perennaniitty siirtämällä sinne valitsemiasi lajeja sekä kitkemällä rikkaruohoja. Uudet kasvit on varminta istuttaa sinne tänne tehtyihin laikkuihin, jotka on puhdistettu juurakoista ja rikkaruohoista. Syksy on parasta aikaa kasvien siirrolle. Siemenet kannattaa kylvää mulloksella oleviin kohtiin syksyllä tai keväällä haravoinnin jälkeen. Aloita kylvöt helposti itävillä kasveilla, kuten myskimalvalla, päivänkakkaralla, puna-ailakilla ja lehtoakileijalla.

Ränsistynyt marjapensas uudistuu, kun raivaat sen esiin nokkosten ja heinien joukosta sekä nuorennat poistamalla vanhoja oksia. Puhtia kasvuun antaa juuristoalueelle levitetty multa tai kompostimulta. Mustaherukasta voit myös helposti kasvattaa uusia taimia taivukkaista ja pistokkaista.

Vanhat koristepensaat ovat pitkäikäisiä, kun niitä nuorentaa keväällä ennen kasvuunlähtöä. Uudista ränsistynyt pihasyreeni ja pihajasmike poistamalla niistä vähitellen vanhoja ja paksuja haaroja maan rajasta usean vuoden aikana. Kuivia oksia voit leikata koska tahansa. Lannoitukseksi riittää yleensä tyvelle lisätty kompostimulta. Vinkkejä pensaiden leikkaukseen löydät tästä jutusta.

Varaa paikka pihassa oleville satokasveille, kuten lipstikalle, raparperille, köynnöspinaatille, humalalle, piparjuurelle ja ruohosipulille. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia ja nousevat maasta takuuvarmasti joka kevät.

Vanhoissa pihoissa yleiset kirsikat ja luumut ovat usein omajuurisia, jolloin niiden juurivesasta voit kasvattaa uuden samanlaisen puun. Säästä vahvimmat vesat ja karsi kuivat ja liian tiheässä olevat vanhat rungot. Omena- ja päärynäpuut ovat pitkäikäisiä ja sitkeitä, joten ränsistyneen puun elvyttäminen kannattaa miltei aina. Uudista puuta leikkaamalla sitä vähitellen usean vuoden aikana.