Maku

Kotoisat kaalit

Kotoisat kaalit

Kaalien kausi on koko vuoden mittainen. Loppuvuosi on ruusu-, kurttu- ja lehtikaalien sesonkia. Muut kaalit ovat vitamiinilähteinämme koko pitkän talven.
Teksti Taina Salovaara
Kuvat Satu Nyström
Mainos

Parsakaali eli brokkoli on kruunattu maailman terveellisimmäksi vihannekseksi. Oikein valmistettuna se on myös herkullista. Kaalin keittoaika on 5–7 minuuttia. Koska varret kypsyvät kukintoja hitaammin, pane parsakaali kattilaan varsi edellä. Kukinnot voivat jäädä veden yläpuolelle, jolloin ne kypsyvät höyryssä. Älä keitä liikaa, sillä silloin vitamiinit tuhoutuvat ja rakenne kärsii.

Kukkakaali on parhaimmillaan, kun kukinto on pieni ja kiinteä. Raakana se sopii salaatteihin tai naposteluun, mutta parhaimmillaan kukkakaali on juuri ja juuri kypsäksi höyrytettynä. Kukkakaali, kuten muutkin kaalit, on arka etyleenille, eli sitä ei pidä säilyttää esimerkiksi omenien tai tomaattien seurassa.

Kyssäkaali eli kaalirapi on maan päällä kehittyvä mehevä varsimukula. Kyssäkaalin kuori voi olla vihreä tai sinipunainen, malto on kauniin valkoinen. Miedon makuista ja mehevää kyssäkaalia käytetään lantun tai nauriin tapaan keitoissa ja pataruoissa. Raaka kyssäkaali sopii raasteisiin ja naposteluun. Höyrytetty kyssäkaali on herkkua voisulan kanssa.

Lehtikaali on kaaliperheen terveyspommi. Kiharareunaisissa lehdissä on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Se on myös loistava raudan lähde. Kaupoissa tätä kaalia myydään irrallisina lehtinä, koska kaali kasvaa pellossa jättimäisen isoksi. Lehtikaalia voi käyttää kuten muitakin kaaleja. Erityisen herkullista on lehtikaalipesto ja varsinainen voimajuoma syntyy, kun kaalia sekoittaa vihannes- tai marjasmoothien joukkoon.

Kiinankaalin mieto ja vähän makea maku tulee parhaiten oikeuksiinsa kuumennetuissa ruoissa. Erityisen maukasta on paistettu ja itämaisittain maustettu kiinankaali. Kiinankaalista voi myös tehdä kääryleitä ja keittoa. Se kypsyy valkokaalia paljon nopeammin.

Punakaali on valkokaalin lähisukulainen. Sen sisältämät punaiset väriaineet peittävät lehtivihreän. Punakaali on valkokaalia C-vitamiinipitoisempi ja makeampi. Punakaali käy sekä kylmiin että lämpimiin kaaliruokiin. Keitinliemeen on hyvä lisätä etikkaa tai sitruunamehua, jotta kaunis väri säilyy.

Valko- eli keräkaalit jaotellaan löyhiin ja keveisiin varhais- ja kesäkaaleihin ja kiinteisiin sekä isokokoisiin syys- ja talvikaaleihin. Talvikaalit korjataan vasta lokakuussa. Kypsennettävän kaalin voimakas tuoksu johtuu kaalin sisältämien rikkipitoisten yhdisteiden vapautumisesta. Talvikaalin rakenteen voi raakasalaatteihin mehevöittää painelemalla kaalisuikaleita kaulimella.

Romanesku kuuluu kukkakaaleihin. Heleän vihreä, kartionmallinen kaunotar on maultaan valkoista kukkakaalia miedompi.

Kurttu- eli savoijinkaali maistuu miedosti pähkinäiseltä. Tämä myöhäissyksyn kaali muodostaa löyhän, helposti nahistuvan kerän. Siksi kurttukaali on hyvä säilyttää jääkaapissa muovipussissa. Siitä syntyy herkullisia kaalikääryleitä ja vokkiruokia.

Ruusu- eli brysselinkaali on parhaimmillaan loppuvuodesta, jolloin kaali on juuri korjattua. Nykylajikkeet ovat entistä makeampia ja maultaan miellyttäviä. Parhaimmillaan ruusukaali on suolalla ja sokeriripauksella maustetussa vedessä, juuri ja juuri kypsäksi keitettynä ja voilla höystettynä. Liian pitkä keittoaika pilaa kaalin värin ja tekee mausta tympeän.

Tiesitkö?

Suomalaiset syövät 6 kg kaaleja vuodessa.

Kaalit ovat oikeita voimavihanneksia: ne sisältävät runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua.

Julkaistu: 20.11.2013
Katso myös nämä