Tämä on ollut tyypillinen rintamamiestalon piha, jossa on kasvanut paljon omenapuita ja muita hyötykasveja. Talo kuului aikoinaan kuorma-autoilijalle, joka teki portista poikkeuksellisen leveän ja peitti suuren osan pihaa asvaltilla. Jossakin vaiheessa 1970-luvulla puutarhaa on muokattu ajan hengen mukaiseksi istuttamalla runsaasti tuon ajan muotikasveja norjanangervoa ja vuorimäntyä.

Olen asunut täällä vuodesta 1986. Minulle puutarha on kuin koekenttä. Olen koulutukseltani sekä biologi että puutarhuri, joten minusta on kiinnostavaa nähdä, miten erilaiset kasvit toimivat omassa puutarhassani. Olen esimerkiksi muotoillut karviaisista runkomaisia pikkupuita ja kokeillut monien arkojen tai harvinaisten kasvien, kuten kuvernöörinkukan ja tarhakriinumin, viljelyä. Nurmikko on pienentynyt vuosi vuodelta kokeilujeni tieltä.

Suosin puutarhassani luonnonmukaisuutta ja kierrätystavaraa. Esimerkiksi vanhasta pihakeinun rungosta tuli kätevä köynnöstuki. Talvella siinä roikkuu lintulautoja, ja kesällä linnut hoitavat puutarhan tuholaistorjuntaa. En kitke pois rikkaruohoa, jos se näyttää minusta kauniilta. Itse asiassa olen kylvänyt tarkoituksella lisää piharatamoa, koska se kestää hyvin kolmen koiramme ravauksen.

Juhannusruusu, suviruusu, norjanruusu ja noin parikymmentä muuta perinteistä pensasruusua kukkii komeasti alkukesällä. Silloin puutarha on täynnä tuoksua ja kukkia. Pian sen jälkeen kukkivat äitipuoleni Sirkun kotoa perintönä tulleet vanhat pionit. Myöhemmin kesällä hyötytarhassa on paljon nähtävää, kun vihannekset ovat kasvaneet isoiksi ja sato alkaa kypsyä. On ihana käydä poimimassa suoraan suuhun tuore, auringon makeaksi kypsyttämä marja tai tomaatti!

Minusta kasveissa pitää olla jotain erityistä, esimerkiksi kiinnostava historia tai erikoinen lehden tai hedelmän väri. Satsaan syötäviin kasveihin ja kasvatan erilaisissa viljelylaatikoissa lähes kaikkia mahdollisia vihanneksia. Kasvihuone on rakas paikka. Siellä viihtyvät lempivihannekseni tomaatit, joita olen kasvattanut kirjanpitoni mukaan noin 50 lajiketta. Tomaattilajikkeissakin pitää olla jotakin ”suolaa”, vaikkapa värikkäitä raitoja tai tavallisesta poikkeavia muotoja. Eniten pidän kirsikkatomaateista, koska niiden sato ehtii varmasti kypsyä.

Koristekasveista kiehtovimpia ovat erilaiset pelargonilajikkeet, joissa viehättävät kukkien lisäksi esimerkiksi eri tavoin kirjavat lehdet. Niitä pitää olla montaa sorttia. 

Ulkona puuhastelu on rentouttavaa. Samalla saan käyttää mielikuvitustani ja sommitella kasveja yhteen. Tykkään leikitellä väreillä ja muodoilla. Istutan oleskelupation ympäristön vähän erinäköiseksi joka vuosi. Tänä vuonna siellä on paljon tummia lehtiä ja dramaattisia kukkasävyjä.